Sivut

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Oodi äidinrakkaudelle

Eilen oli tarkoitus tehdä huolellisesti suunniteltu täsmäisku lähikaupunkiin. Lähdin 8.15 bussilla pojat vietyäni, käväisin kahdessa tavaratalossa (Anttilasta hain leivänpaahtimen ja Sokokselta huulirasvan), keuhkolääkärillä ja jo 11.15 oli määrä olla jälleen kotona. Niinpä niin, eihän se koskaan mene ihan niin sutjakasti, mutta nyt päivästä sukeutuikin oikein mainio. Ystävä oli soitellut keuhkolääkärillä ollessani kysyäkseen ehtisinkö tavata. Minä olin juuri ennen hänelle takaisin soittamista kysäissyt äitini luota turvapaikkaa ja mahdollisesti myös kyytiä kotiin, kun seuraavan linja-auton lähtöön oli vielä pari tuntia. Käväisin äitillä kahvilla, sain avustusta lääkärin maksuun (kiitos!) ja kyydin puolimatkaan, ystävän luo. Siellä sain ihailla vasta remontoitua kotia ja vielä kotonakin rohkeat, kauniit ja voimakkaat värit piirtyivät verkkokalvoille. Mielettömästi voimia voi saada yllättävistä asioista. Eikä häivääkään kateutta, tällä kertaa!

Ihana ystävä tarjosi minulle paitsi kyydin kylille myös lounaan paikallisen huoltoaseman noutopöydästä ja vaihdoimme syömisen lomassa kuulumiset. Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään, mutta molempien piti lähteä hakemaan poikia iltapäiväkerhosta. Lounas oli seuran ja ruoan suhteen täydellinen, yksi puute siinä vain oli. Ja siitäkin saan syyttää itseäni. Tälläsin persiini - taas - aivan väärinpäin ruokapaikan penkkiin, koska selkäni takana istui jonkin sortin puolustusvoimain soittokunta - varsin miesvoittoinen sakki joka tapauksessa. Ja vielä univormuissa. Hmmm, olisin saattanut päästä harjoittelemaan sitä kevyttä kevätflirttiä. Damn!


Tätä kirjaa voin lämpimästi suositella!


Niin, se keuhkolääkäri, ihana Osmo Soininvaaran näköinen menninkäinen. Se on huolissaan keuhkoistani. Lievä keuhkofunktion alenema oli vaihtunut tuplalääkityksestä huolimatta viidessä kuukaudessa keskivaikeaksi alenemaksi. Lääke vaihdettiin uuteen, toinen lääke otettiin rinnalle ja uusi kontrolli on jo kesäkuussa.  Saa nähdä mitä tästä tulee. (Itselle muistiin nämä.)


***



Tänään on Minna Canthin päivä ja tasa-arvon päivä. Kuvassa olevan jääkaappimagneetin toi ystävä tuliaisiksi Kuopion reissultaan. Minulle kelpaa kyllä puolikuollut elämäkin. Olen vanhemmiten tullut siihen tulokseen, että mitä arvattavampaa ja rauhaisampaa on, sitä parempi. 

12 kommenttia:

  1. Kaikki kunnia Minna Canthille! Hän taitaa olla ainoa suomalainen nainen, jolla on oma liputuspäivä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa muuten olla! Mulla on nenän alla 10 vuotta sitten julkaistu Minna onnea etsimässä -kuvateos, joka kokoaa Canthin elämää yksiin kansiin vähän uudella tavalla.

      Poista
  2. Kurja homma sun keuhkoilla! Toivottavasti lääkitys puree.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon minäkin. Saan uuden lääkkeen tänään!

      Poista
  3. Ou nou, sä missasit flirtit! Nyt, nyt nyt haistelemaan niitä miestuulia "sillä nenällä"! Jaa...vaiko sittenkään...? On niistä oma riesansakin! (niinkuin vissiin meistä tipusistakin, mutta ei myönnetä, eihän?)
    Keuhkohommeli on kökkö juttu. Iso kökkö! Toivottavasti menninkäinen olisi löytänyt sulle sopivat ja avittavat lääkkeet.
    Huoltsilounas kuulostaa hyvältä, varsinkin kun mukana on Ystävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän huoltsikalla on ihan mahtava seisova pöytä, josta mulle riittää yleensä vaan pelkkä salaattiversio. Siinäkin kun on seitsemää eri sorttia ja yksi on yleensä aina joko risottotyylinen tai sitten makaronisalaatti tonnikalan taikka lohen kans. Ähkyyn tulee ihminen sellaisesta. Niin eilenkin, nälkä ei tullut edes illalla, vähän vaan napostelin jotain pientä.

      Bonuksena siellä on vielä lounastavat poliisit, ambulanssimiehet ja nyt nää ohikulkumatkalla olevat soittajat. O-ou!

      Keuhkoasia on kurja ja huolettaa aika lailla. Täytyy toivoa, ettei laskua enää tapahtuisi. En uskalla edes ajatella, jos en pystyisi töissä enää käymään.

      Mutta peukut pystyyn ja pyrstö, sielläkin!

      Poista
  4. Voi keuhkoja, tosi harmi. Toivottavasti uusi lääke auttaa. Veemäistä vaivat joita ei itse ole aiheuttanut!
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa, -a, muuta! Hyvin on pysynyt kurissa tähän saakka, mutta nyt työpaikan tilanne pahentaa oloa selvästi tälläkin saralla. Gnjääh!

      Poista
  5. Nyt Marjaana tarkkana kun kevät ja kesä tulee! Muistatkos kun ennustin että tämä on se (<- kursivoitu ja alleviivattu) kesä jonka jälkeen/aikana me saamme lukea niitä vaaleanpunaisia postauksia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen päivän kun näkisi, kun täällä olisi vaaleanpunainen postaus ;-)

      Kiva, kun olet palannut Blogistaniaan!

      Poista
  6. Huoltoasemahan kuulostaa oivallisesta paikalta katsella uroita. Mutta kyllä sinun pitää tehdä asenteellinen muutos! Homma EI toimi niin, että istahdetaan selkä bongattaviin päin. Nih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tästä lähtien mä tiedän mitä teen. Olen läksyni oppinut, kantapään kautta ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana