Sivut


torstai 10. heinäkuuta 2014

Teini kotiin ja baanalle?

Enää muutama päivä töitä, ja sitten alkaa taas loma. Minulle sopii tämä pätkissä lomailu, koska työni ei kuormita minua niin, että olisin vakavasti loman tarpeessa juuri koskaan. Nyt varsinkaan, kun teen lyhyttä työviikkoa. Ja kun pahimmat altistusoireet ovat poissa. En tosin ole vieläkään saanut selville, johtuuko se uudesta putsarista, vuodenajasta, vai mistä., mutta pääasia, että olo on hyvä. Mutta takaisin lomaan. Vietin kesäkuussa kaksi viikkoa lomaa yhdessä poikien kanssa. Nyt olen tehnyt kohta kaksi viikkoa töitä, ja kotona on ollut vain esikoinen, välillä ei hänkään. Yhdenlaista lomaa tämäkin. Sunnuntaina kuopus tulee kotiin - täytyy tunnustaa, että viime sunnuntai-aamun uuvelossa olossa mietin, että olisihan tuo saanut viikon jälkeen jo tulla kotiin, mutta hyvin tämä viikko on taas nautiskellessa mennyt.

Vietämme taas kaksi viikkoa koko porukalla, joskin esikoinen käväisee jossain välissä äidilläni. Teemme myös sen suunnittelemani luonnonpuistoreissun tänä aikana. Sitten kuopus lähtee taas pariksi viikoksi isälleen, ja näistä toisen minä olen töissä ja toisen ylityövapaalla, joten jollei tämän kesän ja näiden lomien jälkeen ole virkistynyt, niin ei sitten milloinkaan. Kaikista eniten odotan sitä viimeistä viikkoa, jolloin minulla on sekä vapaata töistä, että kuopus isällään. Käymme esikoisen kanssa sen joka vuotisen reissun kaupunkiin jolloin ostamme hänelle kouluvaatteita ja syömme yhdessä ulkona.

Muuten minä nukun pitkään ja teen mitä mieleen juolahtaa. Yöksi tulen kuitenkin kotiin, tietysti. Yksi ystäväni sanoi minulle juuri, että esikoinen alkaa olla siinä iässä, että sen voisi jättää yksin kotiinkin pariksi yöksi. Toki se pärjäisi, osaa laittaa ruokaa jne, mutta olen silti eri mieltä. Enkä edes pelkästään siksi, että "silloinhan voi vaikka pitää bileet", vaan ihan muutenkin. Olenko minä jotenkin outo tai ylisuojeleva? Kertokaapa te, missä iässä olisitte/olette olleet valmiita jättämään teinin yksin kotiin ja miten pitkäksi ajaksi. Tai missä iässä teidät jätettiin kotiin yksin?


Ritva-Sofia Lintu, Neitsyt Maria


***

Alkaa olla jalkapallon MM-kisat jo ihan loppusuoralla. Elämäkin on normalisoitunut, kun joka ilta ei enää tule potkupalloa töllöstä. Eikä tule töllötettyä. En minä aina töllöttänytkään, ja välillä luin samalla. Tai surffasin keittiössä netissä ja pidin olohuoneessa tv:tä auki. Toki jotkut pelit tuli katsottua ja jännättyä ihan alusta loppuun, vaikka Suomi ei mukana olekaan. Tässä syy: unohtui, että seuraavana päivänä on peli, ja krapuloissaan joukkue hävisi Hollannille 9-0. Siitä se alamäki alkoi!

Ja hyvä niin, sellaiseksi kristillisyyttä halventavaksi homotouhuksi jo äitynyt, värikkäät nappulakengät ja kaikki!

14 kommenttia:

  1. Hehhee, julistetaan jalkapallo viralliseksi homourheiluksi! Nännitkin näkyy paidan läpi ja kaikkee :)

    Mutta yksin kotona yötä oloon; mie oon 11- tai 12- vuotiaana ruvennu oleen enempi vähempi heitteillä, ei äiti aina kotiin asti selvinny ryyppyreissuiltaan. Ei siitäkään välitetty, missä mie olin ja kenen kanssa, ei ollu ruokaa kaapissa eikä puhtaita vaatteita. Ite en kyllä jättäis vieläkään lasta (13 ja 15) yöksi yksin kotiin... toinen ei uskaltaisikaan yksin jäädä, yhdessä ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julistetaan - ja sitten kisoja seurataan homopiireissä samalla intensiteetillä kun euroviisuja ;-)

      Mä olin vissiin jo lukiossa, kun oli isän kanssa vähän samanlaista meininkiä kun teillä. Mutta siis paljon vanhempi... Meillä esikoinen kyllä pärjäisi ja sanoo pärjäävänsä, mutta en mä silti. Eikä mulla toisaalta mitään sellasia menojakaan toistaiseksi ole, että olis välttämätöntä jättää yksin!

      Poista
  2. Mä olin 15, kun sain luvan jäädä yksin kotiin. Tai siis, poikaystävän (eli lasten isän) kanssa. Siihen vissiin luotettiin aikalailla. Ja muhunkin.
    Nuorin on ihan kohta 14 ja ei ole vielä saanut jäädä yksin kotiin. Pärjäisi, uskaltaisi ja haluaisi, mutta mä en vaan jotenkin voi...enkä halua. Ehtiihän tuota. Eikä tästä onneksi ole vielä koskaan tapella tarvinnut. Kesän alkuun astihan mä pystyin ajoittamaan menoni niihin jokatoisiin viikonloppuihin, kun oli isällään. Nyt tilanne on toinen ja isällään Huomattavasti harvemmin... mutta silti. En voisi olla siellä muualla, jos tietäisin "vauvan" olevan yksin kotona. Aika moni tätä on hämmästellyt, ikä on kuulemma sellainen "että ihan hyvin voi jättää". Mutta kun ei voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en tiedä mikä siinä on, mutta en vaan voi. Luotan periaatteessa esikoiseen ja tiedän, että se pärjäisi kyllä. Toisaalta ei mulla ole sellaisia menojakaan, jotka vaatis yksin jättämisen. Joka toinen viikonloppu sekin on yhden yön mummilla, samaan aikaan kun kuopus isällään, joten olen välillä vaikkapa tavannut ystävää ja jääty hotelliin (no siitä on aikaa, silloin kun oli enempi rahaa ;-) tai sitten vaikka käyty kaverin mökillä yötä.

      Poista
  3. Mä jättäisin 15-16-vuotiaan yöksi kotiin. Oppii samalla itsenäisyyttä ja tulee fiilis et mää pärjään ja minuun luotetaan sun muuta kivaa.
    Ite olin, en yksin kotona, mutta yksin metsässä telttaretkellä ekan kerran, olisiko ollut 9-vuotiaana + kesätöissä kun taimia istuttelin pitkin pitäjää, en usein jaksanut ajaa fillarilla kotiin. Tosin oli aikuinen turva lähellä jolta sain myös ruokaa oranssiin telttaani :]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi, mun täytyy jutella esikoisen kanssa vielä tästä aiheesta (se on just 15-16) ja kuulostella mitä se ajattelee asiasta. On se sanonut, että pärjää, ja varmasti pärjäisi, en sitä epäile. Enkä usko, että se mitään bilemeinikejäkään saisi aikaiseksi, luotan kyllä kaveriin. Joten ehkä mä tässä pikku hiljaa opettelen ajattelemaan , että se ON iso poika ;-)

      Poista
    2. Jos funtsii et miksi ei voisi jättää, onko se syy tunteeseen liittyvä vai oikeasti joku konkreettinen asia mikä mieleen tulee. Mikäli syy on jokin tunneperäinen, voisi siitä siirtyä seuraavalle tasolle ja ajatella et poika on iso ja saada lisää löysää huoltajalta. Mut noikin on yksilöllisiä juttuja jonka vain se lapsen lähimmäinen tietää onko valmis jne.

      Poista
    3. Totta, lapset on erilaisia. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Mä ajattelin lähestyä asiaa kysymällä siltä itseltään mitä se on asiasta mieltä.

