Sivut

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Summa summarum


Citius, altius, fortius. Joo ei. Ei ole liikuntaleirit minua varten. Oikein naurattaa näin jälkikäteen, että mitä ihmettä minä oikein ajattelin leirille lähtiessäni. No, ajattelin, että leiri on Asumisterveysliiton ja tulee infoa tärkeästä aiheesta sekä vertaistukea. Ja näin olikin. Sohvaperunuuden lisäksi minä kyllä olen sellainen introvertti erakko, että viikko ventovieraiden ihmisten kanssa sosialiseeraamista ottaa oikeasti koville. Jotenkin aina isoissa joukoissa tunnen olevani ulkopuolinen. Onneksi oli tämä yksi tuttu perhe paikkakunnaltamme. Ja onneksi sen perheen äiti oli raskaana ja (siksi) yhtä epä-
urheilullinen kuin minä.

Kuopuksen kanssa rannalla

Mutta kuten moneen kertaan todettua, vertaistuki on oiva tuen muoto. Kuulin lukuisia kauhutarinoita hometalojen ostamisesta, sairasteluista ja taloudellisesta ahdingosta. Sitä peilaa omia kokemuksiaan toisten tarinoihin ja saattaa saada voimia esimerkiksi siitä, ettei minulla, vaikka ehkä yksi pahiten altistuneista olinkin, ole omaisuus pelissä eikä oikeusjuttua vireillä. Ja nyt, jos koskaan löydän omistusasunnon jossa voin olla, se on taatusti terve. Asioilla on aina sekä hyvät että huonot puolensa, kuitenkin. 

Mietiskelin myös omaa olemistani ja perhettämme. Haimme vuosi sitten samaiselle lomalle, kun emme vielä olleet eronneet, mutta silloin emme päässeet. Nyt kävi useammankin kerran mielessä, millaista meillä olisi ollut neljästään. Se oli hyvää ja kivutonta reflektointia, jonka lopputulema oli, että meillä menee poikien kanssa todella hyvin kolmisin. Minä pärjään, nautin heidän seurastaan, eikä tuollainen viikonkaan rykäisy tunnu liian raskaalta hoitaa yksin. 

Matkanvarrella Joutsassa

Kotimatkalla kuuntelimme M.A.Nummisen lastenlauluja ja minä - joka en laula - hoilasin täysillä mukana. Olen omassa lapsuudessani kuunnellut vanhimpia niistä ja esikoinen muistaa hyvin kuunnelleensa niitä myös aikanaan. Olemme menossa heinäkuun alussa katsomaan Gommia ja Pommia ihan livenäkin joten täytyihän kuopuskin vihkiä uusrahvaanomaisen jatsin saloihin ennen sitä.


Mikäs minun on ollessa...avuliaat pojat kotimatkalla

Esikoinen olisi kuulemma vielä viihtynyt pidempäänkin Pajulahdessa ja kuopus sanoi että on vähän kivaa ja vähän ikävää lähteä kotiin. Ja minä... no, minä nyt olen tällainen kotihiiri ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana