Sivut

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Töissä lepäämässä

Olen viettänyt eron jälkeiset kesälomat pätkissä, jotta kuopus on saanut koko kesän vapaaksi. Olemme siis vuorotelleet kuopuksen isän kanssa ja saaneet aikataulut jouhevasti järjestettyä. Tämä systeemi jotenkin sopii minulle, koska työni on sellaista, että se ei stressaa ja pääsen siitä irti jo viikonloppujen aikana puhumattakaan lomista, vaikka lyhyistäkin. Ja muistinpa tuossa, että jo ennen eroamme oli minulla tapana pitää lomani ainakin kahdessa pätkässä. Silloin vitsailin, että en kestä perhettäni neljää viikkoa putkeen. Mutta totta toinen puoli: lomat ovat tutkitustikin aika stressaavia aikoja parisuhteelle. Niin taisi olla meilläkin, toiveemme hyvästä ja rentouttavasta lomasta eivät aina menneet likikään yksiin. Mutta ei se ihan joka hetki näiden poikienkaan kanssa pelkkää juhlaa ollut.

Kirjoitinkin, että pinna välillä kiristyi, kun omaa aikaa ei yksinkertaisesti ollut juuri lainkaan. Iltaisin onneksi saatoin vähän hengähtää, kun kuopus meni nukkumaan ja esikoinen puuhasi omiaan, mutta intensiivistä välillä oli. Ja kun minä olen sitä mieltä, että nykylapsen on välillä syytä turhautua ja olla vaan ilman sen kummempaa viriketulvaa, sain kahden viikon aikana aika monta kertaa kuulla kuopuksen suusta, että "äiti, mulla ei oo mitään tekemistä"! Kesällä annoin hänen myös vähän vapaammin pelata käsikonsolilla, ja nämä säännöistä poikkeamat ovat kyllä vaikeita. Vähän päästä oli "pelipiina". Sen lisäksi kuopus ikävöi milloin mitäkin, pupuja silloin, kun esikoinen vielä nukkui (puput majailevat hänen huoneessaan), erinäisiä tarhakavereitaan joita juuri silloin ei voinut tavata, isiäkin, mutta onneksi vasta viimeisenä yhteisenä lomapäivänämme. 


Leppoisia kesähommia


Pojat ovat myös ikäerostaan johtuen todella taitavia kinastelemaan. Välillä meinasi päälaki räjähtää, kun he onnistuivat olemaan samassa tilassa sopuisasti kokonaista viisi minuuttia ja sitten oli jo täysi rähinä päällä. Yhteistä tekemistä on myös juuri ikäeron vuoksi aika haastava keksiä. Lähinnä se oli uimarannalla käyntiä ja lautapelejä. Sitten vuorotellen kahdenkeskistä aikaa kummankin pojan kanssa erikseen. Kesä on myös herkuttelun aikaa. Kuopus osaa tehdä siitäkin oikein riemukasta. "Tekee mieli pizzaa!" Huomenna on pizzapäivä. "Mutta kun tekee mieli tänään." Saattaa myös kysyä aamulla ensimmäisenä, että mitä on jälkiruoaksi. Huokaus. Sitten kun lupaan jäätelön, tekeekin mieli Paula-vanukasta ja toisinpäin. Tai juuri kun olemme tulossa kahvilta ja pullalta ja suuntaamme kauppaan jäätelökioskin ohi, tekee pullan sijaan mieli jäätelöä. Argh!

Täytyy sanoa, että ihmeen hyvin hermo piti. Tästä huomaa vaan sen, miten hienosti arki sujuu, ja miten hyvät ja toimivat säännöt meillä normaalisti on. Jousto on se, mikä on haastavaa. Arki, ihana arki!

20 kommenttia:

  1. Mä olen utelias, että mitä linnut puuhasivat puukepeillä ja laudoilla? ;)

    Välillä on kuulemma lapsille terveellistäkin olla olotilassa, ettei ole mitään tekemistä. :)

    Mä muistan aikoinaan välillä (usein kesäisin) sanoneeni tuota samaa omalle äidilleni (ettei ollut tekemistä ja kaverinikaan eivät olleet paikalla niin oli tylsää). Äiti yritti keskittyä virkkaamiseen ja naistenlehtien lukemiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, sun äiti on ollut viisas nainen ;-) Vaikka olen sitä mieltä, että lapsen on tervettä pitkästyä välillä, on se nurina joskus rasittavaa...

      Tuossa oli muistaakseni menossa Angry Birdsien ja possujen taistelu, ja toi oli possujen linnake, jonka ne rakensi turvakseen.

      Poista
    2. Ihana linnut ja possut-leikki! :) Mielikuvitusrikas kuopus! :)

      Äitini välillä lopulta hermostui, kun olin sinnikäs vaatimaan leikkiseuraa hänestä. ;) Isälle en tainnut samalla tapaa nurista. ;)

      Poista
    3. Mä kieltäydyn kategorisesti leikkimästä, musta se on lasten hommaa. Suostun lukemaan, pelaamaan lautapelejä ja auttamaan palapeleissä sekä rakentelemaan legoilla, mutta muun saavat hoitaa ihan itsekseen tai kaverien kanssa ;-)

      Poista
    4. Lapset pääsevät leikkimisessä ihan omalle ulottuvuudelleen - se on totta.:-) Ja yksinkin oli lapsena välillä kiva leikkiä ja kehitellä joku hyvä leikki ja tarina siihen.:-) Toki toistenkin lasten kanssa oli mukavaa ja leikkiessä saattoi samalla oppia sosiaalista yhteistoimintaa.:-)

      Mä olin lapsenakin ujo ja pidin pitkään äidin kädestä/jalasta kiinni ennen kuin rohkaistuin muiden lasten joukkoon.;-) Ja olisin halunnut äidin tulevan mukaan lasten joukkoon.;-) Tai sitten välillä olin isän vieressä, mutta häntä en vaatinut lasten porukkaan.

      Mäkin aikoinaan pelasin kummitytön ja sisarustensa kanssa ja luin heille ääneen videoiden tekstityksiä ja kirjoja, mutta en mielestäni täysin enää päässyt nukkeleikkien juonesta kiinni.;-)

      Välillä mietin, että vaikka lapset tiesivät mun olevan heitä vanhempi niin he olivat niin kuin olisin ollut samanikäinen.;-)

      Poista
    5. Meillä oli lapsuudessa pienet viiden sentin mittaiset Paddington-karhut, sellaise muoviset. Niille keksitiin serkkuni kanssa vaikka ja mitä. Kävivät mm. kylpylässä ja käyttivät tätini hajustettuja luksustuotteita. Täti ei tykännyt!

      Paddingtonit myös sukeltelivat uppotukkeja (pieniä puunpalasia) järvestä ja tutkivat niitä. Muistaakseni nidottiin oikein pieni kirjakin, jonka nimi oli "Opas uppotukkeihin". Karhut olivat talvisin kirjeenvaihdossa keskenään kuten mekin serkkuni kanssa - asuimme eri paikkakunnilla.

      Lasten mielikuvitus on kyllä upea, itse sitä on jo jämähtänyt tähän reaalimaailmaan.

      Poista
    6. Lapsen kautta pääset vielä kurkistamaan lasten maailmaan. ;)

      Mulla on nuorempia poikaserkkuja, joiden kautta pääsin tutustumaan enemmän poikien autoleikkeihin. :) Vaikka kyllä ennen heitäkin leikin jo autoilla. Mulla on tallessa pari kirjettä, jotka toinen näistä serkuista on kirjoittanut hyvin nuorella iällä. :)

      Ihana tuo karhuleikki ja kirjeenvaihto! :) Täti on kyllä mahtanut yllättyä, kun hajusteet ovat siirtyneet Paddington-karhuihin. :D

      Poista
    7. Minä nautinkin kurkistelusta mutta sen syvemmälle en sitten menekään ;-)

      Poista
  2. Minun neljän viikon lomani tuli kyllä ihan tarpeeseen, enkä edes pitkästynyt, kun oli lähes koko ajan jotain pientä ohjelmaa. En haluaisi pitää lomaa pätkissä.

    Teidän kuopus kuulostaa kovasti samanlaiselta kuin meidän esiteini, vaikka ikäeroa on muutama vuosi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole kokemusta pitkistä lomista niin en tiedä mistä jään paitsi ;-) Nyt on kuitenkin ajateltava kuopusta, eikä kuukausi isällään ja kuukausi mulla oikein onnistu.

      Pitkästyminen on meidänkin teinille yleistä, varsinkin, jollen päästä häntä koneelle.

      Poista
  3. Muksujen mieli on kuin tuuliviiri, tämän huomasin aikanaan hoitaessani systereitteni kakaroita. Just tuollaista mun tekee mieli tätä, eikun tätä tai sittenkin sitä ensimmäistä joten oli siinä taitamattomalla kestämistä. Yllensä hoidin homman Spartalaiseen tyyliin (kaiketi väärin) eli jos vaihtoehto nro 1 ei kelvannutkaan, oli turha pyytää mitään muutakaan. Toisaalta, aika pian ne oppivat kupletin juonen ja se vätiseminen loppui.

    Muuten kakrut on mainioita koska niillä on juurikin tuo ihan mieletön mielikuvitus, se on jotain sellaista mihin meikäläinen ei pääse edes rankalla lääkityksellä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun mielikuvitus peittoaa kuules kuus nolla jopa meidän mahtavan kuopuksen ;-)

      Minä olen aika natsi myös, ja vinkumalla meillä ei saa kyllä tahtoaan läpi, saattaapa tosiaan menettää sen siihen mennessä tarjotunkin. Lapset oppii kyllä selkeisiin sääntöihin ja siihen, että äiti ei kestä kiittämättömyyttä, ei sitten yhtään!

      Poista
    2. Eh... yksi natsi lisää ilmoittautuu. Minä "koulutan" esiteiniä miettimään hetken, ennen kuin alkaa vinkua. Ongelma nimittäin on, että paristakin vaihtoehdosta, saati sitten useammasta, valitseminen on äärettömän vaikeaa. Halutaan jotain, eikun sittenkin sitä toista, tai oikeastaan jne... Ensimmäinen valinta pätee, ellei sen vaihtamiselle ole jotakin oikeasti pätevää syytä. Ja ruuasta EI tässä huushollissa sanota, että se on pahaa, jos sitä ei ole edes maistettu.

      Poista
    3. Tuo ruoasta kommentointi on lempiaiheeni. Siitä poiskouliminen on pitkä ja raskas tie, mutta kun kuulin esikoisen toteavan kuopukselle joka väitti että mä en tykkää tästä, että ethän sä voi tietää kun et ole edes maistanut, tiesin, että se on mahdollista!!!

      Yritän opettaa, että ruoasta ei KOSKAAN sanota että se on pahaa. Sanotaan vaikka että mulle ei nyt maistu kovin paljon tai voisinko saada tuota vähemmän ja tuota enemmän jne. Ruoka ei (yleensä) koskaan ole pahaa, se on vaan makuasia mikä kenellekin maistuu ja missä määrin. Ugh!

      Poista
  4. Olen samaa mieltä, että lapsiperheen äidillä töihin paluu tuntuu lomalta. Varsinkin jos omasta työstään nauttii sinne palaa mielellään, kuten minä loman jälkeen. Kyllä meilläkin oli melkoista taistelua kun lapset olivat pieniä. Välillä kaikki kolme samassa kasassa huutamassa. Lupasinkin vaihtaa heidät sisäsiistiin koiraan, jos joku tarjoaa. Ei tarjonnut...Ja kyllä eilenkin aikamoista kiukkua purettiin illalla kotona, kun inssi ei mennytkään läpi eka yrityksellä! Olin varma, että ikkunat hajoavat...onneksi ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti inssi menee sitten heittämällä toisella yrittämällä!

      Toi sisäsiisti koira on hyvä pidän sen mielessä. Mä olen uhkaillut myydä noi vähiten tarjoavalle ;-)

      Poista
  5. En juuri nyt jätä tarjousta lapsistasi, heh, mutta kerron kummipojastamme. Nyt jo aikuinen, mutta hoisimme häntä pienenä aina muutaman päivän joka kesä. Poika oli (on) fiksu kuin mikä. Kysyin kerran äidiltään, että miten te kasvatatte noita muksuja (niitä on 3 kpl), kun ne on niin mukavia. Äidin vastaus oli: "huutamalla ja kiristämällä yms" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat on metodit täällä, ne hyväksi havaitut kiristys, lahjonta ja uhkailu ,-)

      Ja onnea vielä autosi johdosta, se on aina helpotuksen päivä!

      Poista
  6. Samaa mieltä, että lasten pitää välillä tylsistyä. Mää uskon vakaasti, että kun muksuna oppii sietämään turhautumista niin sitten sen taitaa aikuisenakin :) Ja arki on ihanaa, häpeilemättä tunnustan laskevani päiviä kun saan muksun työnnettyä kouluun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, ihanaa, sinäkin Brutukseni! Alkaako teillä aiemmin vai myöhemmin kun meillä?

      Ja tylsistymistä on totta totisesti hyvä harjoitella. Mä luulen että oon hyvin penskana harjoitellut kun ei tunnu tekemättömyys missään!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana