Sivut


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vilkas, mutta mainio päivä

No nyt on ollut puuhaa - ja tästä se sitten vaan vilkastuu. Eilinen oli yhtä vipinää. Lähdimme aamulla, kuopus ja minä, Luonto Ry:n kanssa "töllille", jonka puuhuollosta yhdistys vastaa. Siellä oli tarkoitus vähän siivoilla ja ehostaa jäkälällä peitettyä kattoa. Lisäksi - tietysti - rupattelimme, keitimme nokipannukahvit, paistoimme makkaraa, ja herkuttelimme nyyttärieväillä, karjalanpiirakalla, munavoilla ja esikoisen leipomalla pullalla. Ihana ja rento tunnelma, ja ensimmäistä kertaa lomani aikana aurinko oikein lämmitti. Itse leipuri nukkui vielä tämän ajan.






Sitten kurvasimme kotiin hakemaan esikoista ja suuntasimme suurimman ja vilkkaimman kylämme Nuorisoseuran talolle, jossa oli koko perheen tapahtuma. Esikoinen oli palkattu pitämään kahviota ja minä muuten vaan työni puolesta autoin kaikessa missä kykenin. Kuopus juoksenteli kavereiden kanssa ja nautti olostaan. Tai piileskeli tiskin alla. Olen ennenkin sanonut, että rakastan näitä yhteisöllisiä tapahtumia, niin nytkin. Tuolla oli lapsille taidepajoja (maalattiin mm. kahvilla), ja kylien väliset kisat. Lettuja ja makkaraa paistettiin ja puffetti tosiaan toimi. Illalla vielä olisi ollut tanssit ja väliajalla karaoke, mutta sen skippasimme suosiolla. Oli ihana istahtaa omalle terassille lämpimään ja rauhoittua rynnistyksen jälkeen.






Tänään henkäisen, koska minulla on tulossa työntäyteinen viikko, maanantaista aivan sunnuntaihin saakka. Se on oikein mukavaa tämän todella rauhaisan ja rentouttavan loman päälle. Vielä kun saan alkuviikon olla oman itseni herra rouva, koska pojat ovat molemmat poissa, niin kyllä kelpaa. Kuopus lähtee jo tänään isälleen ja esikoinenkin huomenna ex-anopille. Hän palaa torstaina illalla mutta kuopus onkin sitten pidemmän kaavan kautta kokonaista kaksi viikkoa poissa. Ja sellainenkin luksus selvisi, että voin pitää yhden ylimääräisen lomaviikon ylityövapaillani elokuun alussa - joten hurraa ja hurlumhei! 

10 kommenttia:

  1. Voi miten hauska kuva tuo, missä puffetinpitäjän takana tapahtuu kummia :)
    Kenelle nuo mitalit jaettiin?

    Tiiäkkö, mie en voinu olla aattelematta, miten stressaantunu ite olisin ollu tuossa tilanteessa, että mennään nokipannupullakahveille kaikessa rauhassa, ja vielä on ehdittävä viedä kotonaoleva lapsi töihin jonnekin toiseen tilaisuuteen... olisin ollu hermoraunio. (kirjoitin "hermorauno" ja nauratti kun deletoin, ja kirjoitin siihen sitten UUDESTAAN hermorauno! Taidankin omia siitä itelleni uuden määritelmän...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hermorauno on hyvä määritelmä ja -sana ;-)

      Tuota, tiedätkö, itsekin vähän mietin, että tuleeko stressi. Mutta huomasin ilokseni, että jos jotain opin kuopuksen isältä, niin sellaista rentoutta. Hän oli liiankin rento mitä aikatauluihin tuli, ja minä tällainen säätäjä. Löysin hyvän keskitien.

      Mä teen suunnitelman, esim, tuossa tapauksessa myös esikoisen kanssa. Kysyin häneltä, moneltako se haluaa herätä kun lähtö on 12.30. Sitten mietin monelta meidän pitää viimeistään lähteä Tölliltä (12.15) ja laitoin kellon soimaan siellä itselleni 11.30 - niin ei tarvinnut tuijottaa kelloa. Se aina hermostuttaa mua. Herätyksen jälkeen oli vielä hyvää aikaa istua ja "tehdä lähtöä". Toimii meillä hyvin. Niin, ja mä varaan aina mieluummin liian paljon kun liian vähän aikaa vaikkapa matkoihin, sitten ei tarvi stressata ehtiikö vai ei. Pienillä konsteilla isosti mielenrauhaa!

      Tuo tapahtuma oli kyllä kiva ja kuopuksen oma pesä hassu. Mitalit jaettiin kylien välisen kisan osallistujille. Pokaali on kiertävä, niin saavat sitten aina osallistujatkin muiston itselleen.

      Poista
    2. No sulla on vähän samat konstit kuin mullakin. Tosin mun on pakko pitää puhelimessa hälytyksiä ihan muistinkin vuoksi. Jos on vaikka aamulla kymmeneen meno jonnekin, on eka hälytys jo edellisenä iltana, että osaan valmistautua ja muistan ottaa puhelimen sängyn viereen, että herään jos satun vaikka nukkumaan pitkään.

      Poista
    3. Mä oon ihan samanlainen muistutusten kanssa! Perjantai-iltana oli muistutus "laita herätys" koska lomalla saatetaan nukkua pitkäänkin. Sitten aamulla on herätyksen jälkeen uusi muistutus ;-)

      Mun puhelin kerran ilmoitti, että muisti täynnä ja meinasi tulla paniikki. Onneksi sen tyhjääminen oli helpompaa kun oman pään uudelleenohjelmointi!

      Poista
    4. Joo, niitä täytyy aina välillä poistella, varmistusmuistutuksia. Jätän vaan sellaset, jotka on hyvä ehkä muistaa myöhemminkin - jos joku vaikka kysyy, millon mulla viimeks oli lääkäri.

      Poista
    5. Mulla taitaa nykyisin olla sellanen "poista kolmen kuukauden kuluttua kaikki" -toimintä käytössä. Seinäkalenterista tarkistelen mitä tarvii, mutta kun se ei tosiaan muistuttele, niin ei pelkästään riitä ;-)

      Poista
    6. ...eikä se ole mukana...

      Poista
    7. Ei ,se ei ole mukana, vaikka meillä on maailna hienoin seinäkalenteri: Herra Hakkaraisen perheversio. Jokaisella on oma sarakkeensa johon menot voi merkata. Rakastan sitä!

      Joka joulu meille tulee sen muotoinen yhteinen paketti josta kalenteri sitten paljastuu. Aina "ihmetellään" että mitähän täältä mahtaa paljastua ja kuka sen saa avata ;-)

      Poista
  2. Oikein kohtuullisen mukavalta kuulostaa ;-))
    Vihaan tiukkoja kellonaikoja ja varsinkin Herätykset on...niiin sieltä. Pakko tietenkin sopeutua, vaikkei taho ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen suht jämpti mutta olen taas puolestani oppinut rentoutta ja sitä, etten stressa aikatauluista. Ikä tuo paljon hyviä asioita ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana