Sivut


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Jotain mitä näit

Joo, perjantaina näin hammaslääkärin tuolissa sen hirveän arsenaalin kaikkea kiduttavan näköistä, ennen kun suljin silmäni. Olen ottanut strategiakseni pitää suuta auki ja silmiä kiinni kyseisessä kammottavassa paikassa. Minä oikeasti pelkään hammaslääkäriä ja nyt kun postiluukusta tupsahti pyytämättä 45 minuutin aika, piti soitella paniikissa etukäteen että mitä siellä oikein meinataan tehdä. Josko uskallan ollenkaan tulla. Kuulemma röntgenkuvassa, josta piti tutkailla viisaudenhampaan poistontarvetta, oli näkynyt reikä. Pahassa paikassa ihan takimmaisen hampaan takimmaisessa reunassa tiukassa syleilyssä viisaudenhampaan kanssa.

Auts, puudutuspiikkejä laitettiin kaksi ja loppupäivän purinkin sitten kieleeni ja huuleeni kun en tuntenut niitä lainkaan. Paikallislehden toimittajakin kävi juuri sopivasti haastattelemassa minua ja kollegaani ja mökelsin taatusti kuin humalainen. Kuvata en antanut. Inhoan hammaslääkäriä. Inhoan ja pelkään. Taisin jo sanoakin. Minulla tosin on maailman ihanin venäläinen lääkäri, joka ottaa pelkoni tosissaan ja aina kysyy "Pelottaako?" Kun vastasin "ei ihan hirveästi" se taputti kädelle ja sanoi "hjuva tutto". Sen vielä näin, ja lempeän hymyn, mutta sitten suljin silmäni. Tulin silmät kiinni siihen tulokseen, että mietin mieluummin vaikka homeongelmia kun olen porattavana. Ja se on paljon se!


Tämän hiirikävyn näin kesällä


Niistä puheenollen: perjantaina näin taas yhden kivan asunnon, sisältä päin, mutta henkihän siellä salpautui. Tiesinkin sen etukäteen, mutta olin silti pettynyt ja lannistunut. Itkuinen. Tämä sairaus on ihan perseestä. Lauantaina näin lähikaupunkia ja lapsuudenystäviä. Uskomattoman rattoisaa - emme olleet toisen kanssa nähneet yhdeksään vuoteen ja heti jatkoimme siitä, mihin viimeksi jäimme. Nenäliinatkin kaivettiin pian esiin. Naisenergiaa parhaimmillaan! Vein samalla reissulla esikoisen mummille ja palasin sitten illalla kotiin nauttimaan leppoisasta rauhasta.


***

Jotain mitä näit. Näin tänään peilissä aavistuksen verran pirteämmän naaman. Kyllä se vapaa tekee ihmeitä. Tänään jaksaakin sitten siivota, plääh!

10 kommenttia:

  1. Tuttu tunne. Ensi viikolla menen kahdeksannen (8) kerran juurihoidattamaan samaa hammasta, taitaa olla ennätys. Joka kerran nuo samat rituaalit, puudutukset ja ronkkimiset, mutta elossa ollaan silti. Kädet hikoaa ja pelottaa ja mun keino selvitä siitä hengissä on pyöritellä nilkkoja, mitä hammaslääkäri kehtaa aina naureskella, hmph.

    Parasta ystävyyttä on juuri tuo tuollainen, aika ei tapa sitä, vaan vahvistaa, ja ystävyys jatkuu tauoista huolimatta.

    Mukavaa talvista sunnuntaita, tänne on yön aikana satanut taas lunta hurjasti lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä huomasin touhuavani koivillani kanssa, siinä hammaslääkärin kidutuspenkissä. Kyllä siitä jotenkin aina selviää - voimia sulle taas koitokseen!

      Meille satoi eilen, nyt näyttää poutaiselta ja kauniilt. Onkohan hävytöntä olla silti sisällä koko päivä?!?

      Poista
  2. minun blogini on remontissa , (vuodatus ) siellä uusittaan jotakin , näin olleen kirjoitan omia juttujani nyt muistiin anteeks mutta ei voi mitään , saa nähdä tuleko remontin jälkeen hienompi vuodatus ...heh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se sitten on entistä ehompi, jahka taas toimii!?!

      Poista
  3. Hammaslääkärit ovat oikeasti hyvää porukkaa sillä niillä on varmasti lääkäriammattikunnan hankalimmat asiakkaat: poraa pelkäävät aikuiset ja kiukuttelevat lapset.

    Tuo oli mukava kuulla että peilistä pilkisti pirteämpi naama. Niin, ja mitkä kriteerit (ei nyt oteta lukuun sitä pääsyytä) sulla on asunnon sijainnin, koon ja muiden juttujen suhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ystävä ohjeisti mua, että "älä pure sitä hammaslääkäriä". Joo, ei käy kateeksi sitä ammattikuntaa.

      Mulla ei oikein ole muita kriteerejä kuin tuo, että pystyisin asumaan siellä. Ja että siihen olisi varaa - siinäpä ne kinkkisimmät. Ei ole varaa nirsoilla, kun näilläkään ei taida löytyä. Me mahduttais jopa kaksioon, jos pohja on hyvä, ja hirveän paljon isompaan ei varaa sitten olisikaan.

      Tietysti jos saisin toivoa ja uskoisin vielä vaikkapa hammaskeijuun tai muihin, niin saisihan tuo olla niin liki keskustaa, että pääsisin autosta eroon. Sauna ja oma pihapläntti olis kivoja kans, mutta kuten sanottu, kunhan nyt vaan henki kulkisi eikä konkurssi uhkaisi koko aikaa sitä maksaessa...

      Poista
  4. Mää en päästä hammaslääkäriä suuhuni kuin sormen kanssa ja silloinkin olen rauhoittavan lääkkeen alainen, muuten mennään nukutuksen kanssa. Mää nostan sulle täällä hattua, että selvisit koitoksesta :) Aivan mahtavaa tuollainen lapsuudenystävien kohtaaminen, mää olen kade :) Toivottavasti pian tärppää ja kohdalle osuu juuri se oikea, sulle sopivan asunto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin toivon, mutta pahalta näyttää, valitettavasti.

      Akkaenergia on parasta ja hampaiden ehjääminen sitten sitä ihan vihonviimeistä. Onneksi se on ohi ja hengissä selvisin!

      Poista
  5. Mä pelkään hammaslääkäriä ihan kamalasti... Niin paljon, että olen lykännyt sinne menoa jo ihan liian pitkään. Lykännyt, vaikka yhdestä paikasta on iso pala lähtenyt ja se pitäisi korjata.
    En vaan pysty. Nykyään kyllä suhtaudutaan pelkoon jotenkin paremmin kuin aikoinaan. Kun uskalsi sanoa, että pelkää, niin sanottiin, että ei ole mitään pelättävää. Just. Ihan kuin se pelko olisi jotenkin rationaalista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä tuntuu olevan enemmänkin! Minäkin olen laiminlyönyt hampaitani pitkään, mutta nyt oli pakko mennä kun kutsu kävi. Tämä lääkärini täytätti jonkun lapunkin aikanaan liittyen hammaslääkäipelkoon ja minullakin on sellainen tuntu, että nykyisin se otetaan enemmän tosissaan.

      Ja rationaalistahan tämä ei totta vie ole!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana