Loikoilua ja lime-lohilasagnea

Eilen sain viettää ihan omaa aikaa kun esikoinenkin lähti mummin luo yökylään. Ystävä oli avuksi ja vei esikoisen junalle ja käytti samalla minua kaupassa alkuviikon ostoksia varten. En vielä tiedä kauanko tämä autoton elämä kestää. Joka tapauksessa se ahdistaa minua niin, että heräsin lauantaiaamuna ennen kahdeksaa miettimään kuinka saamme kaikki asiat rullaamaan. Niin kuin sitä siihen aikaan tarvitisi ratkoa. No, aina se on jotenkin onnistunut ja onneksi tosiaan ystävä asuu samalla suunnalla ja kyytii kyllä mielellään. Tänään olisi paikallisen Luonto Ry:n kokous jonne pitäisi päästä. Lupasin jopa yhdelle autottomalle viikolla kyydin kun säätiedotukset lupailivat kovasti kylmää edelleen. Kysyin ystäväperheen huonompaa autoa lainaksi ja sillä koitan uskaltaa tänään huristella. Minut on päätetty valita sihteeriksi joten on ihan hyvä olla myös itse paikalla. 

Paljolti vapaani menikin sohvalla lämpöpeiton alla lueskellessa niin kuin aikomus oli. Ihan parhaat päiväunet saa niin, että ensin lämmittää ja lueskelee ja sitten muhii jälkilämmöissä rauhassa niin, että peitto on pois päältä. Testattu on. Mutta ei aivan koko päivä mennyt maatessa, vaan illalla istahdimme ystävän kanssa viettämään hänen syntymäpäiviään vähän etuajassa ja minä tein meille lime-lohilasagnen. Olen joskus saanut reseptin veljeltäni ja näkyipä se netistäkin löytyvän. On muuten hyvää. Ja oli. Sitä jäi vielä tällekin päivälle minun lämmittää. Pojat syövät tahoillaan ennen kun tulevat kotiin, joten minun ei tarvitse tänäänkään huolehtia ruokahuollosta. Mitä nyt sen perinteisen sunnuntain lettu/pannukakkutaikinan väsään. Tänään on lettujen vuoro.

Kuvassa asetelma perjantai-illalta. Valittavana kasa kirjoja.

- Peter Robinsonin Paholaisen ystävä.

- Kristina Ohlssonin Varjelijat, jonka huomasin jo lukeneeni.

- Maija Vilkkumaan Nainen katolla, jolta en ihmeitä odota, mutta kiinnostuksesta aion ainakin aloittaa.

- Kristine Barnettin Ihmeellinen mieli, joukon ainoa "tietokirja", jota suositteli minulle yksi asiakkaistamme.

- Erlend Loen Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa, joka toivottavasti on taattua humoristista Erlendiä (en millään osannut päättää miten sukunimi taipuu).

- Daniel Glattauerin Takiainen, johon vinkin antoi Rantakasvi. Tartuin siihen ensimmäisenä ja jäin heti koukkuun. Jotenkin tämä toi mieleeni Herman Kochin, jonka kumpaisenkin psykologisen romaanin, Illallinen ja Lääkäri ahmin liki yhdeltä istumalta kuin dekkarin ikään. Samoin kävi tämän kanssa. Se on jo luettu ja olipa toden totta karmiva kirja. 

Niin, ja tuo kuvausalusta - se on uusi suuri rakkauteni lämpöpeitto. Hrrrr!

***

Joku joutui blogiini hakemalla

hien esto suihke

- niitä kutsutaan deodoranteiksi. Suosittelisin silti roll-onia tai peräti luomuhörhömönjää.