Sivut


lauantai 25. toukokuuta 2013

Saako lähettää terveisiä?

Nyt lähtee terveiset hammaslääkärille. Ei se viisaudenhampaan leikkaus ollutkaan ollenkaan niin kamalaa, kun olin kuvitellut. Tällä kerralla. Olin ymmärtänyt väärin pitkän vastaanottoajan ja sen, että molemmat hampaat pitää poistaa. Jotenkin laskin yhteen yksi plus yksi ja oletin, että se tehdään samalla kerralla. Piina jatkuu siis marraskuussa, mutta siihen mennessä olen jo toipunut tästä sekä fyysisesti että henkisesti. Totta puhuen operaatio oli paljon miellyttävämpi vähemmän kamala kuin olin kuvitellut. Toki olin kiitollinen päälleni levitetystä paperilakanasta, jonka suojissa saatoin puristaa tuolin käsitukia juuri niin lujaa ja rystyset valkoisina kuin tuntui. Toisin veriroiskeita varten se vissiin oikeasti oli. Yäk. 

Joka tapauksessa selvisin hengissä, hyvinkin, ja poski ei vartin jäällä hautomisen jälkeen ollut turvoksissa lainkaan. Kun puudutusaine, jota muuten piti pariin kertaan lisätä, kun tunto ei meinannut mennä, lakkasi vaikuttamasta, alkoi jomotus. Mutta kipu pysyi koko illan ihan kohtuullisena Panadol Forten avulla. Varsin nestemäisellä ravinnolla mentiin, tänään jo ehkä uskallan lämmittää sen eilenkin mainitsemani sosekeiton. Eilen vielä ei kuumaa kestänyt, suuvedellä huuhtomista ja mustikkakeittoa, jogurttia sekä vichyä sen sijaa kyllä. Illalla tosin nälkäisenä villiinnyin ja ruoppasin neljäsosan banaanista kitusiini lusikalla. Tuli ihan lasten vauva-ajat mieleen. Kunpa tästä jäisi vähän pienempi syömisen ja juomisen vaihde päällekin. Sain alkuvuodesta karistettua ne kaksi joulukiloa pois, mutta nyt rankan kevään myötä ovat pirulaiset hiipineet takaisin. Plääh.


Terveiset ihanalle kummitädille, joka ompeli näin hienon
paidan kuopukselle syntymäpäivälahjaksi.


Terveiset myös ihanille ystäville. Yksi kävi heti kotiin päästyäni tarkastamassa, että minulla on kaikki hyvin. Toisen matkassa pääsin yllättäen lähikaupungista kotiin pian leikkauksen jälkeen. Ihanaa, kun ei tarvinnut odotella bussia ja sain kyydin ihan kotiovelle saakka. Autoni oli koko päivän korjaajalla, joka käytti sitä myös katsastuksessa. Ja arvatkaapa mitä: minulla on taas auto vuoden laillisesti käytössä. Ystäväni mies vielä lainasi omiin tarkoituksiinsa juuri korjattua ja katsastettua ranskatarta ja ajoi sen minulle kotipihaan sitten illalla. Ah, kyllä minun kelpaa.

Ja teille, ihan jokaiselle. Kiitos tuesta ja kannustuksesta!

***

Terveinen. Minä en oikein koskaan ole pystynyt kuuntelemaan radion interaktiivisia lähetyksiä. "Saanko lähettää terveisiä? Noo, terveiset Mirrelle ja Aksulle, Millalle, Maaritille, Kakelle, Aapolle, Inkerille ja tietysti Pellelle. Niin ja äitille ja iskälle ja siskoille ja veljille perheineen ja isovanhemmille myös. Ja kaikille luokkakavereille ja niille jotka tuntee mut. Ja kumminkaiman koiralle oikein erityisesti Mirkku-Anterolta lämmin pusu." Voi Ahdistus ja Myötähäpeä.

14 kommenttia:

  1. Hienoa, että hammas- ja autoasia ovat kunnossa.

    Taitaa olla sukuvika se, ettei pysty kuuntelemaan noita radio-ohjelmia, joihin ihmiset saavat soitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooei, mun on ihan heti käännettävä kanavaa kun "Pertsa" alkaa vuodattaa!

      Olen tosi helpottunut autosta, ja tietysti toivon, että tähän tulevan vuoden aikana se oma maja keskustasta löytyisi, ettei tarvitsisi uutta autoa ensi keväänä hankkia- Hammasasia on mallillaan myös, tuntui, että tänään ei olisi enää edes Panadolia tarvinut, mutta otin nyt aamulla varalta yhden. Poski ei ollut eilen yhtään turvoksissa mutta aamulla minua katsoi peilistä hamsteri. Täytynee hautoa kylmällä ennen teatteria ;-)

      Poista
  2. Mun isä aina kuunteli noita terveiset -lähetyksiä ja Kansanradiota. ;)

    Mä olen saanut terveisiä radiossa viimeksi teininä - yritin taannoin löytää c-kasettia, jonne terveiset olin nauhoittanut, mutta en enää löytänyt kyseistä kasettia. :D

    Hyvä, että olet toipumassa hammaspoistosta ja auto meni läpi katsastuksesta! :)
    Aurinkoista viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sit'ä samaa sinne!

      Ja sä pystyt kuuntelemaan lähetyksiä, joissa ihmiset lähettää terveisiä... meillä se lienee todellakin sukuvika, kuten äitini tuossa yllä huomauttaa. Ei onnistu ei.

      Auto ja hammasasia ilahduttavat minua molemmat. Nyt on mainiota viettää vapaata viikonloppua!

      Poista
    2. Mun isä oli radionlähetysten suurkuluttaja :D - mä kuuntelen radiota hyvin satunnaisesti. ;) Kuuntelin joku kuukausi sitten kahden kaverini muutama vuosikymmen sitten lahjoittaman, itsetehdyn joulutervehdyskasetin - nyt mulla ei ole enää kasettinauhuria, kun lahjoitin mankan eteenpäin. ;)

      Toivottavasti löydät asunnon sopivalla sijainnilla niin ei olisi huolia ranskattaren kanssa - pidän peukkuja! :)

      Poista
    3. Kiitos, tänään juuri ystävän tytär kehotti tekemään aarrekartan... Kaikki keinot käyttöön!!!

      Poista
  3. Hyvinhän se sitten meni :) Ja vielä autokin on kunnossa.

    Ei sulla sattumalta ole tänään hartiat kipeät? Mulla oli vastaavan operaation jälkeen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kaikki yläselän ja käsien lihakset - jännitin itseäni sellaiseen asentoon, että sain paremmin happea kun suu oli täynnä "en edes halua tietää mitä". Todellakin! Jännää, että muillakin...

      Ja ranskattarelle erityinen hurraa-huuto. Ja korjaajalle myös!

      Poista
  4. Universumi tarjoaa sulle nyt kaikkien vesiongelmien jälkeen hyvitystä, kun hammaslääkäri reissu sujui hyvin (Mää kýllä voihkein täällä lukiessani :D) ja ranskatarkin on taas kunnossa. Toivottavasti seuraavan katsastuksen tullessa se on sitten jonkun toisen huoli ja se uusi maja on löytynyt, kun ei siellä katsastuskonttorilla niitä kevätpörriäisiäkään ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kuule tänään just lausuin universumille ääneet tuossa terassilla toiveen, että se Maja löytyisi ennen seuraavaa katsastusta. Sen verran piinaavaa tää aina näin keväällä on. Pitäisköhän tehdä aarrekartta?

      Niin, ja jos se universumi myt ihan höveliksi haluaisi heittäytyä, se tarjoilisi mulle miehen. Siis Miehen!

      Poista
    2. Mää voin sulle tunnustaa, että vähäsen kyllä uskon siihen aarrekartta-asiaan :) Ja voin tunnustaa, että välillä olen katsellut urooksia sillä silmällä ja ajatellut, että tuollaisen kuvittelisin sopivan hyvin Marjaanalle. Olen tsiikaillut sellaisia kiltin oloisia rastatukkaisia JukkaPoikamaisia miehiä. En ole ottanut kiinni, jos se mun aatos on kovinkin kaukana sun mielikuvista sopivaisesta miehestä :D

      Poista
    3. Mä tartten kiltin ja kotona viihtyvän miehen. Tukka saa olla takussa tai ilman, se on ihan sama... Toisaalta mun on kyllä aika hyvä ihan näinkin, itseni kanssa, tai poikain. Tiedä nyt tästä sitten. Ehkä teen sen aarrekartan etupäässä Omaa Majaa ajatellen ja katsotaan sitten myöhemmin sitä miestä ;-)

      Poista
  5. Kiitos positiivisesta tiedosta hammasoperaation suhteen! Joka ehkä joskus on itselläni edessä, niin parempi tietää, ettei ole niin kamalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli oikeasti hirveän paljon vähemmän kamalaa kun kuvittelin. Ehkä toi onkin toimiva strategia: kuvittelee ihan hirvittävän kauhean kamalaksi ja sitten iloisesti yllättyy, kun ei olekaan kun kamalaa ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana