Sivut


lauantai 13. lokakuuta 2012

Suopaa, huopaa ja aurinkoa




Konnadonna, sinä ryökäle!

Nyt teenkin niin, että ansaitsen namikan tai en, kopioin sen saaduksi ja vastaan kyllä kysymyksiin, mutta en jaa tätä kenellekään erityisesti vaan kaikille tasapuolisesti. Kiitos ja anteeksi.

Lempinumero: 13
Alkoholiton suosikkijuoma: Maitokahvi. Ämpäristä.
Lempieläin: Kissa, miau. Tosin juuri nyt haluaisin afrikkaisen kääpiösiilin, mutten ole päässyt vielä itseni kanssa yhteisymmärrykseen sen ruokkimisesta. Siili on hyönteissyöjä, joka arvostaa tuoretta, toisin sanoen elävää ruokaa. Oma torakka- tai sirkkakasvattamo sitä varten? Uuuh...
Facebook vai Twitter: Ei kumpikaan, ei koskaan, ei kertaakaan.
Intohimoni: Hei minäpä muistin, että olen vastannut näihin ennenkin. Piti luntata, ja viimeksi intohimoni olivat korut. Ovat edelleen. Mags, olet taikuri!
Suosikkiviikonpäivä: Lauantai, oi kyllä!
Suosikkikukka: Lemmikki on mun lemmikki. Nyt ruusut pöydällä.

Sitten voinkin kertoa teille, ettei täällä taaskaan mennyt kuin Strömsössä. Villatakki, joka sai aikaan gnjääh-efektin, koki muodonmuutoksen. Sain kuningasidean ja heitin sen pesukoneeseen. Se oli mökillä lämmikkeenä ja otti itseensä savunhajua - joka sivumennen sanoen on oikeinkin mukava tuoksu. Tiedänhän minä, että villa huopuu. Vasta hihittelin ystävälleni joka kutoi itselleen säärystimet ja huovutti niistä kynttilänjalankoristeita. Mutta että jo neljässäkympissä ja noin paljon?









Ennen...       ja
                                                                  ...jälkeen







Nyt voin
a) pukea sen kuopukselle tai
b) käyttää sitä itse silläkin uhalla, että nappi poksahtaa irti tissien kohdalta ja hartiat painuvat lysyyn kun kiristää. Niin, ja hihat päättyvät kyynärtaipeen kohdille.
c) huljuttaa sitä vedessä ja koittaa venyttää (kainalo ratkesi jo, kun tätä koitin. Takista.)
d) laittaa se penkinlämmittimeksi autoon (wow, tämä olisikin hyvä!)

Oh shit. Täytyy vähän funtsia... Ideoita? Anyone?


***

Tänään on - sattumalta - Kansainvälinen epäonnistumisen päivä. No shit, Sherlock?
Osallistu järjestämällä tapahtuma kotona, koulussa tai työpaikallasi. Count me in.

8 kommenttia:

  1. Huomenta!
    Faktaa ja linkkejä, sinä et selvästikään kuulu siihen ihmistyyppiin joka makailee vapaa päivänään puolille päivin. Se sisälläsi oleva energia välittyy tekstistä ja onhan se kyllä niinkin, että vapari on pilalla jos se menee sängyssä makoiluun. Anteeksi nyt mutta en voinut olla nauramatta tuolle villatakin kohtalolle. Sunhan kannanttaisi tehdä muutamaa numeroa pienempiä ja antaa niille vastaava pesu, niin voisit alkaa myymään nukenvaatteita :D
    Hyvää lauantaita ja palaillaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta, Peppone, ja nyt meni analyysi metsään ;-) Heräsin juuri. Suurinta riemua on nukkua pitkään niinä viikonloppuina kun kuopus on isällään. Se herää normisti kuuden maissa oli loma eli ei. Gnjääh. (Minä keräilen faktani ja linkkini jo edellisenä iltana ja ajastan ne julki aamusella. Aamut kun ovat arkisin varsinkin niin hektisiä, ettei puhettakaan koneen aukaisusta. Ja viikonloppuna voi ensin herätä ja ruveta sitten rustaamaan seuraavan päivän kirjoitusta. Nerokasta!)

      Ei haittaa, oli tarkoituski, että siitä saa hyvät naurut. Minuakin tuppasi vähän hymyilyttämään kun sen pesukoneesta löysin.

      Palataan!

      Poista
  2. No voisun, ei oo ideoita neuleen kohtaloksi!
    Meillon edelleen samanlaisia tykkäyksen kohteita, paitsi kissa :-D Minä tykkään koirista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä usko, että suhteemme kaatuu siihen, että minä olen kissa- ja sinä koiraihminen ;-)

      Neule odottelee nätisti uusia ideoita. Kyllä jotain keksitään!

      Poista
  3. Mulle kävi kerran niin, että laitoin kaikki vaatteet pesukoneeseen mökkiloman jälkeen. Niissä kun oli vanhan talon haju. Mukana oli puuvillalangasta kudottu, ihanan ihana neule. Siitä tuli nukenvaate ja vihaisena omaa typeryyttäni paiskasin sen roskikseen.
    Tuosta on vuosia aikaa, mutta vieläkin on ikävä puseroa. Olin saanut sen mieheni veljeltä, jolle se oli käynyt pieneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mainio tarina, vaikkakin traaginen. Ehkä me opimme tästä?!?

      Poista
  4. =D =D =D
    Tee siitä patalappuja!!! Tai joulutonttujen lakkeja....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, mahtavia ideoita. Mutta arvaapa, Magdaleena, mitä, minulla kävi kylässä yksi harvinainen ystäväni, joka sattuu olemaan kooltaan - no - miniatyyri. Hän nappasi tyytyväisenä villatakin lämmikkeeksi, joten hukkaan ei mennyt tämäkään tekele. Olen niin iloinen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana