Sivut

torstai 27. joulukuuta 2012

Vielä viimeiset

Nimittäin jouluhuomiot.

Meidän joulustamme on kovaa vauhtia tulossa omannäköinen. Tai se on jo ollut sitä, mutta nyt pienemmällä kokoonpanolla. Olen todella kiitollinen kuopuksen isälle, että olen saanut viettää kaksi peräkkäistä joulua molempien poikien kanssa. Tästäkin voisi tulla joulun perinne. Katsotaan.




Esikoinen on tehnyt joulusuklaat jo ties kuinka monta kertaa. Aina ne ovat yhtä hyviä. Joka joulu jaamme niitä ylpeinä eteenpäin. Joka joulu päädyn tilaamaan samoja, vaikka valinnanvaraa olisi. Aprikoosi-mantelinaposteltavia. Suklaa-mascarponekonvehteja. Italialaisia suklaatryffeleitä. Kaikki luomuna. Nam!

Kuopus on makean suhteen ihan erilainen kuin esikoinen. Esikoinen syö heti kaiken, kuopus säästelee, nautiskelee. Huolehtii, ettei tule huono olo.





Hossat muuten toimivat mitä parhaiten. Tuli testattua hautausmaareissulla. (Niin, eihän sellaista reissua voi tehdä ilman puhelinta. Ei, vaikka asumme noin sadan metrin päässä hautausmaalta. Ja ei, en antanut hänen räpeltää puhelinta hautausmaalla vaan matkalla. Niin kun en anna meluta tai juostakaan.) Esikoinen on Hossista onnellinen. Minä olen onnellinen, kun lapaset (!) saavat nuoren onnelliseksi.

Hän myös haluaa nykyään sytyttää kynttilämme muualle haudattujen muistomerkille. Hautausmaalta tulleessa esikoinen on napannut kuopuksen harteilleen ja kantanut kotiin. Kahtena vuonna. Ihana perinne. Ottaako miehen roolia?

Kuopus taas halailee Jyrsistä ja kertoo tämän olevan rakas. Kysäisi yhdestä kirjasta, joka paljastui paketista myös, ja jota on luettu lukuisia kertoja jo nyt, että "Keneltä tämä tulikaan?" Kerroin, että minulta. Hyökkäsi halaamaan. Aika vähään ovat tyytyväisiä nämä sankarit.




Nautimme lomailusta, rauhallisesta oleilusta kotosalla. Pystymme olemaan pitkiäkin aikoja kolmisin ilman, että rupeaa ahdistamaan. Se on aika mahtavaa se. Ennen eroa kuopuksen isä ahdistui vähänkään pidemmistä vapaista, jollei ollut riittävästi tekemistä. Pojatkin olivat levottomampia. Tulin tässä joulumieltämme tarkkaillessa siihen tulokseen, että vaistosivat sen. Jännittyneen ilmapiirin. Näin on hyvä. Todella hyvä.

Lomalla kuluu viiniä. Sen suhteen voisi vähän ryhdistäytyä. Mutta kaiken kaikkiaan meillä on ollut aivan mahtava joulu!

4 kommenttia:

  1. No niin on varmasti ollut ja se on hieno asia että teillä on rakastavat välit mikä näkyy mm. yhdessä tekemisenä. Olet niitä harvoja onnekkaita jotka voivat sanoa joulun menneen putkeen tuon ikäisten lasten kanssa. Onnittelut siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, tässä on vielä pitkä loma ennen kun kuopus lähtee isälleen ja mitä vaan ehtii tapahtua... Ei vais, jatketaan samaan malliin.

      Poista
  2. Kuulostaa rauhalliselta ja mukavalta yhdessäololta. Just sellaiselta, kun joulun mun mielestä pitää ollakin. Lähettelen myös virtuaalipointsit kuopuksen isälle.

    Mukava huomata, että sinä sittenkin taidat myös hiukan tykätä lapsista. Siis omistasi. Muiden kakaroista niin väliksi ole. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Njäääh, sä näet mun läpi. Kyl mää joskus noista tykkään...

      Mutta huomenna on ihana huristella yksin hetkeksi ostoksille ja jos suinkin ehdin, käyn herkkukaffillakin. Olen sen ansainnut, kun olen kestänyt tän loman niin hyvin ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana