Sivut

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Voimaruokaa ja vertaistukea

Liekö kevät, pahentuneet altistusoireet vai mikä, mutta on kova tarve saada siemeniä. Eri muodoissa. Eilen tein kalakeiton poristessa mysliä ja laitoin tämän aamun aamupalan ainekset likoamaan. Omatekoinen mysli on siitä ihanaa, että taatusti tietää mitä saa. Paitsi esikoinen, mysliä teen lähinnä hänen nautittavakseen ja piilotan siihen sitä sun tätä. Teini ei taatusti arvaa eikä varmasti haluakaan tietää, mitä kaikkea tulee siinä samalla nauttineeksi (mm. pellavarouhetta kuivatun puolukan kera, seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä - paitsi että ne se kyllä näkee ja erottaa). 






Toinen, mitä tekee jatkuvasti mieli, on tuore ja vitamiinipitoinen ruoka. Pähkinät ovat menossa lehtikaalisalaatin kaveriksi ja alla oleva smoothie kulahti illalla alas kurkusta sen kummemmin kakistelematta. Ah! Ehkä sitä tässä näilläkin eväillä vähän piristyisi? Viime viikon ea-kurssi painaa edelleen kropassa, mutta ensi viikonlopun (pe, la, su) lepään kyllä ihan kotosalla, joten eiköhän tämä viimeistään silloin helpota. Eilen käväisin yhden tuttavan kanssa vähän tonttimaastoja katsastamassa ja luonnonhomeet ottivat koville. Kaveri on itsekin altistunut, joten puhuimme samaa kieltä ja ymmärsimme toisiamme. Ei tarvinut selitellä, toinen tietää puolesta sanasta. Se on aika ihanaa, vaikka aiheet toki rankkoja olivatkin. 





***

Jos pupujen päässä liikkuu vain yksi ajatus kerrallaan, on kuopuksella sitten ihan eri meininki. Eilen sain kuulla, että heillä on kaverin kanssa diili. Kaverista tulee kuulemma isona professori. Ja kun kuopuksesta tulee laulaja (!?!), niin olivat sopineet, että kuopus antaa sitten hällekin rahaa. "Kun kyllähän keikkojen järjestäminen maksaa, mutta niistä saa sitten ihan hyvin rahaa." Faktat hallussa? Kuulostaa tuo heidän suunnitelmansa minusta sellaiselta käänteiseltä tai uudenaikaiselta mesenaatti-suhteelta. Saa professori tehdä tiedettä rauhassa ilman taloudellisia huolia.

14 kommenttia:

  1. Itse tehty mysli on kyllä tosi ihanaa. Tein lasten kummeille yhtenä vuonna sitä joululahjaksi ja vähän jäi itsellekin nautittavaksi. Onneksi ne menevät yleensä hyvin myös teineille.
    En tiedä mikä minuun on iskenyt, mutta vähän on flunssainen olo ja taas jo selkeästi sellainen olotila, että olisi poskiontelotulehdus. On se ihme, jos siitä ei pääse eroon millään.
    Toivottavasti olosi todella alkaa helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, no onpa sitkeässä tuo sinun sairaus - tai sitten kierre. Toivottavasti helpottaa, koska mikään ei ole niin tylsää kuin poskiontelotulehdus. Vetää niin väsyneeksi ja veteläksi.

      Mun olo nyt tästä pikku hiljaa helpottaa. Viikonloppu kun ollaan kotosalla rauhassa niin enköhän mä taas oo entistä ehompi ;-)

      Poista
  2. Puoli sanaa, juuripa niin! <3 Munkin täytyis innostua vielä noista myslien tekemisestä, kerran saatiin lahjaksi ja se oli kyllä parasta mitä oon syönyt! Voimaannuttavaa oloa viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Outi!

      Tuo omatekoinen on kyllä hyvää (ja lisäaineetonta myös) ja saa just sellaista kun tykkää. Tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään ;-)

      Poista
  3. Kuopus on selvästi businessmiehiä :)

    VastaaPoista
  4. Mulla on ongelma noiden siemenien kanssa, kun olis varmaan terveellistä syödä pähkinöitä ja siemeniä enemmänkin, mutta jotenkaan en saa niitä alas. Välillä mietin, onko ne sittenkin tarkoitettu vain linnun ruoaksi ;) Siis tyyliin ainoat pähkinät, mitä kykenen syömään nautinnolla on pistaasipähkinät, muut on silleen, että syön kun tää on terveellistä, mutta en nauti tästä. Ja kun ruoasta olis kiva nauttia. Samoin siementen ja muiden kanssa on sama ongelma. Myslissäkin parasta on marjat, muu on sellaista pakollista täyteainetta. Höh, mulla on ongelmallinen makuaisti tai suu tai joku muu ongelma! Siis että ihan kadehdin kun sun tekee mieli siemeniä, kun mä en kykene...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei kai sitä pakko ole syödä jos ei maistu. Kasvissyöjälle ne on enemmän tarpeen kuin sekasyöjälle joten älä suotta ahdistu taikka kadehdi!

      Ootko koskaan muuten kokeillu paahtaa esim auringonkukansiemeniä tai kurpitsansiemeniä? Auringonkukansiemen sillai että paahtamisen lopuksi korauttaa vähän soijaa sekaan ja antaa sen kärähtää siemeniin kiinni, niin a vot. Mulle ainakin tulee niihin sellaisena ihan himo - mutta meillä tosiaan voi olla erilaiset makuaistit ;-)

      Poista
    2. Enpä ole kokeillut paahtaa. Tosin sillain voisi kyllä toimia paremmin kuin raakana. Soijaa tosin boikotoin, niin sitä konstia en voi kokeilla ;)

      Poista
    3. Ok, noissa tuo soija vaan tuo sen koukuttavan elementin, mutta voisikohan käyttää jotain muuta suolaista "kastiketta"? Ja tietty ite paahtaminenkin tuo sellaista pähkinäisyyttä ja -no, paahteisuutta ;-)

      Poista
  5. Noh, kello 6.47 eikä vielä ole ilmestynyt! :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana