Sivut

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Olipa kerran erityisopettaja, joka inhosi samettiruusuja (syystä jota tarina ei kerro). Oli myös kollega, koulunjohtaja, jolla oli aivan erityinen huumorintaju. Tästä yhdistelmästä syntyi ajatus suloisesta pienestä kukasta, joka muutti salaa erityisopettajan talon kulmille kesäloman alettua ja julisti: Hei! Olen erilainen kukka. Kasvuympäristöni vuoksi tarvitsen tehostettua tukea. Laatikaa minulle HOJKS.

Voi hih, olen saanut niiiin monet hyvät naurut tästä kuningasideasta. Tarinan opetus on se, että vaikka kuinka kasvaisimme aikuisiksi ja vanhoiksikin, joskus, huumorinkukkaa ei kannata koskaan unohtaa. Eihän!?


Kuva tarinan koulunjohtajan ottama

Sitten pääsemmekin aasinsiltaa pitkin voikukkiin ja lupiineihin. Minä olen kyllä niin onneton puutarhuri, eilisestä postauksesta huolimatta, että olen ikionnellinen jokaisesta - siis IHAN jokaisesta - pikkupikkupihallamme kasvavasta kasvista. Niistäkin, joita muut pitävät rikkaruohoina.

Naapuri käy toivotonta taistoa voikukkia vastaan. Toivottoman siitä tekee se, että aina kun silmä välttää, kuopus puhaltaa löytämänsä voikukan hahtuvat iloisena ilmaan. Miten sitä nyt kieltäisikään? Toinen juttu on sitten nämä lupiinit. Oli vieraslaji tai ei, mutta minusta lupiini on aivan upean kaunis. Olemme ihailleet niitä tienvarsilla poikien kanssa ajellessamme ja nyt löysimme niitä kotimme läheltäkin. Kun esikoinen oli pieni, hän irrotti lupiinista kukat ja heitti ne päälleni huutaen "lupiinisadetta". Nyt tätä lupiinisadetta harrastaa kuopus.


Meidän hassussa harrastelijaperheessä annetaan näköjään kaikkien kukkien kukkia.

P.S. Pistäydyin eilen aivan hurmaavassa puutarhassa, jossa silmä ja sielu lepäsi. Siellä ei ollut voikukkia eikä lupiineja, mutta kaikkea muuta ihanaa kyllä. Vähän rupesivat harrastelijankin sormet syyhyämään, taas ;-)

Ja kuulin, että samettiruusulle oli laadittu HOJKS kesälomasta huolimatta: se on istutettu karkottamaan hajullaan tuhohyönteisiä. Näin se tuntee olevansa yhteisölle tarpeellinen ja sen itsetunto nousee. Mahtavaa!


2 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä blogiisi! Kyllä minun on vaikea keksiä kyseiselle koulunjohtajalle jotain "vastapalvelukseksi." On muuten niin hyvä esimies, että en voi kuvitella parempaa. -Äsken muuten viety teille raparperilähetys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista - ja raparperitoimituksesta. Täällä jo esikoinen kovaa vauhtia leipoo piirasta. Minä aion myös kokeilla sitä valkoviinissä ja sokerissa hauduttamista. Nam!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana