Sivut


sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Miten tässä nyt näin kävi?

No niin, syytän kyllä ihan vähän Nelinaa ja hänen viimeisintä postaustaan Sunnuntaiahdistus. Se sai aikaan aivomyrskyn ja ajatustuulia. Minulle sunnuntaiangsti on tuttu käsite varsinkin teinivuosilta. Sunnuntai oli tylsä päivä, piti miettiä jo seuraavaa koulupäivää, onko läksyt tehtynä jne. Onhan se nykyään vähän sama töidenkin kanssa, ajatus on usein jo siinä seuraavassa työpäivässä, ei ole enää niin leppoisaa ja vapaata kuin lauantaina. Etsii vaatteita aamuksi valmiiksi, miettii vähän, mitä päivä ja tuleva viikko tuovat tullessaan. 

Rupesin miettimään mikä auttaisi sunnuntaiahdistukseen ja tähän syksyangstiin ylipäätään. Tulin siihen tulokseen, että valot. Ja lämmin vaatetus. Niinpä kaivoin talvivaatteet ulkovarastosta ja päätin, ettei haittaa, vaikka ne hetkellisesti olisivat kylppärissä epämääräisenä läjänä. Ovatpahan lähempänä ja käytettävissä kun se hetki tulee. Se taitaa tulla pikemmin kuin arvasinkaan: viikolle on luvassa varsin kylmää ja aamuisin aivan liian viileää. Hrrr. Valaistuksen suhteen koitin pidätellä itseäni, mutta kun hoksasin, että jouluun on enää kaksi kuukautta, lähti mopo keulimaan oikein kunnolla. Jos kynttilöiden lisäksi yksi joulukaamosvalo? Tai kaksi?






Entä mites ne tontut, jotka eivät ole tonttuja ... voisivatko ne laskeutua alas keittiön kirjahyllyn päältä? Voi rouva Nelina minkä teit...






Siinä vaiheessa, kun ripustin punaisia sydämiä alakertaan muuttaneiden tonttujen paikalle, oli peli menetetty. 






Ja ihan vaan, että häpeä olisi täydellinen, tuolla pöydän oikealla kulmalla asustelee jo ihan sellainen tonttu joka on tonttu. Ja sen taloineen kävin oikein erikseen etsimässä ...kröhöm... joulukoristeiden seasta. 






Vannon, että kaikki muut joulukoristeet tälläsin vielä takaisin ulkovaraston ylähyllylle. Ainakin kuukaudeksi.

14 kommenttia:

  1. ..vannomatta paras;) ...kun antaa pikkusormen joululle se vie koko ihmisen :D Lämmintä mieltä alkavaan viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin näköjään kävi, tai siis vähän. Pysyköön ne loput koristeet kuitenkin vielä siellä varastossa... ehkä.

      Sinne myös oikein mukavaa alkavaa viikkoa <3

      Poista
  2. Sunnuntaiahdistus on kyllä ihan uus käsite Possulle. No ehkä sunnuntai-illan ahdistus, mutta kyllä sunnuntaiaamuna ainakin on kiva herätä ja muistaa, ettei tartte lähteä mihinkään. Tänään ei oo kyllä sunnuntaiahdistusta, sillä huominen on vapaapäivä.

    Tänään kävi jo joulukalenterikauppiaatkin ovella, joten kyllä se joulu siellä on jo ovella kolkuttamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä? Tuleekohan meillekin pian partiolaiset kalenteria myymään?

      Sunnuntaiangsti on sellanen käsite joka ei ihan kaikille ole tuttu, mutta mä olen kärsinyt siitä teinistä asti. Nykyisin on helpottanut, johtunee siitä, että työ on mieluista.

      Hyvää vapaapäivää Possulle!

      Poista
  3. sunnuntaiahdistus on tuttu juttu, mutta joulua ei kyllä ihan vielä kuulu liputtaa.
    Tai minun mielestä ei kuulu. Kun on vasta lokakuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei mustakaan kuulu, en tajua miä muhun meni. Mutta onpahan nyt valoja kuitenkin tunnelmaa luomassa ;-)

      Poista
  4. Mä olen aika hyvin onnistunut pääsemään sunnuntai-angstista eroon, mutta jouluahdistus alkaa taas nousta..

    Kivoja sun pimeänajanvalot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko jotain keksiä!!!

      Mulla kans on ihan hulluna lievittynyt sunnuntaiangsti, ja hyvä niin

      Poista
  5. Hihii, kyllä valo on hyvä keino jonkinmoisen ahistuksen taltuttamiseen.

    Olikohan sulla jotkin antennit päässä valohoitoa tehdessä, kun minullakin alkoi valoshow viikonloppuna. Säteily ei ihan riittänyt tonttuiluun, mutta nyt lopputuloksesi nähdessäni alan vakavasti harkita joulutontun tuomista kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, ei tonttuja vielä. Mä en käsitä mikä muhun meni - hävettää ;-)

      Mut valoja tarvii, ja antenneja (ehkä)!

      Poista
  6. Hahaha...ihana sinä! Eikä mitään hävetyksiä, tää on ihana hyväntuulen postaus! <3
    Etkä ole kuules mitenkään aikaa edellä, täällä toisilla näyttää jo olevan kyntteliköt ikkunoissa ja valoköynnökset puissa (ei, en tietenkään vakoile, kun koiria lenkitän...). Olen itsekin AINA laittanut "tunnelmavalot" jo lokakuun 1. päivä. Tänä vuonna, jotenkin plaah. Sisäinen kello vetelee vielä syyskuun alkua. Paitsi hei, toin kuin toinkin ekan "tunnelmavaloasetelman" jo heti lokakuun alussa. Se on niin pieni, etten heti hoksannut.

    Sunnuntaiahdistus alkaa mulla jo lauantain puolella. Fiilis, että tää on taas ohi. Tämäkin onnen laimea saari arjen keskellä. Ja kyllä, liittyy juurikin siihen, että työ ei ole sitä mitä haluaisin.

    Mutta ihana olet. Hali viikkoosi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hali sinnekin, Nelina. Seuraavassa postauksessa onkin sitten Halija, mutta se ei viittaa suhun ;-)

      Niin, siis, tuota, ihanaa jos ei tarvi hävetä. Jotenkin tuo tonttujen rynnistys ei ole ollenkaan minun tapaistani, muttanyt on vissiin otettava kaikki järeimmätkin keinot käyttön. Jos se ja valot auttavat, niin sitten olkoon niin.

      Huh, lauantaina alkava sunnuntaiangsti kuulostaa kyllä jo vähän liian rankala. Voimia!

      Poista
  7. Mulla on ollu Suunnitelma valojen suhteen jo monta viikkoa, mutta en vaan oo saanu sitä etenemään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla tää taas tuli ihan pyytämättä ja yllättäen ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana