Sivut


torstai 4. kesäkuuta 2015

Kyllä maalla on mukavaa!

Onhan nyt ollut melko kolea alkukesä, mutta silti räjähdin nauramaan, kun yksi aamu tässä viikolla kurvasin pihasta ja viereisellä kävelytiellä kulki yksi asiakkaamme karvalakki päässä. Ehkä hienoista liioittelua kuitenkin. Tosin kyseinen herra on muutoinkin aika omanlaisensa. Olen tutustunut häneen niin, että hän oli ihka ensimmäisessä asunnossamme täällä maalla melkein naapurini. Minulla oli silloin tapana jutella yhden ystäväni kanssa iltakaudet puhelimessa ja sillä kertaa olin parkkeerannut parvekkeelle, kun esikoinen koitti nukahtaa sisällä. Ilmeisesti taukoamaton pölpötykseni kävi jossain vaiheessa hänen hermoilleen, kun lähiparvekkeelta (näköyhteyttä ei ollut) kajahti: "Pistä nyt se ratio kiinni, vai pittääkö soittaa Hikiälle?" (Vaihda Hikiän tilalle lähin kuntasi jossa on poliiisipalvelut saatavilla.)

Sittemmin olen saanut nauttia hänestä mm. kirjastomme asiakkaana. Perin erikoisia ovat toimeksiannot toisinaan olleet. Kerran hän kysyi, onko meillä "niitä levyjä joissa on kuvia". Kun kysäisin, että tarkoitattehan dvd:levyjä, juu, kyllä niitä löytyy, voin näyttää mistä ja nousin lähteäkseni näyttämään, karjaisi hän, että "istu alas, älä mene minnekään, en minä niitä nyt halua". Taisi mennä tästä useampi vuosi ennen kun hän otti ensimmäisen leffansa. Tällä hetkellä lainassa ei liene dvd-levyjä vaan vino pino Krishnamurtin kirjallisuutta. Siihen hän on perehtynyt varsin perinpohjaisesti viimeisten vuosien kuluessa. Yhtä aikaa on luettavana neljä-viisi teosta joita uusii monta monta kertaa ja siten vaihtaa seuraaviin. 

Hassu höpöttäjä.




Hmm, kuinkas me nyt pääsimme koleista aamuista Krishnamurtiin? Terveisiä Paimenelle - joskus vaan yksi asia johtaa näemmä toiseen ja sitten ei enää itsekään tiedä missä sitä viilettää. Mutta sellainen aasinsilta olkoon tämä, että sainpa viimein meidän talvivaatteet vietyä ulkovarastoon. Se on aina melkoinen operaatio pienessä kopissa, kun alta pitää saada ensin pois kaikki kesäkamat (puutarhakalusteet ja sen sellaiset). Aika pitkällä usein ollaan, kun sinne asti ennätän. Mutta nyt se on tehty.

Torstai on joka tapauksessa toivoa täynnä. Onhan!


12 kommenttia:

  1. PIenissä kylissä on usein enemmän näitä "kylähulluja". Ja toi ei tarkoita pahaa....
    Tunnen myös yhden kylän erikoisen persoonan, jota moni pelkää ja pitää ihan umpihulluna. Ulkomuoto on vähintäänkin...no...erikoinen ;) ja jutut kylillä sen mukaiset. Mulla on ollut kuitenkin mahis jjutella kanssaan ihan rauhassa ja hemmetin fiksu ihminen siellä sisällä vaan on!
    Onkohan nää pikkukylät pitkällä juoksulla vaan niin sisäsiittoisia, että katukuva alkaa näyttää tältä?
    ON toivoa, on!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä voi olla jotain tekoa sisäsiittoisuuden kanssa, luulen ma.

      Mut meilläkin on useampi näitä persoonia (ja tää josta nyt kerroin, ei varmaan ole eden hirmu yleisessä tiedossa, mutten en sen asioista voisi täällä puhuakaan) ja ihan tolkun tyyppejä kunhan jaksaa vaan vähän raaputtaa pintaa.

      Hmm, mä oon vähän kahden vaiheilla tuon toivon kanssa just nyt...

      Poista
    2. Älkää te rienatko sisäsiittoisia korpikyliä!
      Vaikka me olemmekin omituisen näköisiä hulluja, niin me olemme hyväntahtoisia hulluja ja siks miks myö käyttäydytään omituisesti, johtuu siitä että myö mennään sekaisin ko me nähhää vieraita ja eritoten jos ne on naisia. Ne vieraat. Ne joita me nähdään. Siis jos me nähdään tai nähdäänhän me koska ei me sokeita olla mutta jos me nähdään.
      Mukavaa kekriä kaikille!

      Poista
    3. No jos sä oikein tarkasti luet tuon mun vastauksen, niin siellä lukee, että ihan tolkun tyyppejä, jos vaan jaksaa vähän raaputtaa pintaa. Samaa ajatteli Helmikin!

      Poista
    4. Kunhan härnäsin ;)

      Poista
    5. Saa härnätä, mutta saattaa saada vastaan jokun argumentinkin!

      Poista
  2. Kyllä minäkin toivon, että torstai olisi toivoa täynnä. Meillä oli eilen kotona armeijapojan kanssa niin huono päivä, että tänään olisi syytä tulla parannusta roppakaupalla. Hänen sijoituspaikkansa jatkossa on sellainen, johon hän ei olisi todellakaan halunnut ja siitä masennuksen suosta yritettiin eilen nousta. En ymmärrä miksi se pitää olla noin vaikeaa.
    Mutta noita kylähulluja löytyy kyllä joka paikasta. Muistan, että lapsuuden kaupungissani oli muutama sellainen, joka vastaan tullessaan pelotti lasta ja jopa joitain aikuisia. Se ei ole kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kylähullut ts Persoonat on kyllä tosi joviaaleja!

      Toivon todellakin teille parempaa torstaita ja viikonvaihdetta. Kun muistaa miten hankala oli alku, olisi todellakin toivonut vähän iisimpää loppua. Voimia molemmille, äidille ja pojalle <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. No ne just!

      Mulle nää torstain iltavuorot on ihan hirmu tärkeitä, nään asiakkaita ja pysyn jyvällä. Vaikka sitten näistä ...hmmm... erikoisemmistakin toiveista ;-)

      Poista
  4. Mitähän tähän muuta sanoisi kuin että kyllä aina kylähullulle tai parille tilaa on. Ja sori, lähetän Oudolle Paimenelle tsemit, koska hänen blogissaan tämmöset temputtomat eivät pääse kommentoimaan. Ja mä mitään sellasta tarkottanu että häntä kylähulluna pitäsin! Nou nou, tykkään vaan tyylistä.
    Anteeksi Marjaana ;-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä voi lähetellä terveisiäkin!

      Ja kylähulluja mahtuu montakin yhdelle kylälle, sano mun sanoneen

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana