Sivut


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Apua, kohta se muuttaa kotoa!

Liekö esikoisen talonvahtikeikka vai mikä, mutta kuopukselle on iskenyt valtava tarve itsenäistyä myös. Alku viikosta se huokaisi minulle: "Voi kun mä olisin jo niin iso, että voisin kuleksia kylillä ja käydä kavereiden kanssa pizzalla". Ihan sellaiseen meillä ei vielä varmaan mennä - poika kun kuitenkin on vasta kakkosluokkalainen - mutta vähän aina voi harjoitella. Ja varsinkin, kun aloite tulee lapselta itseltään. Kuopus ehdotti, että hän lähtisi itse iltapäiväkerhosta ja teksimme treffit jonnekin sen sijaan että minä haen hänet. Näin teimme eilen, ja ensimmäinen tapaaminen oli puolen kilometrin päässä koululta, pankin edessä. Tänään kuopus tulee kirjastolle eri kautta kuin normaalisti ja jatkaa sieltä sitten kaverin luokse. Omin päin. Perjantaina teemme tärskyt jo kilometrin päähän opinahjosta, pizzerian eteen. Ja syömme ne pizzat.

Todella hyvää harjoitusta ensi vuotta varten, jolloin iltapäiväkerhoa ei enää ole ja koulupäivä on kuitenkin vielä niin lyhyt, että olemme varmaan monena päivänä ihmeissämme. Taidamme seuraavaksi opetella kotiin kävelyä, koska sitäkin kuopus ehdotti. Matkaa on sellaiset pari kilometriä, ja moni kaveri kulkee samaa matkaa, eli ei ole mikään ongelma sekään. Lisäksi luulen, että kehittelemme jonkinnäköisen systeemin parin kuopuksen parhaan kaverin ja heidän vanhempiensa kanssa ensi vuodeksi: voivat vuorotellen viettää iltapäiviä kyläillen, niin eivät ole ihan yksin jokainen omissa oloissaan. Poika oli jo aivan innoissaan ajatuksesta, että saa Ihan Oman Avaimen.


Se ei ole enää
aivan pieni...



***

Maanantain kokousmatkalla tuli puheeksi kuopuksen kaverin äidin kanssa kouluruoat. Hän on keittolantäti ja kerroin, että kuopus rakastaa eritoten paria heidän tekemäänsä herkkua. Kuulin, että ruokia voi ostaa kotiin mikäli niitä jää. Olin tämän tiennytkin, mutta en jotenkin ollut aiemmin ajatellut, että se koskisi minuakin, ei vain opettajia. No, nytpä ajattelin ja kysyin heti iltapalalla kuopukselta lempiruoat, kirjasin ne ylös ja laitoin maanantai-aamuiksi muistutuksen, että katsoisin aina alkavan viikon ruokalistan. Esikoisellekin tekstasin ja pyysin niitä ruokia, joita voisi kuvitella syövänsä kotona. Heti eilen oli yhtä kuopuksen kaikkien aikojen lempparia ja minä marssin tiettyyn aikaan keittiölle kahden ison pakasterasian kanssa. Yksi 600g margariinirasian kokoinen annos maksoi 1,20€. Melkein pääsi itku kotona, kun lajittelin 2,40€ maksaneet ruoat neljään eri pakasterasiaan, a' 0,60€. Miksen minä ole tätä aiemmin tajunnut?!?

8 kommenttia:

  1. Tuohan on hieno juttu! Pitää vain ilmeisesti olla omat astiat mukana? Mutta eihän noita voi tietää, jos ei tiedä, tuotakaan juttua ei varmaan hirveästi kylillä huudella.

    Onko kuopuksella hankala koulumatka? Täällä kun ei ole kuin tietä pitkin suoraan, siinä ei ollu paljoa opettelemista :) Esikoinen joutui olemaan heti koulupäivän jälkeen yksin kotona (avainkaulalapsi) kun täällä ei mitään iltapäiväkerhoja ollu eikä oo varmaan nytkään, ja ihan ensimmäisinä päivinä tuli vielä ukkonen, ja lapsiparka juoksi naapureiden ovia kolkuttelemassa, että pääsi turvaan kun pelotti yksin... :( se tuntui ihan hirveältä kun ite piti olla töissä eikä voinu mennä apuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma astia on suositeltava mutta niillä on just niitä floorarasioita pestynä, jos ei ole. Mä meen taas perjantaina uudelleen kun on lasagnettea. Miten voi pienestä asiasta ihminen tulla isosti iloiseksi?

      Matka koululta kotiin on sellanen maalaismaisen turvallinen, yksi tienylitys jonka se on nyt jo tehnyt joka aamu, ja sitten vanhaa ratapohjaa (siis kävelytie) ja loppu matka kävelytietä myös, kun on parit tiet ylittänyt. Mutta kuopus on teiden ylittämistäkin harjoitellut paljin, kun käy kavereillaan naapureissa ja pientähän tää liikenne täällä maalla on. Lisäksi se on niin rauhallinen ja tarkka ,että mua ei kyllä hirvitä yhtään.

      Mä oon puhelimen päässä kuitenkin tosi lähellä kylillä ja yleensä pääsen kotiin jos hätä on, niin kymmenessä minuutissa. Lisäksi naapurissa asuu yksi sairaseläkkeellä oleva tuttu, jonka ovikelloa voi varmaan käydä aina soittamassa. JOten uskon, että meillä menee ihan hyvin vaikka ip-kerho loppukin.

      Ja ainahan on se vaihtoehto, että tulee kirjastolle odottelemaan eikä menekään kotiin. Ja sitten ne kaverit...

      Poista
  2. Hei parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Onhan tuo aivan mahtava mahdollisuus saada ruoat hankituksi ja vielä sellaiset, joista lapset pitävät. Onneksi teillä on noita koululaisia vielä pitkään ja kait niitä ruokia saa sieltä myöhemminkin hankkia kun olet kunnan työntekijä.
    Meillä ei toinen kaksosista koskaan viihtynyt iltapäiväkerhossa ja niinpä hän vietti jo kakkosluokkalaisena tosi paljon iltapäiviä yksin kotona. Tiedä sitten oliko ne niin hyvästä, mutta onhan tuosta kunnon mies tullut. Joten anna vaan pojan opetella. Silloinhan se oppi parhaiten uppoaa, kun halu on itsellä.
    Mukavaa pikkulauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, kivaa keskiviikkoa sinnekin!

      Meillä kuopus on onneksi tykännyt kerhosta, mutta se on siellä vain kolmena päivänä viikossa. Mun lyhennetty työaika mahdollistaa senkin. Kotona se on ollut pieniä hetkiä yksin kun oon käynyt kaupassa. Puhelimet molemmilla valmiudessa ;-) JOten hyvä tästä on tosiaan jatkaa, kun oma halukin on oppia. Silloin pitää tarttua tilaisuuteen!

      Mä menen heti taas perjantaina hakemaan neljä annosta lasagnettea, yhden lauantaita varten ja kolme pakkaseen. Ihanaa!

      Poista
  3. Meillä kukaan pojista ei ole ollut ip-kerhossa. Aikoinaan esikoiselta kysyttäessä hän yksinäinen susi kavahti ajatusta, kakkosen aloittaessa koulutiensä minä olin vielä kotona nuorimman kanssa ekan puoli vuotta ja kolmosen kanssa tulimme siihen tulokseen, että tulee kotiin tai menee kavereille, kun isoveljet olivat vielä suht lähellä ja aikaisin kotona. Ensi syksyä pienin odottaa innolla, kun saa vihdoin mennä pyörällä kouluun (meillä 1-2 ei saa mennä vielä, mikä on ihan hyvä).

    Hyvä on opetella itsenäistymäänkin ja viihtymään yksinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei saa mennä pyörällä ennen kun kolmannelle luokalle. Tai ei ne sitä ihan kategorisesti kiellä tai voi kieltää, mutta ei suositella.

      Itsenäistymisen opetteleminen on tärkeää ja on sujunut hyvin. Ensi viikolla kuulemma jo kävelee kotiin oman avaimen kanssa ja sitten soittaa mulle että saan lähteä töistä. Meillä on se etu, että työmatka on vaan muutama kilsa, joten hädän tai ikävän sattuessa pääsen nopeastikin hätiin. Ja joku systeemi me tosiaan kyllä kaverien perheiden kanssa kehitellään.

      Poista
  4. Muistelen tässä, miten esikoinen hyvin pienenä poikana käveli itsekseen pellon poikki mummin luokse. Jännitettiin pihalla ja katseltiin pojan etenemistä.
    On siitä aikaa!
    Ja sitä muistelen myös, kuika laitetiin sinut bussiin ja matkustit serkun luokse 60 km alle kouluikäisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin muistan ne bussimatkat!

      On se jo kuopuksenkin aika opetella, vaikka hienostihan se jo kulkee junalla tän välin. Perjantaina meillä on treffit pizzerialla, kävelee sinne ite koulu jälkeen. Mä tarjoon pizzan tilipäivän kunniaksi ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana