Eilen oli tunteikas päivä: kuopukselle ojennettiin kevätjuhlissa eskaritodistus. Varasin ison nipun nenäliinoja matkaan, koska minulla nyt on vaan tapana märistä joka ainoassa juhlassa jossa käyn. Pahin tilanne on tainnut olla esikoisen ala-asteen päättäneet kevätjuhlat joissa laulettiin Pekka Simojoen Jäähyväislaulu. Se, jossa toivotetaan turvallista matkaa. Olin jo kenraaliharjoituksissa itkenyt silmät päästäni ja varoittelin silloin viisi vuotiasta kuopusta, että saatan itkeä juhlissa mutta sitä ei tarvitse säikähtää. Kerroin hänelle, että aikuiset itkevät ilosta ja liikutuksesta, eivät pelkästään surusta tai kivusta, joten minulla ei ole mitään hätää mikäli purskahdan itkuun. Sen odottaminen olikin sitten hyvin jännittävää ja kuopus kysyi jokaisen laulun alkutahtien kohdalla minulta, että "nytkö sä äiti rupeat itkemään?" Se oli niin huvittavaa, että varsinaiset itkut jäivätkin sitten itkemättä vaikka silmäkulmat toki kostuivat.
Ja niin kostuivat kyllä eilenkin, kun laulettiin tämä:
Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.
Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemäään
Ota kädestä kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
Juhlistin sitten vielä vapaailtaani omassa tasokkaassa seurassani ja olin varannut itselleni mukavaa puuhaakin. Olen jo jonkin aikaa miettinyt aarrekartan tekemistä ja nyt tartuin toimeen. Askartelin illan ja valmista tuli. Ehkä tästä enemmän jossain toisessa postauksessa?
***
Pippuri. Googlasin Missä pippuri kasvaa ja löysin mielenkiintoisen artikkelin.
Jihuu, teit aarrekartan!
VastaaPoistaOnnea vaan eskarilaisen äidille, ihania juhlia, ihania lauluja... Elämä on niin niin niin!
Voi niin se Mags on, elämä, niin... niin!
PoistaJuhla oli lämminhenkinen ja lasten näköinen ja illalla minulla oli ihana oma hetki kun esikoinen oli koneella ja sommittelin aarrekarttaa. Arvaat varmaan, että Oma Maja oli aika keskiössä.
Bongasin myös yhden ihanan korun siinä askartelun lomassa...
Olen huomannut, että olen vanhemmiten alkanut parkumaan milloin missäkin tilanteessa. Parikymppisenä piti olla jokin aivan erityisen surullinen tapaus, että sain edes yhden kyyneleen puoliväkisin tiristettyä.
VastaaPoistaPitäisiköhän minunkin tehdä aarrekartta, jos se vaikka veisi asioita eteenpäin...
Siinä toivossa mäkin sen tein. Ei se ota jos ei annakaan - ja oli oikeasti hauskaa, joten suosittelen!
PoistaMinä olen ain ollut kova vetistelemään mutta kyllä ikä tuo oma npikantin lisänsä ja kyyneleet on entistä hetkemmässä!
Minäkin olen päässyt eroon jostain kyynisyyden alhosta, sillä tippa tulee linssiin todella helposti liikutuksesta.
VastaaPoistaAina pitää olla nessua mukana, että on jotain mihin pyyhkäistä.
Eskarilaista kutsuu sitten suuri maailma syksyllä... Jännää.
Toivottavasti aarrekarttasi toteutuu!
Sitä minäkin toivon!
PoistaJak yllä, on kyynel nykyään herkässä. Uskomatonta, että mun vauvani aloittaa koulun ensi syksynä. Onneksi on kesä aikaa sopeutua ajatukseen ;-)
Täällä yksi herkkis itkee jo pelkästä otsikosta ja ihanan liikuttavista kevätjuhlakuvista :) Se on niin jännittävä aika lapselle, kun se päiväkotilainen muuttuu koululaiseksi. Kauhee, mää tairan taas tirauttaa :D Mulla on sulle omalla puolella tunnustus <3
VastaaPoistaKiitos tunnustuksesta!
PoistaJa mullekin tuli jo eskarin eteisessä keävtjuhlapäivän aamuna ekat kyyneleet kun kuulin että tuo laulu lauletaan. Sitten googlasin töissä sanat ja tankkasin niitä turauttaen välillä nenäliinaa. Vähän niin kuin kuivaharjoittelin vaikka ei silmäkulma kyllä kuivana pysynyt. Eikä auttanut, ajattellin vaan etten eksän hihaan sitten rjuhlassa ipsivärejä pyyhi...
Ihania kuvia kevätjuhlasta! :)
VastaaPoistaPidän peukkuja, että saat Oman Majan. :)
Mulla on kammo pyöreisiin pippureihin ruoissa, vaikka tiedän, että pippurit antavat makua ruoille. :)
Mun on pakko laittaa kalakeittoon maustepippuria vaikka vihaan sitä tunnetta kun vahingossa puraisee sen suussaan rikki...
PoistaKevätjuhlat oliva oikein ihanat ja liikuttavat ja pian pääsen hakemaan eskarilaista viimeistä kertaa päivähoidosta. Syksyllä sitten uudet haasteet!!!
Liikuttavat juhlat sulla on ollut ja onnea teille. Muakin liikutta ja joskun itken tvtä katsoessakin.. heh ... naisia ollaan ...
VastaaPoistaJoo ja aarrekartan kanssa vois tehä vieläkin muistolaatikko valmiiksi , ollan jo "niin vanhoja ". ei ikinä tiedä, milloin tule joku pamaus ja dementia iske - ja sitten ei muistakaan enää- että mun suosikkilaulaja on Jari Sillanpää .. hehehhe ja maistuu silakkalaatikko .
Ihana kesän jatkoa rakas Marjaana !
Juhlat sai kyllä silmäkulmat kostumaan, toden totta!
PoistaAarrekarttaa oli mukava tehdä ja se sai paljon ajatuksia liikkeelle. Esittelen sen teillekin jahka ennätän.
Ihanaa kesää sullekin, Nata!