Sivut


lauantai 1. elokuuta 2015

Elokuu, ihana elokuu

Tiedättekö mitä, ei se kesä vielä ole ohi. Minä olen elokuun lapsi (yksi teistä sen jo oli noteerannut ja muistanut, ihanaa, kiitos, olen otettu) ja rakastan (siksi?) elokuuta.  Jo pimenevät illat, mutta silti - jos oikein hyvä onni käy - lämpimät. Ihan parasta. Ja monena vuonna muistan, että on käynyt vähän sääliksikin lapsia, kun koulu on alkanut ja hyvät kelit sen kun vaan jatkuvat. Saa nähdä kuinka tänä vuonna on asian laita, toki tässä on vielä reilu viikko koulun alkuun. Ja töiden, minulla. Nautitaan siitä mitä eteen tulee. Ensi viikko tosiaan on siitä poikkeuksellinen, että kuopus on isällään ja minä silti lomalla. Tuli niin kauheasti ylityötunteja kulttuuriviikosta ja yksin työskentelystä, että on pakko pitää pois. En valita, semminkin kuin esikoinenkin lähtee pariksi päiväksi kuopuksen isän seurueeseen mökille. Saan olla ihan oman itseni herra rouva. 

Eilinen meni pitkälti samoissa leppoisissa merkeissä kuin muutkin päivät tässä viime aikoina. Käytiin kaupassa, kahvilla ja skeittaamassa. Sitten olikin mansikkashown vuoro. Ostamani luomumansikat olivat niin hyviä, että päätin tilata toisenkin laatikollisen. Kävimme vuorostamme kuopuksen kanssa hakemassa ne, ja tällä kertaa Rauno ei tullut paikalle eikä oravillakaan ollut ruoka-aika. Mutta oli vielä parempi tuuri: Ellu tuli tervehtimään meitä. Viime talven jänönpoikanen istui mansikkamaan laidalla ja Mr Mansikka kutsui sitä nimeltä ja lähti luokse porkkana kädessä. En ole koskaan nähnyt ihmisen pääsevän niin lähellä jänistä kuin eilen.



Kirpparilta löytynyt kani sai myös nimekseen Ellu.
Ja katsokaa miten hieno kirjekuori minua
odotti postilaatikossa.
KIITOS!


Mukaan saimme siis taas viiden kilon laatikon punaisia herkkuja ja kaupan päälle pussillisen oman maan luomupottuja. Mahtava paikka. Ja aika ihana on tunnekin, kun voi estoitta vuosien jälkeen nauttia mansikoista ilman ikäviä vatsanväänteitä. Olen onnellinen! Nuo ovat oivaa smoothiematskua talveksi. Nyt kun saisi vielä lapsettomalla viikolla kerättyä jonkun verran mustikoita, niin alkaisi olla kattaus kasassa.

2 kommenttia:

  1. Siellä mansikkatilallahan on ihme eläinkuiskaaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on, se oli mahtava tyyppi.
      Raunollekin jutteli (luulin ensin, että joku naapuri tuli... ;-) ja tuo jänis päästi tosi lähelle. Paikkakin oli kyllä ihan mieletön!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana