Sivut


torstai 7. heinäkuuta 2016

Ei ramadan vaan tavispaasto

Mitäs sitä ihminen muuta lapsivapaallaan tekisi kuin paastoaisi? Nyt kun kumpainenkin pojista on poissa eikä ruokaa tarvitse valmistaa (lue: ei ole niin paljon kiusauksia) päätin pitää pienen paaston. Puolitoista vuotta sitten vuoden vaihteessa olin raakaruoka- ja mehupaastolla, nyt astetta pidemmälle viedyllä. Teetä ja sympatiaa ja paastojuomaa.



Clipperin teet on ihan parhaita



On muuten ollut mielenkiintoista peilata omaa suhtautumistaan ruokaan. Koko ajan  tekee jotain mieli, vuoroin makeaa, vuoroin suolaista. Olen koittanut ajatella, että jos vuodessa on 365 päivää ja paastoan niistä viisi-seitsemän, niin ei sen nyt pitäisi niin hirveä uhraus olla. Se puolestaan oli, kun kävin marketreissulla täyttämässä typötyhjää jääkaappia. Kaikki tuoksut leijailivat viekottelevasti nenään. Lidlin leivänpaistopiste oli pahin kaikista.  Urheasti kuitenkin vältin kiusaukset ja ostin tuoretta mehuja ja raakaruokaa varten. Tällä kertaa aion lopettaa paaston oikeaoppisesti vähitellen. Siirryn itsetehtyihin mehuihin ja sitten smoothieihin. Pikku hiljaa tästä kohti sitä minulle normaalia syömistä, ehkä hiukan pienemmillä annoksilla ainakin aluksi ja toivottavasti vähän vähemmällä makeanhimolla kuin tähän asti.

Ainakin jo tuorepuristettu appelsiinimehu maistuu niin makealta ja makoisalta, että voisin koittaa olla ilman herkkuja hetken. Tai ainakin suurinta osaa niistä...

8 kommenttia:

  1. Ne paistopisteen tuoksut onkin niin ihanat, ja kaupat käyttää niitä häikäilemättömästi hyväkseen :) Tosin maanantaiaamuna kahdeksan maissa kun kävästiin esikoisen kanssa kaupassa matkalla juna-asemalta sairaalan päivystykseen siitä yhdistelmästä (aamu + tuoreen leivotun tuoksu) tuli mieleen ne ajat, kun kävin leipomossa töissä. Ei se tuoksu aamuviideltä niin houkutteleva ollut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, sä oot palannut Blogistaniaan!

      Se paistopiste tuoksuu normaalistikin aika houkuttelevalle mutta nyt oli kyllä melkoiset kuolavyöryt nieleskeltävänä ;-)

      Olin silti tiukkana!!!

      Poista
  2. Et siis syö salaa pimeässä peiton alla, etkä unissasi ;) Ootko varma? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaa en syö mutta unissani ... hmmm ... siitä en voi olla varma. Toisaalta sellainen nälkä aamuisin on ollut, että sekin on epätodennäköistä ;-)

      Poista
  3. Kyllä mulla mieli ajattelee ruokaa enemmän kuin mitä tarvitsisi ;-). Senpä vuoksi keväinen sokeripaasto teki todella hyvää. Viikon verran teki tiukkaa, mutta sitten kaupassakäynnit ja perheen nassuttelut ei enää vaikuttaneet niin paljoa.

    Paastotessa oppii varmaan vielä paljon enemmän omista tavoistaan. Puhdistavia päiviä sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta! Mulle ehkä kaikkein vaikeinta on ollut päättää paasto kunnialla -eli ei niin, että heti ahmii mahansa täyteen kun on ollut monta päivää syömättä. Nyt ainakin toistaiseksi näyttää ihan hyvältä tämä siirtymävaihe.

      Sokerista munkin pitää päästä eroon tai ainakin vähemmälle, joten tän jälkeen on vielä tehtävää sillä saralla!

      Poista
  4. Sä oot jaksanut kovin fiksusti tota tehdä. Ja aloittaa rauhassa kiinteämpi jne. Hyvä sinä!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se yleensä on mulla se ongelmakohta, kyllä mä aloittamaan pystyn ja sillei, mutta siten lopussa meinaa repsahtaa (jotenkin sormet vaan kirjoitti ensin persahtaa ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana