Sivut


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa?

Tällä altistuksella ei ole mitään tekemistä sukuvian kanssa, mutta jotain geneettistä siinä on. Siinä, kuinka altis on altistumaan. Kaikki eivät samoissa oloissa reagoi ikinä, toiset sairastuvat nopeastikin. Tutkijatkaan eivät ole vielä löytäneet sitä viisastenkiveä, eivät edes sitä, miten altistus todettaisiin lääketieteellisesti, lääkittäisiin saati poistettaisiin. Sitä odotellessa. Meidän perheessä näin kävi minulle ja esikoiselle, ja vielä niin, että esikoinen on nykyisin herkempi luonnon- ja minä rakennusten homeille. Kuopus ja isänsä ovat toistaiseksi säästyneet pahimmalta.




Olen lakannut toistelemasta sanontaa "kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa". Se on täyttä paskaa. Ei ehkä ihan vielä meidän kohdallamme, mutta välillä tuntuu, että aika lähellä jo ollaan. Tunnen yhden perheen, jossa äiti synnytti yhden lapsen kuolleena ja seuraava syntyi vaikeasti vammaisena elääkseen vain muutamia päiviä. Äiti ei oikein vieläkään "jaksa kantaa" menetystään. En ihmettele. Tuohon verrattuna minulla tai meillä ei ole mitään hätää. Silti joskus itkupotkuraivari on lähellä. Ja joskus se tuleekin, kuten nyt tämän viimeisen episodin aikana vaikkapa työterveyshoitajalle vuodattaessani.

Hän soitteli sitten vielä seuraavana päivänä varmistaakseen kuntoni ja jatkotoimenpiteet. Kysyi ne pakollisen kysymykset: Oletko masentunut? Itsetuhoinen? No en, ahdistunut kyllä, väärinkohdeltu ja raivoissani siitä. Työmotivaationi on kärsinyt. Niinpä menen työpsykologille parin viikon päästä. Tosiasiassa olen sitä mieltä, että tämä toinen osapuoli tarvitsisi sitä enemmän, mutta mikä ettei. Keskitymme nyt minun voimien palauttamiseen, voimaannuttamiseen. Koko työyhteisöä ja toimintakulttuuria on työläämpi muuttaa, enkä minä voi sitä ottaa harteilleni. En jaksa.

Töissä olin kolme kokonaista päivää viime viikolla ja jää nähtäväksi miten oireet asettuvat. Lämpö ei ainakaan nyt ole noussut niin korkealle kuin ennen. Johtuneeko remontista vai siitä, että olen ollut viime aikoina vähemmän työmaalla ja elimistö on saanut levätä? Luonnonhomeet alkavat joka tapauksessa paljastua lumen alta ja oloni ei varmasti sinä aikana hevillä tästä kauhean paljon hehkeämmäksi muutu. Sinnittelen silti. Ehkä syksyn lyhennetty työviikko olisi enemmän kun hyvä idea tässä tilanteessa, jos talous suinkin sen sallisi.




P.S. Ja niin kuin tässä ei olisi tarpeeksi. Postilaatikkoomme ilmestyi eilen lappu, jossa kerrotaan, ettei vettä edelleenkään pidä käyttää edes peseytymiseen. Sitten seurasi laajat ohjeet mistä vettä saa, missä voi peseytyä jne. Viimeinen kappale - ihan irrallisena, ilman ennakkovaroitusta - kuului sanatarkasti näin: "Kun putkityöt alkavat on asukkailla, jotka kokevat etteivät voi asua Piip-piiptiellä putkityön aikana. Mahdollisuus hakea väliaikaista asuntoa Piip-tie 6:sta."

Universumi kuule, ei enää enempää, kiitos!

P.P.S. Mielenkiintoinen artikkeli homeista Helsingin Sanomissa: Homeillakin on seksiä. Huokaus, kaikilla muilla on seksiä paitsi minulla!

***

Sukuvika. Ei luista suksi, ei.

18 kommenttia:

  1. Ei todellakaan käy kateeksi ja siksipä sulle jaksamista toivotan vaikka eihänse paljon auta. Siskolikan poika on myös allergikko ja paha sellainen, mm. keltaisen jaffan väriaine saa hengitystiehyet turpoamaan umpeen,ampiaisen pistot ovat kuolemaksi (shokkipiikit jotka lyödään reiteen) ja kaikki muut.
    Piti kerran kutsua hänet syömään mutta systeri löi e-koodiavaimen käteen ja sanoi ettei merkiityjä ainesosia saa olla ruuassa. Totesin tähän että no Hessu (nimi muutetttu) saa kotonakin vettä joten mitäpä sitä tänne asti kutsuu juomaan. Oikeesti, siinä listassa oli huomiotussilla vedetty yli käytännöllisesti kaikki joten en uskaltanut ottaa riskiä mahdollisesta ja vakavasta reaktiosta. Kurja tilanne ja sen kautta saa noista allergioista jonkinmoisen kuvan.

    Tuo vesijohtoasia on sellainen että siinä on taloyhtiö jo korvausvelvollinen vaikka peseytymis/vedensaanti mahdollisuus on osoitettu toisaalla. Kannattaa siis pitää puolensa (vaikka ne väittäisi mitä) ja ottaa eurot pois kuleksimasta, ei taloyhtiö niitä tule tarjoamaan.

    Pusuja, mä ainakin ajattelen sua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mäkin ajattelen sua.

      Pistin jo postia ja kyselin mikä on sopiva vuokranalennussumma. (Huom. en kysellyt alennetaanko vuokraa vaan kuinka paljon - olen minä huoneenvuokralakini lukenut ;-) Vastausta en vielä saanut mutta kyselin jo tänään toiseltakin ja jäädytin vuokranmaksun. Mulla on tilipäivä 15 päivä ja silloin olen ruukannut maksaa. Nyt en maksa, ennen kun tiedän paljonko.

      Kyselin myös milloin remontti alkaa, missä laajuudessa se tehdään jne, jotta saisin kuvan evakkotarpeesta. Ei niin, että me evakkoon voisimme muuttaa. Tuo Piip-tie 6 on ihan homeessa, joten se ei ole vaihtoehto.

      Mutta nyt jo taas näyttää valoisammalta, se ihmisen luonto on vaan sellainen. Tai mun ainakin.

      Oikein rattoisaa viikonloppua sulle, rakas Peppone!

      Poista
  2. Tuo teidän tilanne tuntuu kohtuuttomalta, kun työpaikan sisäilmaongelmien ja astman lisäksi kodin vesijohtovesikin on käyttökiellossa. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus toisaan tuntuu, että annetaan enemmän kun jaksaa kantaa. Mutta onneksi mä olen luonteeltani aika positiivinen joten en kovin pitkäksi aikaa lannistu.

      Kiitos tsempeistä ja mukavaa viikonloppua sulle Sirpa.

      Poista
  3. On sulla kaikki riesat yhtaikaa.
    Kyllä se taakka välillä voisi pienempikin olla, kannettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kyllä samaa mieltä. Tämä homealtistus ja siitä johtuvat ongelmat jo yksistään olis ihan riittämiin. Ja vesi vaan nyt on perustarve, ei voi mitään... Mutta ei auta, eteenpäin mennään!

      (Hieno uusi Rantakasvi)

      Poista
    2. Kiitos! Päätin kevään kunniaksi muuttua rentukaksi;)

      Poista
    3. Lapsuuden kaupungissani oli sellainen ravintola kun Rentukka. Taitaa olla vieläkin ;-)

      Poista
  4. Voi että, ei ne vanhat sanonnat kerro totuutta, aivan kohtuuttomalta tuntuu sun tilanne! Ei tässä voi muuta kuin tsemppiä toivotella <3
    -Ala nyt universumikin jo kääntää rattaita!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mags, huudetaan yhdessä universumille. Hulluintahan tässä on, että mä en edes haluaisi asua täällä vaan pienemmässä ja keskustassa - ehkä juuri siinä talossa josta väliaikaista kämppää osoitetaan. Mutta kuten arvaat, se on homessa, joten tässä olemme, tuli vettä tai ei.

      Lueskelin huoneenvuokralakia ja aion kyllä neuvotella vuokranalennusta ja jopa vapautusta vuorkanmaksusta jos putkiremontti on kovin laaja.

      Onneksi luonne on kuitenkin optimistinen ja positiivinen, joten täällä sitä keikutaan ja eteenpäin mennään ;-)

      Poista
  5. Sillä joka tämän pyllystä syvältä olevan sananlaskun on keksinyt niin on joku sellainen, jonka repussa ei ole vielä ollut tarpeeksi kiviä. On se hyvä, että sulta löytyy niin positiivinen luonne, moni heikompi olisi jo murtunut. Tuli tästä vesiasiasta mieleen, että sun positiivisuus myös tarttuu. Sulla on ainakin ollut muhun huomattavan myönteinen vaikutus :) Me asutaan kaupungin vanhimmalla asuinalueella ja nyt täällä on käynnissä laajat vesiputkien remontit. Meillä oli vesi poikki ilmoitetusti puolen päivää ja mies oli todella ihmeissään mun rennosta asenteesta. Vastasin sille "Herranjessus sentään, Marjaana on ollut ilman vettä jo päivätolkulla."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiki että sanoit tuon!

      Olen aina salaa toivonut että asenne näkyisi, kuuluisi ja jopa tarttuisi. Joten kiitos kiitos kiitos kiitos - ja terveiset miehekkeelle!

      Poista
  6. No voi ny kilin... sanonko mikä!

    Minäkin alan ahdistua altistuksesta. Ja siitä sanonnastakin. Ehkä siinä on syy, miksi me emme kuulu kirkkoon. Sieltähän se kuitenkin kumpuaa sekin sanonta. Aika terästä saa olla, että kaiken pystyisi kantamaan. Ei se varmaan tapa, mutta todellakin hajottaa vai miten se haloo helsinki laulaakaan.

    Piti tännekin tulla siis sanomaan hii, kun kerrankin surffailen blogeja koneella. Puhelimen ennakoiva tekstinsyöttö ei todellakaan innosta kommentoimaan, koska se ilmeisesti vaan on fiksumpi kuin minä.

    Nyt roppakaupalla voimia sulle. Joku roti tohon on saatava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää vähän tätä... Mutta eilinen vapaa ja hyvä seura piristi. Surffailin myös kuluttajansuojasivuilla ja jäädytin vuokranmaksun neuvottelujen ajaksi, Työhommat nyt menee miten menee - sitä lyhennettyä viikkoa harkitsen aivan tosissani. Laskelmat saan tehtyä kesäkuun puolivälin jälkeen kun lomarahatkin on pätkähtäneet tilille. Joten kyllä täällä porskutetaan!

      Ja ihana kuulla susta, ja olen varma, että olet älykkäämpi kuin ennakoiva tekstinsyöttö ;-)

      Poista
  7. Nurinkurista, että työpsykologille joutuu menemään väärinkohdeltu, mutta väärinkohtelija (ilmeisesti) porskuttaa eteenpäin niin kuin ennenkin. Tuli mieleen hiukan vastaavanlainen tapaus omalta entiseltä työpaikalta.
    Toivottavasti asuntoasiat lopulta järjestyvät parhain päin. On tosi ikävää, jos edes koti ei ole turvallinen ja ongelmaton paikka. Missä sitä sitten rentoutuu ja rauhoittuu jos ei siellä? Tsemppiä, Marjaana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyl tää tästä... Olen edelleen sitä mieltä, että psykologia tarvisisi enemmän tuo toinen osapuoli, mutta kuten sanottu, käyhän tämä näinkin. On ihan kiinnostavaa käydä jupisemassa tuolla ja katsoa millaista se meininki sitten on. Sitä paitsi psykologi on kuulemma nuori suloinen mies ;-)

      Me kannetaan kanisterivettä, joten pärjätään, mutta onhan tää hankalaa. Vuokranalennuksen arvoinen homma ihan varmasti. Sitä selvittelen ensi viikolla sitten kun jaksan.

      Poista
    2. Juttelu nuoren, suloisen miehen kanssa saattaa jo ihan itsessäänkin edesauttaa parempaa oloa ;)

      Poista
    3. Juuri niin minäkin ajattelin ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana