Sivut


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Juhlavalmisteluja

Kävimme perjantaina ostamassa esikoiselle sekä lakin että puvun ylioppilasjuhliin. Olemme ennenkin asioineet samalla myyjällä ja saaneet käsittämättömän hyvää ja ammattitaitoista palvelua. Varttitunti, ja olimme ulkona liikkeestä (asia, jota arvostamme molemmat, emme todellakaan ole shoppailun saati sovittelun ystäviä). Myyjä pyysi esikoista riisumaan hupparin, katsoi päästä jalkoihin ja valitsi ensin takin. Sitten housut, joita joutui vaihtamaan kerran ennen sovituskoppia, koska jalat olivat vielä pidemmät kuin hän oli arvioinut.

Puku näytti ensi sovittamalla jo tosi hyvältä. Poika kasvoi entistä pidemmäksi ja laihemmaksi ja totta kai komeammaksi sen ansiosta. Takkia vaihdettiin sovituksen jälkeen kerran, koska esikoinen ei ole koskaan kestänyt sitä, että vaate kinnaa - tai "tuntuu" - edes aavistuksen. Sitten kassalle ja ulos. Toki jossain välissä ehdin kehua myyjän ja hänen ammattitaitonsa. Jos aihetta on, on pakko! Lakki oli suurin, mitä kaupasta löytyi, koska rastojen päälle ei yhtään sen pienempi olisi mahtunut.

Minä valikoin komerosta itselleni juhlavaatteet (mahduin niihin ja näytin jopa ihan hyvältä) ja sitten vaan tarjoiluja miettimään. Onneksi suku tulee niin läheltä, että päästään pelkillä kahvituksilla ja sitä myötä makeilla tarjottavilla. Kaksi ystävää on jo lupautunut keittiöpiioiksi, joten meillä ei ole mitään hätää. Tarkoitus on saada tämän viikonlopun aikana myös kutsut tehtyä.

Kuva täältä


Kuvaa ette saa kummankaan asusta vaan äidinlyyrasta, jonka pakotin esikoisen ostamaan minulle. En tiedä onko tämä jo kuollut perinne, mutta minä haluan siitä huolimatta pitää siitä kiinni.


***

Sitten lopuksi haluan vielä nostaa esiin toisen näkökulman: kaikki eivät ole pystyneet tänä vuonna kirjoittamaan, vaikka olisi ollut heidän vuoronsa. Asia on meille tuttu, toki vähän vähemmän dramaattisessa mielessä. Altistuksesta johtuen esikoinen sai erikoislääkärin lausunnolla ylioppilastutkintolautakunnalta luvan tehdä kirjoitukset eri tilassa kuin muut. Siellä oli parempi hengittää ja ajatus kulki liukkaammin, joten tämä oli todella iso juttu meille. Kyse on kuitenkin esikoisen tämän hetkisen elämän tärkeimmästä koitoksesta. Olemme siitä todella kiitollisia ja ajattelemme lämpimästi heitä, joiden päähän lakki ei tänä keväänä painu.

28 kommenttia:

  1. On se hienoa :) Tuli mieleen, että sitten kun rasta-aika loppuu niin jos haluaa pitää ylioppilaslakkia vappuna, pitää töllätä sanomalehteä lakin ja pään väliin, että ei putoo silmille :D

    Ja valitettavaa on, että massasta poikkeavat opiskelijat putoaa, jos ei instansseilta löydy joustovaraa ja tahtoa ottaa erityistapauksia huomioon. Ja opiskelijalta tai hänen tukijoukoiltaan tietoa ja sinnikkyyttä etsiä eri mahdollisuuksia. Saapa nähdä miten meillä käy tuon erityistapauksen kanssa; yhdestä pääsykokeesta jo kieltäytyi, kun koki paniikkihäiriön takia olevan mahdotonta sinne mennä. Tai turhaa. Tosin eipä ollu opokaan antanut kunnollisia tietoja alasta - ihan turhia tuollaiset opot, jotka vaan kysyy että no mitä haluaisit alkaa tekeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän on kans niistä opoista vähän huonoja kokemuksia, muistat varmaan... Nyt onkin hyvä aika käydä sille sanomassa, että kannatti ehkä sittenkin mennä lukioon. Se on tosi sääli, kun ei saa oikeanlaista tukea ja apua silloin kun sitä tarvis!

      Mutta ei tää meidän taival tosiaankaan mikään helppo ole ollut, täytyy esikoiselle nostaa hattua että on jaksanut oireilusta huolimatta ja vielä kelpo arvosanoin.

      Mäkin vitsailin, että pitää varmaan sitten pitää aina paksun pipon kanssa lakkia tai jotain jos joskus leikkaa rastat pois ;-)

      Poista
  2. Minusta jokainen rakentaa omat perinteensä - ja ainakin vielä vuosi pari sitten, kun olin kaksissakin ylioppilasjuhlissa, oli tuoreet ylioppilaat ostaneet lyyrat ylpeille äideilleen :)

    Tää täällä taas keräili roskia silmistään, samalla kun kuunteli Tuure Kilpeiläistä; sanat eivät muuten kaikilta osin osuneet nuoren miehen kohdalla kohdalleen, mutta:

    "Kanna mukanasi unelmaa,
    sille pieniä lantteja heitä
    Kanna mukanasi unelmaa,
    sillä unelmat kantavat meitä
    Kanna mukanasi unelmaa,
    älä sen laulua peitä
    Kanna mukanasi unelmaa,
    sillä unelmat kantavat meitä"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mä melkein voisin kirjoittaa tuon esikoisen onnittelukorttiin *pyyhkii silmäkulmiaan*

      Me ei olla niin perinneihmisiä mutta tässä kohtaa jotenkin haluan tästä nimenomaisesta pitää kiinni. Tuossa juuri suunnittelin kortin mallia ja tänään saadaan ne varmaan tehtyä... Yksi asia vähemmän!

      Poista
    2. Tuon laulun sanat sopii muilta osin ehkä paremmin meille vanhoille :)
      Mutta muuten tuo sopii kyllä tosiaan vaikka onnittelukorttiin; muiden elämänohjeiden sijasta.

      Poista
    3. Mä jo kirjoitin sen korttiin joten KIITOS Pöllö <3

      Poista
    4. Ole hyvä - ajattelen teitä juhlapäivänä, noita sanoja lähettäen täältäkin. Olisin ajatellen muutenkin <3

      Poista
    5. Niin ja miten niistä omista komeista pojista tuleekin vielä komeampia, kun ne pukee puvun päälleen <3

      Mulla alkaa jo stressi niihin heinäkuisiin häihin: ruvetako etsimään pukua jo nyt täältä - se pitäisi oikeastaan tehdä jo nyt. Vai jätänkö sen myöhemmäksi ja luotan siihen, että löydän sen Englannista, kun menen siskon luo? Jos en löydä, mulla on TASAN YKSI päivä aikaa löytää vaatteet häihin. Ei tule kiire.
      Ja MÄ INHOAN vaateshoppailua. Yli kaiken. Mulle ei mahdu mikään.

      Poista
    6. No mä ostin kirpparilta 8€lla pellavamekon ja sen kanss joku vanha 2€ jakkutyyppinen hankinta, kirpparilta kans... onneks mä oon ollu hyvissä ajoin, koska mäkin vihaan shoppailua. Ja kiireen kanssa varsinkin, sillon ei taatusti löydy mitään!

      Poista
    7. Niin, ja kiitos <3

      Jotenkin se on ihmeellistä, miten ne kasvaa kun ne laittaa sen puvun päälleen.

      Poista
    8. Mä ostin Pojalle puvun muutama vuosi sitten, tarvitsi pukua kun oli menossa edustamaan koulunsa gaala-iltaan. Ostin sen 25-vuotislahjaksi. Sanoin, että seuraavaksi ostan hänelle puvun, kun hän täyttää 50 :D

      Lakista. Mä en ole käynyt lukiota, mutta luin merkonomiksi. Siihen(kin?) aikaan merkonomit lakitettiin, siis ihan peruskoulupohjaisetkin, halutessaan. Vaarini olisi ostanut mulla lakin, mutta minä tyhmä kieltäydyin siitä, sanoin ettei tarvitse, kun en ole ylioppilaskaan jne jne. Nuori ja tyhmä kun olin. Vaari ei näyttänyt, että oli pahoittanut mieltään, mutta nyt näin vanhempana, jo vuosia sitten, olen itse katunut sitä, etten ottanut sitä lakkia ja nyt olen ymmärtänyt senkin, että varmasti myös pahoitin sillä vaarin mielen. Se olisi ollut silloin pieni asia mulle, mutta iso asia vaarille <3

      Poista
    9. Höh, no. nuorempana sitä ei vaan ajattele asioista samalla tavalla. Onneks me kasvetaan ja viisastutaan ;-)

      Toi oli vika puku jonka mä ostan, ostakoon ite jatkossa... hih!

      Poista
  3. Äidnlyyrasta kerron, että en saanut sellaisia aikoinaan teiltä, mutta ei hätää.
    Perin omalta äidiltä kaksoislyyran, jonka oli saanut sisareltani ja minulta.
    Varmaankin itse maksanut :)
    Poika ON komea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se, ja odotas kun näet sen uusi puku päällä.

      Miksköhän me ei ostettu sulle? Oliko siks, että sulla oli jo vai eikö vaan tiedetty/tajuttu?

      Poista
  4. Luultavasti teidän aikaan ei sellaisia osteltu. Minä sain sen vuonna 1999, kun isän jälkeen "perintöjä" jaettiin. Älä vlitä :)

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, ja onnea teille täysi-ikäistymisen johdosta. Äidille kans, että olet saattanut ekan jo niin isoksi <3

      Poista
  6. Ai miten ihania ja jännittäviäkin aikoja teillä on menossa. Onneksi on nuo ammattitaitoiset myyjät, joiden kanssa puvun hankkiminen on enemmän kuin kätevää. Siinä samalla nuoret oppii, että ammattilaisen apua kannattaa oikeasti kysyä ja käyttää hyväksi. Meillä ainakin säästyi hermot, aikaa ja rahaakin :)

    Iloisia juhlan odotushetkiä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama täällä, ja meillä se oli esikoinen, joka sanoi, että ei koiteta nyt ollenkaan selvitä ite vaan pyydetään suosiolla myyjän apua. Pojasta polvi paranee ;-)

      Kiitos Birgitta, tässä on yhtä ja toista tekemistä, tosin ekana pitäisi juhlia kuopuksen 11-vuotissynttärit alta pois. Juhlaviikot!!!

      Poista
  7. Tämän sun postin ansiosta aloin miettiä, mitä tekisin Äitini äidinlyyroilla, niitä kun on 5 yhdessä rintaneulana. Uaah... Harkitsen tettäväni siitä rannekorun tjsp.

    Puvut on (teetetty), mutta solmiot ja paidat yms puuttuu vielä. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitäis saada esikoinen pukeutumaan siihen pukuun JA testaamaan onko kasvanut paidoista ulos. Sitten vois huokaista pukeutumisasian kanssa.

      Tuo lyyra-asia on aika jännä, en tosiaan melkein muistanut kyseistä perinnettä, mutta selvästikin se on ainakin ollut olemassa - niin teilläkin. Sähän voit tosiaan irrotuttaa ne toisistaan ja teettää niistä jotain - vain meinastiko kaikki viisi ranteeseen?

      Hei kyllä me tästä selvitään, eiks vaan?

      Poista
    2. Niin, ehkä voisin tosiaan irrotuttaa ne toisistaan.. pitää pohtia :)

      Toki toki..

      Poista
  8. Minäkin lähettelen sydämellisiä onnitteluita esikoisellesi sekä sulle! Kyllä minusta äidinlyyrat on kaunis ja suositeltava tapa edelleen! :)

    (pitkästä, pitkästä aikaa blogeja kiertämässä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mags, IHANAA kuulla susta <3

      Joo mustakin tää on perinne josta kannattaa pitää kiinni. Kannan ylpeänä lyyran rinnassani!

      Poista
  9. Oikein paljon onnea teille molemmille! Kova urakka ja uurastus on takana ja paljon on vielä luettavaa edessäkin päin. Nyt on aika nauttia suuresta saavutuksesta!
    Äidin lyyra ei ole kuollut perinne! Minulla on yksi IB-lyyra ja kaksi ammattikoululyyraa ja kannan niitä ylpeänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla, että tätä perinnettä vielä pidetään arvossa. Mäkin pidän!

      Ja kiitos, onhan nää viimeiset vuodet olleet altistuksen takia aika rankkojakin esikoiselle (ja toki sitä kautta myös mulle) mutta etennpäin mennään. Ensininterrailille ja sitten yliopistoon.

      Torstaina tulee viralliset tulokset!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana