Sivut

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kirjaralli alkaa

Reilu pari viikkoa koulun alkuun. On tämä kesä mennyt nopeasti, mutta onneksi elokuun ja parhaassa tapauksessa myös syyskuun alun voi vielä laskea kesäksi. Näin ainakin joku lupaili. Olen tietoisesti siirtänyt alitajunnasta hiipivän ahdistuksen syrjään, mutta nyt on syytä tarttua toimeen. Esikoinen aloittaa siis kahden viikon päästä lukion, ja kirjojakin pitäisi hankkia. Ei ole ihan ilmaista huvia se. Onneksi on mahdollisuus ostaa edes osa käytettynä, ja lainatakin voi, koulusta, mutta se on kirjoituksia ajatellen vähän ongelmallista. Eilen latasimme kirjalistan ja ryhdyimme hommiin. Oman pikantin lisänsä touhuun tuo tämä homealtistuksemme. Mietimme kovasti uskallammeko ostaa käytetyn kirjan "nuuskimatta" sitä. Tapasin tässä kesällä yhden kaverin, joka on töissä käytettyjä kirjoja myyvässä liikkeessä ja kertoi, että heillä kehtaa kyllä haistellakin kirjoja. Sain jo hänen ensi viikon työvuorotkin, joten taidamme sittenkin ottaa varman päälle ja käydä esinuuskuttelemassa.


Kuvituksena kuopuksen näkemys mökkireissustamme.


Jos minua ahdistaakin välillä raha-asiat, niin koitan pitää sen omana tietonani. Toki esikoinen on sen ikäinen että ymmärtää varsin hyvin, että meillä ei ole ihan yhtä runsaasti rahaa käytössä kuin joillakin kaveriensa perheillä. Kuopusta en näillä asioilla vaivaa lainkaan, vaikka toki oppii hänkin siihen, että kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan saada. Ja siihen, että säästää itse omia hankintojaan varten. Tätä opettaakseen ei minusta tarvitse edes olla tiukkaa taloudellisesti. Se on yksinomaan järkevää. Olin kovin onnellinen, kun esikoinen halusi avata sen säästötilin ja ruveta säästämään ajokorttia varten. Minäkin sitten heräsin laittamaan sinne kuukausittaisen pienen summan elatustuesta. Muna opettaa kanaa: en ehkä muutoin olisi vielä tullut ajatelleeksi, kuinka siitäkin suuresta menoerästä sitten aikanaan - reilun kahden vuoden päästä - selvitään.

Vast ikään uutisoitiin, kuinka rikkaat ovat huolissaan lastensa laiskistumisesta ja siitä, mitä peritty raha tekee jälkikasvun kunnianhimolle. Minä miettisin aivan samaa, mutta en tiedä menisinkö ihan niin pitkälle kuin Sting, joka meinaa jättää lapsensa tyystin ilman perintöä. No, näitä "ongelmia" minulla ei tule olemaan.


***

Kuopus tahtoi mökillä kameran ja kuvaili yhtä sun toista. Paljon on tapahtunut sitten esikoisen vastaavien aikojen. Silloin ostettiin ulkomaan reissuun viisi rullaa filmiä, esikoinen sai kaksi ja minä kolme. Kuvasimme vuorotellen omille filmeillemme ja odotimme sitten viikon kotiinpaluun jälkeen että saimme katsoa kehitetyt kuvat. Esikoisella oli poikkeuksetta paljon kulkukissoja ja kukkia - ja kiinnostavia kuvakulmia sekä tärähtäneitä otoksia. Välitöntä tarpeiden tyydytystä, totta tosiaan, tämä nykyinen.

10 kommenttia:

  1. Toivottavasti löytyy käytettyjä kirjoja! Tuntuu hassulta, että nekin kuulemma muuttuu ajoittain siten ettei vanhempi painos käykään uuden opetussuunnitelman kanssa yhteen, jostain joskus luin et uudet pitäisi ostaa opettajan vaatimuksesta.
    Itse luin tuon hesarin uutisen isolla kriittisyydellä. En jaksa uskoa, että porhoihmiset olisivat huolissaan lastensa laiskistumisesta, itsehän vanhempi on vastuussa millaiset meiningit tenaville siirtää ja antaako rajoittamattomia tulonsiirtoja ilman sen suurempaa odotusta fyrkan eteen. Hesarissa oli joku vuosi sitten, viime vuonna ehkä, kotimaisten rikkaiden ihmisten jälkeläisistä juttua. Se oli aika realistinen näkökulma miten rikkaat odottavat lapsiltaan samanlaista duunia ja vastuunkantoa kuin ns. normaalit. Muistin sen jutun tätä kommenttia kirjoittaessa, koitan jos löydän kun oli muistaakseni hyväkin juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://nyt.fi/a1305820795715 oli toi. En nyt tiedä oliko erityisen hyvä mutta musta tuntuu et haastateltujen asenne ja tekemiset olisi läpileikkaus suomalaisperijöiden meiningeistä. Tai sit ne kaiskimussaakimukset ei halunneet haastateltaviksi :-]

      Poista
    2. Me jo sovittiin keskiviikolle kirjojen koehaistelut - siihen mennessä esikoinen kyselee vuotta vanhemmalta kaveriltaan kaikki vinkit (mitä kannattaa ostaa, mitä lainata koululta jne) ja ostattelee myös hältä muutaman. Sitten on lista kourassa käytävä loput läpi. Onneks on ihana äiti joka lupasi vähän alkuun jeesiä...

      Poista
    3. Mäkin luin ton jutun aikanaan, ja silmään pisti just toi haastatteluista kieltäytyneiden määrä. Raha on edelleen vissin jonkinasteen tabu Suomessa. Naapuri tulee kateelliseksi... en tiedä!?

      Tossa mun linkkaamassa artikkelissa oli - totta kyllä - aika pieni otos ;-)

      Poista
    4. Luulen, että suurin syy kieltäytymisille on turvatekijät. Mitä matalampi profiili ja näkyvyys, sen parempi. Toisten rahoihin rikollisin keinoin on helpompi käydä käsiksi lasten kautta, yksi turkulainen sekopääkin hoksasi muutama v sitten kun nappasi sen yhden tsirbun.

      Poista
    5. Totta puhut - sä katot maailmaa niin eri silmin ammattisi vuoksi. Ja mä oon niin sinisilmäinen (vaikken oo)

      Poista
    6. Ruskeet silmät roks :D
      (Ja ehkä muunkin väriset :p)

      Poista
    7. Ruskeet, sanon ma.

      Toisella sitten siniset ihmetyttää ja tuijotuttaa kun on niin "oudot". Mut koko meidän poppoolla poikia myöten ruskeat.

      Poista
    8. Lapsuuskodissa kaikki oltiin ruskeasilmäisiä, mummo ja pappa samoin ja nyt vielä Tsekkiperhe, johon vasta nyt olen saanut tutustua. Enivei, oli joskus outo tajuta et Suomessa on paljon enempi sinisilmiä kuin muita, mutta naperona olin ympäröity ruskosilmillä, moni silloinen kaverikin oli moinen. Joskus vieläkin jään tuijottelemaan ihmisiä kun tuntuu oudolta et niillä oikeasti on siniset silmät. No ehkä kuitenkin nykyään kun puolet perheestä on jäänsinisillä silmillä varustettu ei enää ole niin merkillistä se.

      Poista
    9. Sama outous- ja tuijotusfiilis mulla, vaikka äitini onkin sinisilmäinen. Teillä on nyt 50/50 jako...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana