Sivut


maanantai 5. helmikuuta 2018

Valoa ja ennakointia

Oi, tänä aamuna oli jo, jos ei nyt valoisaa, niin ainakin se sininen hetki, kun lähdimme kuopuksen kanssa kotoa. Voisin vaikka vannoa, että torstaina vielä oli pimeää tai hämärää. Aivan ihanaa, se vaikuttaa mielialaan tosi paljon. Kuten myös tuo pakkaspäivän valo. Ihastelimme jo aamulla, miten kaunista talvisessa Suomessa on. Emme kumpikaan ole talvi-ihmisiä, mutta huomioita voi aina tehdä.

Olen harrastanut kirkasvalohoitoa varmaan jostain syyskuusta saakka koko talven aina arkiaamuisin ennen töihin menoa. Jossain vaiheessa senkin voi lopettaa. Samoin tämän loputtoman kerrospukeutumisen. Tosin sen aika ei ole ihan vielä. Varmasti on vielä talvea jäljellä ja kylmiä päiviä. Menee myös aikaa, ennen kuin tuo lumikaaos sulaa. Sitä ei meinaa mitenkään saada tallentumaan kuvaan, siksi nuo lakaisuvermeetkin joutuivat ulos. Vähän niin kuin mittatikuksi ja mallaamaan sitä, miten on hanget korkeat nietokset. Ainakin metri.











Kynttilöiden ja tunnelmavalojen polttaminenkin on jo vähän vähentynyt (lue: alkaa myöhempään kellonaikaan) mutta ei toki kokonaan loppunut. Palapeliä tehdessä hyvä valaistus on A ja O. Sellaista puuhaa minulla oli viikonvaihteessa. Esikoisella tosiaan oli auto, joten olimme kyllä varsin rauhaisasti muutenkin. Eilen palautti Pösön, söi ja makoili hetken sohvalla ennen kun junaili takaisin kaupunkiin. Oli ollut mukava ainejärjestön hallituksenvaihto/ryhmäytymis/no-kyllähän-me-kaikki-tiedetään-mitä-ne-siellä-mökillä-tekivät/viikonloppu. Nyt taas rauhaisa uusi viikko on aluillaan.






Kuopus on ollut poikkeuksellisesti kaksi viikonloppua kotona ja lähtee futsalturnauksen vuoksi isälleen nytkin vasta lauantaina iltapäivällä. Vaikka nyt on vasta maanantai, tiedän mitä teen ensi viikonloppuna ja epätavallisesti ensi maanantaipäivään sijoittuvalla vapaallani... Vötkistelen!!! Ansaitusti.

Mutta sitä ennen: mukavaa viikkoa!

8 kommenttia:

  1. Mä tykkään talvesta, siis oikeasta talvesta, en siitä vesi-loska-kura-ollako-vaiko-eikö-talvesta.
    Nyt on ihanaa kun satoi ensin lumen ja sitten tuli pakkanen, tänäänkin paistoi aurinko. Tosin ihailin sitä pääosin sisältä.
    Neljän aikaan lähdin kaupunkiin bussilla. Kuuntelin kuulokkeilla hömppämusiikkia ja muistin yhtäkkiä, että...noh, mulla on salaisuus, jonka paljastan kuukauden päästä :D (tiedän, olen tylsä, kun kerron, mutten kerrokaan, mutta vain kuukausi!) Hymyilin itsekseni. Bussi tuli pysähtyi liikennevaloihin, josta näen työpaikkani, se oli suoraan edessäni. Mieleeni tuli ajatus: "Vielä mä susta pääsen eroon, ja VOITTAJANA!" :D :D
    Ja aurinko paistoi edelleen ;)

    Vaikka täytyykin sanoa, että ovat kohdelleet mua hyvin, eiväthän he tälle tilanteelle mitään voi.

    Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoista viikkoa sinnekin <3
      ja mä uskon ja tiedän, että sä selviät voittajana! Kyllä me ollaan sen verran hyviä, että ansaitaan sä se, ja mä sitten kans jotain hyvää (kuten vaikka se uusi asunto)... joten niitä odotellessa!

      Poista
    2. Juuri niin - ne on nyt niin lähellä kummallakin, nurkan takana :)

      Poista
  2. Se valon määrä ja laatu on kyllä vähentänyt kynttilöiden polttoa... ennen ehdin melkein yhden tuikun polttaa loppuun aamulla ennen päivän valkenemista, mutta nykyään valoistuu jo aikaa ennenkuin tuikku loppuu. Ja just sunnuntaina koskireissulta palatessa päiviteltiin, että ei oo kauaa siitä, kun siihen aikaan ennen iltapäiväneljää oli jo pimeää. Ja nyt pysty ottaan auringonvalossa kuvia. Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän aikaa sitten oli niin hämärää koko ajan, ettei puhettakaan kuvien ottamisesta! Kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee, pienin askelin!!!

      Poista
  3. Nyt huomaa jo päivän pidentyneen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, valoa on molemmissa päissä ihan eri tavalla. Piristäis jos ei vituttais ;-)
      (Ks uusi postaus...)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana