Kirkkovene ja veneen tappi

Intouduimme esikoisen kanssa leipomaan pipareita vaikka yleensä se on minun ja kuopuksen hommaa kun esikoinen on keitellyt taikinan. Minä tuunasin pupumuottimme pipareista kaksi kääpiöluppaa. Pupukuulumisia en olekaan kirjoitellut pitkään aikaan. Veljekset eivät enää sopeutuneet leikkauksen jälkeenkään samalle reviirille joten erotimme ne aidalla. Nyt ne näkevät toisensa mutta eivät pääse tappelemaan. Suhtautuvat aidan läpi toisiinsa leppoisan kiinnostuneesti eikä rähinöitä ole ilmassa. Tuntuu, että niillä on silti seuraa. Nyt olemme ruvenneet päästämään kaveruksia vapaaksi olohuoneeseen vuorotellen etteivät passivoidu omissa oloissaan. Sopeutumista se näemmä aroilta veijareilta vaatii, mutta jatkamme harjoituksia. Ja minä jatkan pipareiden leivonnasta.

Esikoinen sai kuningasidean ja veisteli kirkkoveneen. Minä olin ihan mukana juonessa ja "jouluhämähäkki", kuten se kuopukselle esiteltiin, pääsi kunniapaikalle olohuoneen ikkunaan heti jouluoksan viereen.  Teini väitti, että se tuntee olonsa yksinäiseksi ja halusi värkätä myös miesystävän. Se päätyi jo hänen omaan huoneeseen. Kaverit olivat kuulemma kummastelleet äitiä, joka suostui moiseen. Kerrankin minä keräsin pisteet kotiin ei-niin-natsien äitien kisassa. Olen minä aikanaan yhden kisan voittanutkin: esikoinen kuiskutteli eskariaikana nurkassa kenen äiti kiroaa rumimmin. Tarhantäti tuli muikea ilme naamalla ilmoittamaan minulle voitosta, kun hain poikaa kotiin. Oli salakuunnellut, ruoja!

Sitten piparista pingviiniin. Tai kuopukseen. Toinen pupuista oli taannoin antibioottikuurilla jota annettiin ruiskulla. Kuopus halusi leikkiä sairasta pupua ja ruutasin mehua hänen suuhunsa (eri) ruiskulla. "Annetaanko ihmisillekin antibioottia?" Jep. "Miksei se pupuille annettava voi olla antipuputtia?"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Joko teillä on piparit leivottu?