      Poista
  4. Et ole outo etkä ylisuojeleva.
    Minä en ole koskaan yksin/keskenään noita nyt 14 ja 19 vuotiaita poikiani jättänyt.
    Ehkä siksi, että itse sain melskata monet viikonloput ihan ittekseni n.13v. lähtien (haloo, tyttö kyseessä). Huomautinkin siitä nyt aikuisiällä isälleni - hän ensin hämmästyi mutta tajutessaan pyysi anteeksi.
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla voi juontua tuolta samasta lähteestä tää, etten oikein halua jättää yksin. Olen sitä tosiaan tehnyt ja ollut itse teininä paljon. Mutta mun täytyy jutella ja herkällä korvalla kuunnella esikoisen vastauksia.

      Poista
  5. Minua ei jätetty yksin-ikinä. Ei tullut kuuloonkaan pitää mitään bileitä kotona. IKINÄ, oli aikuiset tai ei. Siitä pienet traumat. Joten mikäli nuoret on fiksuja, anna ihmeessä 'vapaata'. Koska sitten kun ovat omillaan, toinen kukko laulaa ja ehkä vähän liiankin kovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jään harkitsemaan asiaa, ja ihan ekana juttelen esikoisen kanssa ja kuulostelen mitä se on mieltä. Tosin ei mulla kyllä kauheesti välttämättömiä menojakaan ole, joten ei ehkä ole siksikään just nyt ajankohtaista. Mutta mietitään ;-)

      Poista
  6. Mä olin ekaa kertaa ihan yksin muutaman yön putkeen kotona, kun olin 16. Mulla oli silloin kesätöitä ja porukat ja pikkuveli lähti johonkin reissuun, joten mä jäin sitten kotiin yksin, että pääsin sinne töihin. No, mitään typerää en tehnyt, kun sinne töihinkin piti tosiaan mennä. Valvottua kyllä tuli turhan myöhään, jotta melko väsyneenä könysin aamulla naapuripaikkakunnalle töihin. Mutta ihan hyvin pärjäsin ja musta on niin, että siinä iässä, kun lapsi ihan oikeasti jo pärjää mm. kodintekniikan yms kanssa, niin se on hyvä jättääkin jossain kohtaa yksin, koska en tiedä, onko sekään hyvä, jos on ekaa kertaa yksin yötä jossain vasta aikuisena. Yksin olemisen "pelotus" on hyvä kohdata nuorempana, niin sitten siitä on jo kokemusta, kun muutaman vuoden päästä kumminkin muuttaa itekseen.

    Tietty onhan aina se riski, että joku kersa intoutuu pitämään bileet, jotka leviää Facebookissa ja sitten siellä käy 200 teiniä ja koko koti on remontissa. Just viime talvena täällä päin kävi yks tämmönen tapaus... Mutta jos sille teinille saa tolkutettua, että kotona saa olla yksin vain sillä ehdolla, että mitään tommosta ei tapahdu ja että jos mitään on rikki, niin sitten et saa enää ikinä olla yksin tms, niin ehkä se sujuu. Mutta mun kanta on kyllä se (näin lapsettomana, heh), että jossain kohtaa viimeistään peruskoulun jälkeen kannattaa uskaltautua jättään lapsi yksin yöksi, koska siitä saa tosiaan niitä fiiliksiä, että muhun luotetaan ja mua pidetään jo tarpeeks isona, että pärjään ja lisäks pääsee myös itse kokemaan sen, miltä se kustakin tuntuu olla yksin kotona yöllä, että kuinka uskaltaa nukkua yksin jne. Mun mielestä hyvä juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä alan kallistua yhä enemmän sille kannalle, että keskustelen asiasta teinin kanssa ja kuulostelen mitä se itse on mieltä. Se on monessa suhteessa erilainen kuin kaverinsa, joten tässäkin pitää mennä sen mukaan, minkä luonteinen lapsi on. Ja tietty, jos sen yksin jättäisin, pitäisi säännöt olla selvät. Mulla asuu seinänaapurina sellainen tuttu jota voi käyttää pelotteena: se vahtii ;-)

      Kyllä lapsettomatkin saa olla mieltä asioista - ja tässä just sen kautta, miten ite on teininä asiat kokenu.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana