Sivut

torstai 17. syyskuuta 2015

Äh ja pöh

Vähän on harmaa ja ankea. Sekä sää ja mieli. Molemmat pojat ovat olleet koko viikon enemmän tai vähemmän puolikuntoisia. Toisella on lämpöä ja toisella vatsa sekaisin. Siitä huolimatta laitan tänään kuopuksen linja-autolla isälleen mikäli nyt tauti ei ihan oksenteluksi tai ripuloinniksi äidy. Esikoinen taas saa mennä tekemään ainakin kokeet, oli olo mikä tahansa. Niitä riittääkin sitten tälle, huomiselle ja maanantaille. Eiköhän tästäkin taas selvitä, mutta kyllä tulee viikonloppu ja vapaa tarpeeseen. Taas kerran.



Jokseenkin yksitoikkoinen tuo ensi viikko...


Työ minua ei tällä viikolla ole raskauttanut (olen pystynyt vaihtelevasti siellä olemaan, välillä kokonaan, välillä puolikkaita päiviä ja välillä sitten kokonaan poissa sairaan lapsen kanssa) mutta nämä kotiolot. Kuinka sitä aina jotenkin väsähtää itsekin, kun lapset sairastavat? Onko se se rutiinien rikkoutuminen? Empatia? Mikä?

Aika kuvaavaa on, että kaikista maailman puuhista vihon viimeisin, eli tyrnien poimiminen, joka odottaa minua heti säiden ja kotitilanteen salliessa, on alkanut tuntua varsin vetovoimaiselta. Toivottavasti muistan sen, kun riivin marjoja piikikkäistä pensaista kädet haavoilla ja c-vitamiinipitoinen mehu niitä kirveltäen. 

Kun maanantaina vielä saan viisi litraa puolukoita pakkaseen - enempää ei meillä mene, ei suuhun eikä mahdu pakastimeenkaan - niin sitten alkaa olla tämän kesän ja syksyn säilönnät aika hyvällä mallilla. Talvi pärjätään, koska jos vanhat merkit paikkansa pitävät, emme vaivu talviuneen vaikka se joskus varsin varteenotettavalta vaihtoehdolta tuntuisikin. Niin kuin just nyt!

6 kommenttia:

  1. https://www.youtube.com/watch?v=7gck2_TBdsc
    Siitä hyvä poimuri.

    Mutta jostain on nämä kaameat matalapainepäivät nyt tulleet, ei voi mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas härveli! Tähän hätään en ehdi tuollaista kyhätä joten perinteisin menetelmin mennään ;-)

      Koitetaan jaksaa matalapaineet ja syksyn sateet!

      Poista
  2. Mä olen niiiin monta kertaa toivonut olevani karhu....tiedät kyllä miksi ;) Onneksi viikonloppu on sulla ihan kohta, koita jaksaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on jo nyt viikonloppu, ah, ihanaa!

      MÄ just samaan aikaan olin sulla kylässä kun sä tulit tänne ;-)

      Poista
    2. Vuoroin vieraissa... vai miten se meni!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana