Sivut


maanantai 9. helmikuuta 2015

Nuori yksilö

Eilen oli lukurauhan päivä. Minä en lukenut mitään tuossa artikkelissä suositelluista kirjoista, vaikka kiinnostuin Philip Teirin suosittelemasta Stonerista niin, että tein siitä varauksen. Luin loppuun sen suloisen aikuisten sadun Lukija aamujunassa, silmäilin Kristiina Järvisen Kaikella kunnioituksella -teosta, ja tartuin sitten Peter Robinsonin tuoreimpaan suomennettuun Pimeyden kaikki värit - dekkariin. Dekkari on oivallinen sunnuntaipäivän piristys, siihen on ihana uppoutua. Kuopus tuli iltapäivällä kotiin ja koitin yllyttää hänetkin lukemaan, mutta pelipäivä vei mennessään. No, ihana oli joka tapauksessa kainalokkain sohvan mutkassa oleskella. Ennen luku-urakan alkamista kävimme ystävän kanssa perinteisillä Essokahveilla ja ihailimme pitkästä aikaa paistavaa aurinkoa. Harmi vaan, että Laina-myrskyn jäänteet olivat vielä ilmassa ja tuuli jäätävän kylmä. Hrrr!

Tuosta Kaikella kunnioituksella teoksesta on pakko sanoa sen verran, että lukaisin jonkun artikkelin siitä ihan isäni kuoleman aikoihin, ja varasin sen siksi itselleni. Siinä kerrotaan erilaisista suhteista vanhempiin, silloin, kun kaikki ei ole ihan kunnossa. Ymmärsin, että kirjassa olisi käsitelty myös sitä, kuinka surra, kun suhde ei ole kovin läheinen tai lämmin. Olin ymmärtänyt väärin, joten tosiaan vain silmäilin kirjan, vaikka se mielenkiintoinen olikin. Alaotsikko on Irti vanhempien vallasta - se ehkä kertoo kokonaisuudesta paremmin kuin itse nimi.






***


"Onko tämä nuori yksilö, kun tää on sileämpi kuin nää muut?"kysyi kuopus yhdestä appelsiinista.

Niitä saa nyt kuudellakymmenellä sentillä kilo. Tulee juotua jokunen lasillinen mehua!

12 kommenttia:

  1. Mie oon haaveillu appelsiinihillosta. Täällä yhdestä kaupasta saa ämpärillisen appelsiineja vitosella. Mutta on niissä hirveä homma puhdistaa, kun valkoiset osat pitäs mieluusti saada pois... ilmankos ne teollisuudessakin käyttää suolahappoa saadakseen tölkitettävät mandariininlohkot kivan puhtaiksi.

    Mie kyllä luin lukurauhan päivänä, mutta vaan vanhoista tän paikkakunnan kartoista kertovaa kirjaa ja vanhoja Tieteen Kuvalehtiä. Ja mökötin vintissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes jaksa syödä appelsiineja kun ne pitää kuoria ;-) Mehuksi ne menee niin helposti. Laiska minä.

      Mä mökötän tänään - on huono päivä!

      Poista
    2. Kiitos *mököttää silti edelleen* ;-)
      (Meinasin kirjoittaa mäkättää...)

      Poista
  2. Minäkin vilkaisin tuota Kaikella kunnioituksella-teosta sitä muovittaessani. Ihan mielenkiintoinen, mutta .. ehkä aiheesta olisi saanut muutakin irti. Jäi aika kevyeksi.

    Muuten en ehtinyt eilen lukea kuin pari fikkiä loppuun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä paitsi se oli kristillisen kustantamon, joten painotus oli joissain kohdin sen mukainen...

      Poista
  3. Kuopus on edelleen yhtä ihana! Tottakai se oli nuori yksilö :D
    Mekin ollaan herkuteltu appelsiineillä, ihanan halpoja ovat nyt! Ja ne täyttää mahaa hyvin, paremmin kuin mehu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä ne ihan hirveän epäterveellisiäkään oo ;-)

      Poista
  4. Mä ostin tänään kolme, huom. KOLME appelsiinia. Mä varmaan sain yliannostuksen appelsiineja 27 vuotta sitten, kun odotin Poikaa :D. Saatoin käydä aamupäivällä hakemassa lähikaupasta kaksi kiloa appelsiineja - ne nimittäin oli silloinkin halpoja, vaikka niitä saikin silloin markoilla, siis penneillä ;) - ja illalla kun AM tuli töistä, saattoi sille olla yksi appelsiini jäljellä, ja mulla vieressä kauhea kasa kuoria. Ei ollut puutetta vitamiineista.

    Ja nii-in. Poika täyttää viikon päivälleen viikon päästä 27. Ja on äidin mielestä maailman paras Poika. Ollut aina <3. :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sä sait sen 13 vuotiaana ?!? ;-)

      Mullakin oli kuopusta odottaessa pakonomainen tarve saada päivittäin appelsiinimehua, joten tunne on jotakuinkin tuttu. Tosin määrät olivat hieman hillitympiä.

      Kolme appelsiinia - säälittävää ;-)

      Poista
    2. Kiitos Marjaana :D :D
      Ei, kyllä mä olin jo ihan täysikäinen, reilustikin.

      Menen ja kuorin yhden säälittävistä appelsiineistani :)

      Huomasin taas kirjoittaneeni ihan puuta heinää..ei oo todellista... *nolo* nimim. entinen kielipoliisi

      Poista
    3. En mä vaan huomannut. Nimimerkillä nykyinen kielipoliisi, joka on umpiuupunut eikä huomaa mitään.

      Hyvää ruokahalua säälittävän appelsiinisi kanssa

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana