Sivut

maanantai 24. syyskuuta 2012

Voi tätä onnea!

Oli muuten rentouttava irtiotto arjesta. Sen ei tarvitse olla tuon kummempaa: hotelliyö lähikaupungissa, hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Ja sitten onkin taas kuin uusi ihminen. Meillä siis oli mitä mainioin lauantai. Veimme esikoisen mummille ja suuntasimme ystävän kanssa uuden uutukaiseen hotelliin. Täytyy sanoa, että luksusta oli paitsi homeettomat tilat (!) myös tyylikkyys ja erinomainen palvelu.

Aloitimme kuohuviinillä ja trubaduurilla, jotka meille tarjosi hotelli. Oikein tunnelmallinen alku. Jos eilen olin nettitreffimietteissäni ajassa ennen kuopusta, trubaduurin matkassa pääsin aikaan ennen esikoistakin. Edwyn Collinsin Never met a girl like you before on nykyään enää harvoin kuultu mutta saa aina nostalgiset tunnelmat aikaiseksi. Musiikki tuo mieleen tietyt ihmiset, tilanteet, tunteet. Eikä myöskään Daven Pieni ja hento ote jätä minua koskaan kylmäksi. "Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla." Hmmm.


Minulle tulee näistä ystävän kasvattamista tomaateista tissit mieleen...


Kävimme vähän kaupungilla ja palasimme sitten hotellin italialaiseen ravintolaan illalliselle. Ah ja voih, onnistuimme syömään itsemme herkullisista pastoista ja jälkiruoista asiaankuuluvine viineineen niin tainnoksiin, ettei puhettakaan iltariennoista kaupungilla. Olimme osanneet vähän tähän varautua - näin on nimittäin käynyt ennenkin - ja siemailimmekin sitten suosiolla viiniä hotellihuoneessa. Ihailimme järvimaisemaa ja luonnon meille järjestämää mahtavaa valoshowta: seurasimme ukonilmaa ja salamointia aitiopaikalta kahdeksannesta kerroksesta.

Aamulla ahdoimme itsemme toistamiseen täyteen aamupalalla, joka oli ehkä parempi kuin missään aiemmin. Osaan arvostaa, kun käytetään mahdollisuuksien mukaan luomutuotteita, lähiruokaa ja pieniä paikallisia tuottajia. Myös huoneen suihkusaippua ja shampoo olivat ympäristömerkittyjä. Tulen hyvälle tuulelle näistä pienistä asioista, vaikkei niillä maailmaa kokonaan parannetakaan. Mutta se on hyvä alku.

(Tämä menisi melkein maksetusta mainoksesta, mutta kun minä oikeasti nautin täysin siemauksin kaikesta...)

Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon!

2 kommenttia:

  1. No jokunen ilta sitten, kävelimme äiten kanssa kyseisen hotlan respan ikkunan vierustaa ihastellaksemme tuoliklassikoita ja paljon puhuttua viherseinää, joka sitten olikin kuulemma silkkikasveista koottu! Hulppean näköinen hotellihan se on.
    Ja minua ainakin se italialainen ravintola houkuttaa, olikos tyyristä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun oli ihan pakko pyörähtää pallotuolissa! Ensimmäinen kerta ikinä. En huomannut, että viherseinä oli silkkiä :-(

      Ruoka oli minusta jopa edullista tai ainakin kohtuuhintaista laatuun nähden. Pasta-annos siinä 15€ tuntumassa. Suosittelen, oikein lämpimästi. Kovasti oli väkeä, joten ehkä pöytävaraustakin suosittelisin (hoitui netissä kätevästi).

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana