Sivut

torstai 4. huhtikuuta 2013

Vale, emävale, tilasto ja rajaus

Aivan aluksi on pakko kiittää teitä kaikkia näin ihan erikseen eilisestä. Joskus on hankalaa ja ujostuttavaa jakaa itsestään asioita, niitä vakavampia. Kirjoitin erosta, arasta aiheesta ja kaikki saamani palaute oli ihanaa, rakentavaa, kannustavaa, positiivista. Olette suloisia. Kiitos! Saan teistä voimaa!


***

Ihan vähän valheellisen kuvan taisi pääsiäisen ajan terassikuva antaa. Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, mitä rajauksella saadaan aikaan. Täytyy vielä tovi odottaa, ennen kun kutsun kovin pitkäjalkaisia vieraita kanssani istuskelemaan. Lisäksi joulukuusi tuossa vielä nököttää sulassa sovussa narsissien kanssa. Tai siis ei oikeastaan sulassa sovussa, kun oli jäätynyt lumeen kiinni niin, etten saanut sitä pois tuosta. Leikkelin sitten vähän oksia saksilla, että mahtuu sen katveessa istuskelemaan ilman että sattuu neulaset silmään. Mutta kuten todettua, olen kehityskelpoinen: viime vuoden kuusi kaatui ja jäi koristeineen lumen alle. Häpeissäni keräilin koristeita pihalta sitä mukaa kun niitä paljastui. Tämä on sentään riisuttu versio. Nyt siis myös oksiensa puolesta...



Viikko on mennyt rauhaisissa ja karvaisissa merkeissä. Olemme sännänneet koulusta, töistä ja tarhasta kotiin tapaamaan pupuja. Päästämme ne isoon aitaukseen juoksentelemaan ja tutustumaan meihin. Sillä aikaa on myös hyvä siivota häkkiä. Rutiinit alkavat muodostua: aamulla pikaiset huomenet ja tarkistus, että kuivamuonaa ja heinää on päivän tarpeisiin. Iltapäivällä ja illalla juoksentelua, tuoreruokaa ja veden vaihto sekä tuo mainittu häkin putsaus. Yötä vasten vielä heinien ja kuivaruoan tsekkaus. Kerran viikossa häkki pitää puunata perin pohjin. Se lienee viikonlopun homma. Kovasti noista otuksista tulee sotkua, heinää ja purua on joka paikassa. Minä, supersiivooja (not!) kuljen harjan ja kihvelin kanssa kaiken aikaa. Esikoinen haaveilee rikkaimurista. Kohta minäkin taivun siihen... Odotamme jo kesää ja sitä, että puput pääsevät ulos. 





Niin, ja palellutinhan minä sen narsissinkin, tietysti. Otin sitä kyllä tunnollisesti yöksi sisälle, mutta kun en kauheasti kestä multaa ja siinä pesiviä homeita, nostin sen sitten aina aamulla ulos. Tiistaiaamuna taisi olla -15C. Ei tykännyt, mokoma prinsessa. 


***


Eskarilainen syö hanskaa. Taas yksi haku, jolla Majaan on päädytty. Minun eskarilainen lähtee tänään yhdeksi yöksi isälleen ja minä menen iltavuoroon. Ennen sitä ajattelin suoda itselleni lounaan paikallisessa vapaan kunniaksi. Mutta vinkiksi tuolle hakijalle: nouse siitä netin äärestä, ota tilanne haltuun ja laita sille eskarilaiselle vaikka voileipä. Jooko?

8 kommenttia:

  1. Välillä on hyvä hemmotella itseä ja käydä ulkona syömässä. :)

    Pupuille rapsutukset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsen rapsuttamaan pupuja vasta kun esikoinen herää - rötköttää flunssaisena vielä pehkuissa. Mutta rapsutan ;-)

      Minä olen kyllä hyvä hemmottelemaan itseäni, vähän liiankin hyvä, huomasin tänä aamuna vaa'alla. Onneksi olin päättänyt muutenkin syödä salaattilounaan... Täytyy taas ryhdistäytyä!

      Poista
  2. Meillä on myös vielä piha niin täynnä lunta, ettei oikein voi ajatella terassilla istuskelua. Lumien sulamista siitä kyllä jo odottelee, että saisimme tehtyä Ekalle häkin jossa voisi olla päivät sekä aidattua koko pihan niin, että voi juosta siinä kun olemme kaikki kotona. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tuossa vielä ole istuskellut, haaveilen vaan ;-) Ja kuten kuvasta näkyy, paitsi joulukuusi, niin myös lunta riittää täälläkin.

      Meidänkin on tarkoitus tehdä kesällä aitausviritelmä ulos, pääsevätpähän sitten puput maistelemaan tuoreruokaa!

      Poista
  3. Sulla on vähän kuin myöhäinen joulukalenteri, istut kevätauringossa ja seurailet, että minkä koristeyllätyksen aurinko sulattaa sulle seuraavaksi :D Yritin kovasti katsella kuusta, mutta silmät hakeutui pakosta koko ajan siihen ikkunanpoka-ihanuuteen mikä siellä oikeassa reunassa pilkisteli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne pokat on meidän kasvihuone kesällä:

      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/06/leukailua-ja-lukuisia-muita.html

      Ja mullahan on joulu ainainen (pääsiäinen se ei voi olla koska se yksi tärkeä elementti on edelleen piilossa)

      Poista
  4. Meikäläinen on nyt kahtena lämpinä päivänä auttanut luontoa takapihan lumien sulattamisessa; lapioin sen sulan lumikerroksen pois ja nyt ei pihalla ole kuin muutamia senttejä lunta. Uskomatonta kuinka yksi tumma maaläntti valtaa alaa. En tekisi tuota hommaa muuten mutta kun täällä ei aikoinaan ole tehty noita nurmikoita kunnolla, joten ne on käytännöllisesi katsoen kylvetty saveen ja takapiha on yhtä lettoa pitkälle kevääseen jos se ei pääse kuivamaan ajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huokaus, kateeksi käy! Kuten kuvasta näkyy, meillä on lunta munaskuihin asti. Tuo terassi on korotettu joten siitä voikin hyvin päätellä miten on hanget korkeat nietokset. Ehkä mäkin viikionloppuna intoudun lapiohommiin?

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana