Sivut

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kahjo näätä

Rikas mielikuvitus on mahtava juttu! Kuopuksella jos jollain sellainen todellakin on. Kun aloimme lukea Harry Pottereita, heilui meillä harva se ilta taikasauva ja kävi kauhea loitsinta. Legoelokuva saa aikaiseksi mahtavan rakenteluinnostuksen ja kun Ice Age 3 tässä yhtenä päivänä loppui, muuttui kaveri näädäksi nimeltään Buck. Merirosvon silmälappu käännettiin toisinpäin ja väritettiin vihreäksi (leffassa silmän päällä on lehti) ja miekkaakin piti tuunata. Aiemmin täällä on nähty jos jonkinlaista vipeltäjää. Jedimiekka viuhui yhteen aikaan tämän tästä, Mutanttininjakilpikonnakin on nunchakuineen vierallut, Hämähäkkimiehestä ja Batmanista nyt puhumattakaan. Välillä menen ihan sekaisin kuka ja mikä nyt talossa liikuskelee.





Mielikuvituksen lentoa ja roolileikkejä on siksikin upeaa seurata, koska esikoinen taas oli aivan toista maata pienenä - tällainen on siis minullekin ihan uutta. Esikoinen ei juurikaan leikkinyt, se järjesteli asioita, saattoi rakennella duploilla ja sitten legoilla, mutta enimmäkseen se vaan ...ööö... oli? Minä en muista mitä me teimme lukemisen ja ulkoilun lisäksi, mutta leikkiä se lapsi ei osannut tai halunnut. Viihtyi aikuisten kanssa ja tykkäsi jutella. Erikoislastentarhanopettaja oli tarkkaillut sitä ryhmässä koska tarhan tätit epäilivät autistiseksi, kun ei ollut kauhean kiinnostunut ikäisistään ja heidän leikeistään. Poika itse totesi, että "Mä tykkään keskustella aikuisten kanssa!" Jos olisin ollut epävarmempi äiti, olisin varmaan saanut traumoja tuosta episodista. Mutta onneksi minä tunsin lapseni ja tiesin, että on vain omanlaisensa, mitään "vikaa" siinä ei ole. Mikä on sittemmin tullut varsin selväksi. 

Nykyään sen sosiaaliset taidot ovat omanikäisten seurassa toimittaessa hyvät ja ystäviä riittää. Aikuisten kanssa esikoinen on aina osannut olla ja jutustella luontevasti. Mutta onhan se monessa asiassa omalaatuinen, leipoo, kutoo, eikä muutenkaan ole millään muotoa sellainen teinipojan stereotypia. Kuopus on enemmän sellainen "normilapsi" tai lapsi ylipäätään, vaikka kyllähän tuo sen järjenjuoksu on vähän vilkkaampaa kuin ikäisillään yleensä. Erityisiä tietysti omalla tavallaan molemmat.


***

Kun tuo kuvan äpöstys oli saatu valmiiksi, kuopus nousi ylös, kohotti miekkansa ja karjahti: "Esiin astuupi kahjo näätä!"

Kahjo näätä lähtee tänään illalla isälleen kahdeksi viikoksi. Pitää halailla sitä vähän paljon varastoon. Minä puolestani menen huomenna töihin. Ihan mukavaa, kun sitä lajia on luvassa vain viikko tällä erää. Seuraavan viikon sitten vielä lomailen minäkin.

8 kommenttia:

  1. Voi tuota poitsua! Hymy huuliin tarttuu aina näitä juttuja lukiessa :-)

    -Ja kiitos kun kerroit siitä kommenttien katoamisesta, olen luullut olevani niin töppö, että kommentit katoilee... taikomatta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun sitä on ruvennut olemaan mullakin ihan jatkuvasti. On ollut pakko ottaa varotoimet käyttöön kun niin kiukuttaa, jos vähän pidemmästi satuilee ja sitten se katoaa taivaan tuuliin.

      Kahjo näätä lähtee tänään tosiaan isälleen, joten pieni tauko tulee sen touhujen seuraamiseen, mutta koulun alettua taas jatketaan ;-)

      Aurinkoa sinne lähistölle ja koita jaksaa paahdetta, pian tulee jo ukkonen ja ehkä puhdistaa vähän ilmaa.

      Poista
  2. On se ihana ja kahjo (näätä)!! Ymmärrän hyvin, että välillä myös väsyttävä ;)
    Halailkaatten!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kaksiviikkoinen on mennyt yllättävätn kivuttomasti mutta kyllä eilen jo vähän hampaita kiristi sen hetkinen jatkuva höpötys. Asioilla on aina ne kaksi puolta. Mutta sitten seuraavat kaksi viikkoa meillä onkin varsin hiljaista, kun kahjo näätä on poissa.

      Mihinkähän mä ulkoistaisin esikoisen?!?

      Ihana oli muuten sun eilin kirjoituksesi, nauti olosta ja elosta.

      Poista
  3. Tiedän, että mielikuvituksekkaiden lasten kans voi olla välillä tosi rasittavaakin, mutta on niin mukava lukea, kun oot niin positiivinen ja valoisa! Hauskaa työviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sanna!!! Tuossa jo Helmille kirjoitinkin, että kyllä se toisinaan tauoton tykitys käy myös hermoille. Ja se jatkuva pulina. Toisaalta onneksi kuopus on rauhallinen mentaliteetiltaan, että se osaa myös rauhoittua puuhiinsa itsekseen, lueskella ja vaan olla ihan hissukseen.

      Musta on kiva välillä jo mennäkin töihin "käymään", kun sitten vielä tiedän saavani jatkaa lomailua. Suloista sunnuntaita sulle.

      Poista
  4. Hyvä mielikuvitus on sellainen lahja joka kertoo myös hyvästä älystä ja siksipä meikäläisestä tuntuukin että Kuopus saavuttaa elämänsä aikana paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kylläpä tuolla lapsella ihan nopeasti leikkaakin, vaikka onkin kahjo näätä ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana