Sivut


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Heinäkuun helteet?

No niin, rauha on laskeutunut Majaamme. Molemmat pojat ovat reissussa ja minä nautin hiljaisesta kodista. Tosin epäselvää on, miten paljon ehdin kotosalla olla, mutta vissiin aikakin alkuviikon myöhäisillat ovat töistä vapaata vyöhykettä. Eilen meillä oli valokuvanäyttelyn avajaiset kirjastolla, mutta se tapahtui ihan työaikana. Ja kiirettä piisasi ihan normihommissakin, ihmiset lainaavat lukemista, dvd:tä ja muuta viihdykettä, kun keli on ollut mitä on. Viikonlopuksi ja ensi viikolle on sitten taas luvattu ihan mukavaa ilmaa. Pieni varoituksen sana: aion Suarezin hengessä vahingossa kalauttaa hampaani ihan jokaiseen, joka sitten kehtaa valittaa liiasta lämmöstä.






Kuopus oli ennen lähtöään sitä mieltä, että Kössikin tarvitsee vaatteet. Pieneksi jääneisiin kalsareihin piti leikata aukko hännälle ja niin kelpasi näissä vermeissä sohvan kulmalta seurata sunnuntain Hollanti-Meksiko peliä. Minulle tosin jäi epäselväksi kumpaa Kössi kannatti, koska värikoodit olivat kumpaisellekin kohdillaan. Tuo hattu on, uskokaa tai älkää, ollut kuopuksella päässä kun hän syntyi (2100g ja päänympärys jotain hyvin hyvin pientä). Ystävä virkkasi sen sillä aikaa kun olin laitoksella ja esikoinen heillä hoidossa. Ja minä tietysti säästin sen. En millään meinaa uskoa, että se hassu höpöttäjä on joskus ollut noin pieni. Juuri juttelimme ex-anopin kanssa, jonka luo esikoinen siis eilen lähti, miten fiksu ja ihana poika siitäkin on tullut. Kuten isoveljestäänkin.


Mä sanon taas Niki Juuselan eläimet: sinivalas, (lasketaanko sähikäinen?), käärme(enkieli), superkotka ja Gallian kukko kanalassa.

***

Tulin sitten tilanneeksi puolikkaan koiran. Päätimme esikoisen kanssa, että pullopuutarhaamme ei tulekaan puutarhatonttua (paitsi jos löydämme sellaisen miniatyyrin, joka näyttää paljasta pyllyä). Pieni kaivelu netissä johti minut nukkekotisivustolle ja löysimme sieltä parikin otusta, jotka halusimme pulloomme.


Kuva täältä


Enää pitää vaan keksiä, miten saamme ne ujutettua paikoilleen!

8 kommenttia:

  1. Kyllä ne syntyessään niin kovasti pieniä ovat nuo vauvat. Normaalikokoinenkin on pieni, puhumattakaan tuollaisesta kaksikiloisesta. Meillä kaksoset painoivat 2730 g ja 2490 g, eli samoilla lukemilla mentiin. Päät olivat kyllä pienet. Täytyyhän noita pieniä vaatteita säästää, kyllä meillä ainakin on kauneimmat ja ihanimmat tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans esikoiselta (joita kuopuskin sitten aikanaan käytti) pari ihan pientä 50/56cm vaatetta jäljellä ja ihmetellään poikien kanssa, että miten ne on voinu mahtua niihin ;-)

      Poista
  2. Ai niin te meinaatte pulloon niitä tonttuja... sitten tarttee ollakin aika miniatyyrikokoa :) Tuosta koirasta tuli mieleen, kun oltiin Merikarvialla (olikohan sen paikan nimi Mericamping) niin siellä oli jonkun vakituisen asuntovaunuasukkaan pihassa kauhea määrä erilaisia puutarhapatsaita, ja mulle jäi mieleen käärme, joka oli monessa palasessa niin, että näytti kiemurtelevan osin maan sisässä.

    Esikoinen syntyi kolmikiloisena, ja mun kaveri virkkas sille myssyn nuken päätä mallina pitäen - siitäkin tuli liian suuri. Mutta kyllähän se siitä kasvoi täyttämään myssyn. Ja on se tallella... jossain. Kai. Niin pieni se oli, että laitoksella kauhistelin muita vauvoja, kun niiden päät lepäsi kuin melonit siellä tyynyillään, ja mejän vauva oli niin pieni ja sievä :)

    Mie olen tykänny kun on ollu viileää, ja yritäpäs vaan tulla puremaan mua, kun huokailen hellettä! Iho on niin hikinen, että hampaatkin lipee :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos mä lupaan etten sua pure? Tai ainakin sä tiedärt juosta karkuun ;-)

      Joo pulloon, kyllähän pullopuutarhassa tonttu pitää olla. Oikeassa ei. Mutta nuo nukkekotilöydöt oli niin hauskoja että unohdettiin tonttu ja ostettiin puolikas koiraa. Sellainen käärmekin olis kiva, mutta tuskin saa miniatyyrinä.

      Vauvat on pieniä, nykyään normaalikokoisetkin näyttää ihan tosi pieniltä, kun ei ole pitkään aikaan nähnyt niitä. Kuopus aina pyytää kertomaan sitä tarinaa kun se "katosi". Se oli hetken teho-osastolla (mutta ei sellaisessa kaapissa vaan ihan omassa sändyssä). Kun mä yhtenä aamuna menin sinne, säikähdin, että se oli joutunut johonkin kokeisiin kun ei sitä näkynyt missään. Mutta sitten älysin katsoa sängyn peiton alta ja siell äse umpisukkeluksissa nukkui. Oli niin pieni, ettei jäänyt edes möykkyä peittoon!

      Poista
  3. Sähikäinen lasketaan ilman muuta!!! Kärmes, oli sitten -kieli, leikki- tai oikea, voidaan poistaa maailmankaikkeudesta!

    Kaikki noi sun kolme poikaa on ihania ja fiksuja höpönassuja, Kössikin on puolueeton. Vai onko silloin puolueeton, jos kannattaa molempia?

    Oi, pyllytonttu olis kiva ja hauska.

    Mä liityn Suarez-jengiin mielelläni, lupaan myös ainakin näykkäistä jokaista lämmöstä valittajaa. Ens viikolla sitä tulee, se on varma ni! On pakko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me voidaan hyökätä molemmilta puolilta niin ainakin jompi kumpi osuu hampaineen?!?

      Mä en täyskokoisia puutarhatonttuja oikein kestä mutta minit - ja etenkin pyllyä näyttävä - kelpais mulle. Toisaalta nyt päädyttiin muihin otuksiin, tontut sai jäädä.

      Me eilen Kössin kanssa katsottiin jalkapalloa ja se kannatti Nigeriaa (vihreät paidat9 ja mä Ranskaa. Ihan sopuisasti meni ;-)

      Poista
    2. Mun kai täytyy hommata sellaset amerikkalaisjalkapalloilijan olkasuojukset...

      Poista
    3. Ja molemmille olkapäille, ehdottomasti ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana