Sivut

lauantai 5. syyskuuta 2015

Saamatonta menoa

Olipas lötköpötkövapaapäivä eilen. Heräsin esikoisen kanssa ja heitin hänet kouluun. Olisihan tuo itsekin päässyt, mutta kun olin sopinut luottokorjaajani kanssa, että vien Pösön hänelle viikonlopuksi. Rassaa vähän starttia. Joten sillä reissulla jätin auton kylille ja kävelin kotiin. Oikaisin hautausmaan kautta ja se on kyllä niin kaunis ja rauhoittava paikka. Aamukaste välkehti suloisesti kasveissa ja kerrankin olin muistanut pakata kamerankin mukaan. Harmi vaan, että akku loppui ennen kuin ehdin näpsäistä ainoatakaan kuvaa. No, kotona sitten ikuistin esikoisen version minun syksy ja kynttilät -julistuksestani.


Syksy ja kytät


Aamupäivä meni netissä roilatessa. Sitten heittäydyin sohvalle lueskelemaan ja kummasti rupesi silmiä painamaan. Luovutin kirjan kanssa ja otin vaatimattomat kahden tunnin tirsat. Ai että minä rakastan tällaista aikataulutonta olemista. Herättyäni jatkoin lukemista, söin kun tuli nälkä ja pötkähdin taas. Jossain vaiheessa rupesi tekemään mieli pihalle kun kelikin oli mitä mainioin. Niinpä polkaisin pyörällä kylille, kävin kaupassa ja kahvilla ja köröttelin takaisin kotiin odottelemaan esikoista ja saunaan pääsyä. Hänellä oli pitkä päivä, kun menivät koulun jälkeen maalaamaan alikulkutunnelia (ihan luvan kanssa).

Ja lötköttely sen kun jatkuu vaan. Esikoinen lähtee tänään mummille, joten olen ihan omassa seurassani ja rauhassa. Mitähän sitä keksisi? Ehkä parasta on, ettei ole pakko keksiä mitään. Ja sitten toisaalta on vapaa tekemään mitä lystää. Autottomuus aiheuttaa pieniä rajoituksia mutta muuten olen vapaa kuin taivaan lintu!

***

Kävin kauppamatkalla myös kirjastossa, kun huomasin, että lukeminen on uhkaavasti loppumassa. Nappasin kollegan muovituspöydältä pari uutuutta viikonlopun ajaksi itselleni. Tupa ryskyi, parret paukkui. Suomen kansan rivot runot oli niiden joukossa. Jotenkin silmiin sattui heti kirjan kuudes luku: Saisi saamatonkin. Nussun puutteessa

Muita aena mulukutettaa,
minua ei milloinkaa;
jos kerran kuussa,
tahi kahiste vuessa,
niin piisalle asti ei sillonkaa.

6 kommenttia:

  1. Työelämässä ollessa sitä osasi nauttia vapaa-ajasta! Nyt kun sitä on "rajattomasti" tuntuu, että kokoajan pitäisi tehdä jotain... Ah, varsinkin sunnuntain pitkät nokoset oli lutusia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen varmaan vähän siinä välissä, kun teen lyhyttä työviikkoa. Mutta osaan kyllä onneksi ottaa ilon irti mitään tekemättömyydestä - ehkä siinä auttaa se, että lasten kanssa on kuitenkin aina hoidettava tietyt pakolliset jutut.

      Leppoisaa viikonloppua sulle, Aliina!

      Poista
  2. Hehee, vähänkö repesin tuon Syksy ja kynttilät -kirjoituksen kanssa. Ihana!!

    Makoisasti menee viikonloppu tuon kirjan parissa.

    Nautinnollista lauantaita siis =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kommunikoidaan paljonkin näiden tekstien avulla. Esikoisella on perin hauska huumori!

      Sinne kans, nautinnollista loppuviikonloppua.

      Poista
  3. Hih, ihan huippu taas tuo esikoisen väläys!
    Lököilypäivä kuulostaa oikeinkin nautittavalta. Päiväunet on niin parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä just heräsin tänpäiväisiltä ;-)

      On aika rentoa kyllä (paitsi ne kytät... hih)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana