Sivut

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Terveen sisäilman puolesta!

Vast ikään julkaistussa Anna-lehdessä oli kirjoitus monikemikaaliyliherkkyydestä, joka on vielä tuntemattomampi sairaus kuin homealtistus. Tätä nimenomaista juttua netistä ei löydy, mutta samantyyppistä tarinaa vaikkapa täältä. Lukemassani artikkelissa 48-vuotias kanttori Eeva-Liisa kertoo, kuinka hänen koko elämänsä on mullistunut altistuksen myötä. Sillä homealtistushan näissäkin useimmiten on takana. Sen mennessä todella pitkälle voi tulla oireita hajusteista, kemikaaleista, jopa luonnontuoksuista. Sairaus, jota tautiluokitukset eivät vielä tunne, voi viedä työpaikan, toimeentulon ja rajoittaa elämää ja invalidisoi vielä paljon enemmän kuin pelkkä homealtistuminen. Tämäkään nainen ei pysty käymään töissä, ei juurikaan harrastamaan kulttuuria jota rakastaa, eikä aina edes ulkoilemaan oireettomasti.

Minullekin tekevät tiukkaa voimakkaat tuoksut kuten hajuvedet, partavedet ja tupakka. Pesuainehyllyn kierrän yleensä kaupassa kaukaa tai lähestyn sitä hengittämättä. Eilen nenä ja kurkku kutisivat, kun kuopuksen ystävä, jonka kotona käytetään todella voimakkaasti hajustettua pesu- tai huuhteluainetta, oli meillä kylässä. Jälkikäteen tuulettelin vartin. Kuopuksen isäkin on sitoutunut hajuttomiin puhdistusaineisiin, ettei minun ja kuopuksen jälleennäkemisistä tulisi tukalia. Silti tämä ei ole mitään verrattuna Eeva-Liisan reaktioihin. Pahimmassa tapauksessa paikalle kutsutaan ambulanssi ja tarvitaan adrenaliinipiikkiä. Kaupassa ja julkisissa paikoissa on turvallisinta - ei kuitenkaan täysin turvallista koskaan - käydä silloin, kun ihmisiä on vähiten liikkeellä. Mikä tahansa kohtaus saattaa olla se viimeinen, se, joka on elimistölle liikaa. Todella hurjaa ja koskettavaa luettavaa. Lisää tietoa aiheesta täällä.



Kuva tempauksen Facebook -sivulta


Tässä yhteydessä onkin myös aika luontevaa mainita tälle viikolle ajoittuva Terveen Sisäilman Puolesta -kampanja, joka mm. kerää tarinoita sairastuneilta. Minä en ole Facessa mutta minun tarinani on julkaistu vaikkapa Homepakolaiset -sivustolla ja itse kirjoitan siitä täällä: Haista home!


***

Jotenkin minulle tuli tuon artikkelin luettuani pakottava tarve sanoa, että olkaamme onnellisia terveydestämme, tai niistä rippeistä, mitä jäljellä on. Ihan todella! Ja aivan hirvittävästi lämpimiä ajatuksia ja tsemppiä lähetän Eeva-Liisalle, joka pelkää eniten erakoitumista. Toivottavasti sitä ei koskaan tapahdu.

2 kommenttia:

  1. Välillä sitä ajattelee ohikulkijoista, että onko ollut vesikatko vai muuten vaan kylpyvesi ollut hajuvettä? Se käy varmasti todella pahasti altistuneen terveydelle, kun tälläinen perusastmaatikkokin saa oireita jos on todella tuoksuista tykkäävä lähellä. Sitähän on hurjasti paikkoja joita joutuu välttelemään. Linja-autot, teatterit, kahvilat. Ei sitä pysty edes tajuamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi artikkeli avas mun silmät taas ihan eri tavalla vaikka itsekin tuoksuista kärsin. Mut mä vaan kärsin, mulla ei salpaudu hengitys eikä turpo limakalvot tukkoon tms. Hui sentään! Ja se erakoitumisen pelko on ihan perusteltu.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana