Sivut

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Hyvä paha pyssy

Nyt minä haluaisin kernaasti kuulla teidän mielipiteitänne ja kokemuksianne. Mutu-tuntumakin käy. Kuinka suhtaudutte tai olette suhtautuneet poikien pyssyleikkeihin? 

Minun suhtautumiseni nimittäin on varsin ristiriitaista enkä ole vielä muodostanut varmaa ja vakaata mielipidettä suuntaan enkä toiseen. Ymmärrän molempia - sekä sallivia että kielteisiä - kantoja. Minulle asella osoittelu on ahdistavaa ja koen sen epämiellyttäväksi, vaikka tiedostan, että kuopukselle kyse on vain leikistä ja varsin vilkkaasta mielikuvituksen lennosta. Suhtaudun tulilinjalla olemiseen tunnepitoisesti. Lisäksi mietin, ruokkivatko nämä taisteluleikit väkivaltaisuutta vai sittenkin päin vastoin vähentävät tosielämän aggressioita. Tai pitäisikö minun äitinä huolestua, kun kuopus miekkailee, ampuu ja värkkää piirroksiinsa laserpyssyn poikineen? On minulla asiassa tiedollinenkin aspekti, ja se taas sanoo aivan muuta kuin intuitioni. Olen Sinkkoseni ja muut saman koulukunnan edustajat lukenut. Jopa aivotutkija Bergström sanoo kirjassaan Mustat ja valkeat leikit, että lasten mielikuvitusta ei tulisi ohjailla tai kahlita. Ja että nämä "mustat leikit" ovat varsin tärkeitä aivojen kehitykselle.




Se, miksi tämä aihe nyt nousi tapetille, on kuopuksen iltapäiväkerho. Eräänä päivänä tuossa viikolla sieltä häntä hakiessani todistin mielenkiintoista tapahtumasarjaa. Pojat olivat rakentelemassa Plus-Plussilla mitä hienoimpia vekottimia. Kaksi poikaa oli tehnyt taidokkaat hakut. Iltapäiväkerhon pitäjän sijainen kurkisti rakentelua ja kysyi: "Eihän nuo vaan ole pyssyjä?" ja katsoi minua ymmärrystä hakien. "Kun meillä täällä on sellainen sääntö, että aseita ei suvaita." Kakkosluokkalainen poika vastasi asiallisesti, että "ei, nämä eivät ole aseita, nämä ovat hakkuja. Ja hakku on työväline." Vastaus oli mielestäni sen ikäiseltä aivan timanttinen. Tätipä sitten yltyi opettamaan, että "sama asia voi olla työväline tai ase käyttötarkoituksesta riippuen". Hrrr - minä nyt vaan satun olemaan allerginen sille opettavaiselle tätiäänelle, jolla lapsia kohtaan osoitetaan ylemmyyttä ja yht' äkkiä huomasinkin olevani lasten puolella. Poikien puolella. Minä, pasifisti.

A-pu-va!


***

Hakusanat: onko robinilla sikspäkkiä. Ei voi olla, se on alaikäinen!

24 kommenttia:

  1. Jaa-a, itsellä kun ei ole poikia niin vaikea olla mitään mieltä (olen siis mieletön) mutta tuli tuota itsekin leikittyä pyssyleikkejä serkkupoikien kanssa pienenä, eikä minusta ole väkivaltaista tullut. Eikä serkuista.
    Mitä ihmettä täti siellä opettaa lapsia käyttämään hakkuja ihmisten vahingoittamiseen????

    Ja sitten - lasten mielikuvitus on semmonen, että se keksii pyssyn (tai minkä vain senhetkiseen leikkiin tarpeellisen) mistä tahansa oksanpätkästä, jos haluaa. Aikuisen on aika turha yrittää sitä suitsia. Liika on aina liikaa tietysti, mutta aikuiset kukkahattutädit (flohat, kuten Peppone sanoo) menee kielloissaan ja määräyksissään usein kohtuuttomuuksiin, kun eivät osaa enää suhtautua lapsen mielikuvituselämään eivätkä erottaa normaalia kieroutuneesta. Tai kieroutumassa olevasta, joka tarttis apua.

    Eihän se lapsen leikki aina ole pelkästään harjoittelua elämää varten, niinku leijonanpennuilla, vaan ne leikkii tietoisesti sellastakin, mitä eivät normielämässä ikinä tapaa. Jos leikkii merirosvoa, niin ei se tarkoita, että aikuisena haluaa ryöstellä aluksia Tyynellämerellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna mielettömästä mielipiteestäsi.

      Olen samaa mieltä siinä, että halukas poikalapsi nakertaa pyssyn vaikka näkkileivästä, jollei sitä muuten saa. Kokemusta on. Esikoinen ei leikkinyt pyssyleikkejä emmekä omistaneet yhtäkään asetta Star Warsin valomiekkaa lukuunottamatta. Sekin oli aika vähällä käytöllä. Niinpä en ollut joutunut miettimään näitä asioita kovin paljoa ennen kuopusta,

      Se taas on täysiverinen taistelija, milloin Mutanttininjakilpikonna, milloin jediritari. Uusimpina ovat tulleeet nämä pyssyhommelit. Omalta mukavuusalueeltani olen edennyt varsin kauas, kun meille ylipäätään on ostettu pyssyjä, mutta muoviset hirvitykset jätän edelleen kauppaan. Koitan olla suitsimatta kuopusta ja pitää mölyt mahassani. Uumoilen kuitenkin, että tämä on vaaraton ja jopa tarpeellinen kehitysvaihe. Huokaus...

      Poista
  2. No tuota... siitä on aikaa, kun Belga oli pieni. Pyssyjä ei ollut eikä ostettu. Kyllä ne kuitenkin keksivät jostain oksankarahkasta sen vääntää, samoin käydä taktista lumisotaa ja vastaavaa. Ritsojakin jossain vaiheessa tekivät. Eli annoin asian olla, päätin sen olevan eräs kehitysvaihe eikä siinä sen kummempaa. Hyvä nörttihän siitä tuli (pahis kääpiöpappi WoWissa ;) ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ostanut esikoiselle pyssyn pyssyä, mutta se onkin ollut aina omanlaisensa. Kun pysähdyimme tietyömontun viereen katsomaan kaivinkonetta ja kauhakuormaajaa, poika saattoikin tuijotella laitamille ja osoittaa "kukka!"

      Kuopus sitten on ihan eri puusta ja siksi joudun miettimään tätä nyt. Googlailin jopa keskusteluja ja sen jotenkin ymmärrän hyvin, jos sotivista maista tänne tulleet maahanmuuttajalapset tarhassa reagoivat ja pyssyleikit ovat siksi kiellettyjä. Mutta muuten? Onko se sittenkin vain aikuisten stereotyyppistä ajattelua?

      Poista
  3. Samoilla linjoilla edellisten kanssa: pojat tekevät sen pam-pam -pyssynsä tosiaan vaikka oksasta tai legopalikoista, se on vaan jotenkin niiden luonto. Meillä Isompi muistelee vieläkin, kun oli alle 2,5-vuotias ja päiväkodissa oli vesipyssypäivä. Oli niin valtavan suuri ja ihastuttava kokemus naperolle, että siitä jäi vissiin ensimmäinen muistijälki hänen elämästään.

    Pari kesää jaksoivat kavereiden kanssa paukutella niillä muovikuula-aseilla tuossa lähimetsässä ja se näytti jo ihan oikealta sodalta. Niitä aseita vinguttiin ja manguttiin ihan meidät aikuiset raivon partaalle saakka. Mutta vain hetken kesti sekin 'villitys' ja siihen sekin jäi, kun saivat tyydyttää sen paukutteluntarpeensa. Eli 'kielletty hedelmä' pyöri koko ajan päässä ja puheissa, mutta kun saivat tahtonsa läpi, niin mielenkiinto lopahti kummasti. Tämä on se ihmisluonnon ihastuttava piirre myös muissakin asioissa.

    Sotapelejä on pelannut xBoxilla jo kauan (ehkä sekin hillitsee sitä halua juosta metsässä, kun voi paukutella ihan omalta sängyltä), mutta siltikään en näe mitään merkkejä mistään huolestuttavasta käytöksestä. Paitsi, jos siksi lasketaan vimmainen halu saada kiitettäviä kokeista. Isompi on meillä se, joka pelastaa muurahaiset ja kärpäset meikäläisen kynsistä ja vie ne ulos metsään. Harrastaa kyllä kalastusta, mutta sitäkään en laske huolestuttavaksi toiminnaksi. Kun lisäksi puhuu avoimesti asioistaan ja huolistaan, niin jotenkin en osaa kuvitella, että hänessä joku kasvaisi kieroon vain siksi, että olemme antaneet hänen vapaasti tyydyttää räiskimisentarvettaan.

    Eli lyhyesti :D : mun mielestä enemmän tulee ongelmia, kun yritetään tukahduttaa jotain sellaista luontaista tarvetta, joita nämä poikain pyssyleikitkin näyttävät olevan, Kun ei liikaa kahlehdi ja pitää silmänsä ja korvansa auki, niin nämä kaudet menevät itsestään ohitse. Ja sama pätee moniin muihinkin juttuihin lasten kehittyessä teineiksi ja siitä aikuisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun musta rupesi tuntumaan ihan samalta - että kun asiasta tehdään oikein numero, niin tottahan ne siellä tätien selän takana hihitellen ampuvat toisiaan niillä hakkujen varsilla. Niin, ja nakertavat näkkileivästä pyssyjä.

      Meillä tosiaan esikoinen oli sellanen merkillisyys, ettei se edes leikkinyt autoilla pyssyistä puhumattakaan. Nyt tosin pelailee netissä räiskintäpelejä kavereitten kanssa, mutta mä olen pitänyt sitä vaan "yhteisenä harrastuksena" (hyvä muuten että otit tämänkin esimerkiksi, mä ajattelin jostain syystä vaan kuopusta). Eipä tuo tunnu kovin aggressiiviselta. Josko se sitten saisi sitä puolta itsessään toteutettua ja purettua? Teinin aivoissa ja kropassa kun käy aikamoinen vipinä - mutta sitähän mun ei tartte sulle kertoa ;-)

      Kuopuksen kohdalla mun "periaatteet" on vissiin siksikin alkaneet löystyä, kun se on niin superkiltti ja mukautuva, että tuntuu ihan hyvältä kun se välillä saa vähän kaaosta aikaan ja leikkii vauhdikkaita leikkejä. Ja pahista.

      Tää vuorovaikutus on hyvästä, tulee paremmin peilattua omiakin ajatuksia kun sitä tekee toisten mielipiteitä vasten. Kiitos siis, Nollis!

      Poista
  4. Tää on jännä juttu, tämä "ei saa leikkiä pyssyleikkejä" -sehän oli tapetilla jo reilut 30 vuotta sitten, kun esikoisemme oli pieni. Isänsä osti muistaakseni punaisen vesipyssyn ja siellä tuo räiski pitkin pihaa poikain joukossa. Eikä tuo mielestäni mitenkään väkivaltainen tai muutenkaan kieroutunut naisihminen nykyisin ole - ellei siksi lasketa, että on saattanut maailmaan kolme miehenalkua ;-).
    Totta on, että sotaisista maista tänne tulleet lapset saattavat kammoksua hyvinkin erilaisia asioita, mm. maastokuvioiset takit ovat olleet joillekin pelottavia.
    Toisaalta tuo on aika kaksinaismoraalinen juttu, kun vielä toistaiseksi nuorilta miehiltä sitten odotetaan normina, että tarttuvat aseisiin puoleksi vuodeksi aikuisuuden kynnyksellä.
    Pidän vallan merkilisenä sitä, että ei ole esim. autoleikeissä kielletty ajamasta kolareita...johan nuo muumitkin todettiin vaarallisiksi. Huokaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on paljon epäloogisuuksia - totta puhut! Noista autoleikkien kolareista tuli mieleen eräs kiivas keskustelu joka taannoin käytiin Ensikodin päiväryhmän äitien kesken: jos lapsi haluaa leikkiä pikkuautoillaan romuuttamoa, voiko sen antaa toteuttaa itseään...

      Meillä taas eilen miekat viuhui ja "pyssyt paukkui" kun kuopus tuli kotiin. Jotenkin tämä mietiskely ja "keskustelu" teidän kanssanne auttaa. Aihe ei nimittäin ahdistanut tai mietityttänyt enää ollenkaan siinä määrin kuin aiemmin. Joten kiitos kaunis!

      Poista
  5. Mietitäänpä sitä meidän ajan lapsuutta, poliisi ja rosvoleikkiä. Voi, se oli niin viatonta ja vilpitöntä. Leikittiin ja se oli sitten siinä. Samoin näillä vesipyssyillä, niin hauskaa. Se, että lapsi tekee jotain tuotantoa omilla pienillä kätösillään, on jotain aivan ihmeellistä. Siinä heidän mielikuvitus pääsee valloilleen, se on oman itsensä toteuttamista, kasvamista. Enemmän kai pitäisi puuttua juuri näihin nykyaikaisiin sotapeleihin ja siihen kuinka paljon niitä pelataan. Joten älä ole huolissasi vielä tästä, niin on fiksu poika sinulla.

    Se, mitä tähän iltapäiväkerhon tätiin tulee, niin ei tainnut täti kestää lapsen suoraa tilannetajua. Miten oivaltava vastauksen hän tuumasi. Siinä taisi tädillä käydä egon päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntui tuolta kans - että piti vähän näpäyttää pikkuvanhaa kaveria. Ärsyttävää!

      Sellaisista valmiista "leikkikonsepteista" joita tulee näistä lastenohjelmista kun ne tuotteistetaan, on asiantuntijat yhtä mieltä: ne ei ole hyväksi, koska joku toinen kertoo miten pitää leikkiä tai on mahdollisuus "leikkiä väärin". Koska leikin idea on just se luovuus ja mielikuvituksen lento.

      Ja kyllä, onpa sitä leikitty rosvoa ja poliisia ja yhtä sun toista lapsena ja ihan kelpo kansalaisiksi tässä vissiin kuitenkin on päädytty ;-)

      Poista
  6. Lapset ovat aina leikkineet pyssyleikkejä. Sodan jälkeen pojat painelivat pitkin metsää ja tekivät tykkejä milloin mistäkin (kertoi äitini) ja ainahan on ollut erilaisia rosvo ja poliisi -leikkejä. Meillä pojat rakensivat pyssyt joka ainoasta sopivasta tavarasta ja kaverini poika teki sen jopa näkkileivästä. Ja juuri kun olin ajatellut, että lapseni ovat tosi sotaisia ja haluavat aina vain pyssyjä niin esikoinen ilmoitti, ettei mene armeijaan. Ei tuntunut hänen jutultaan ja onneksi oli myös terveysesteitä. Toinen metsästää ja kolmaskin on harrastanut ammuntaa. Eikä niistä ole tullut lainkaan sotaisia nuoria. Konflikteja pyrkivät mielestäni välttämään.
    Olen samaa mieltä, että kerhotädillä on ollut vain oma ajatus tuossa tilanteessa jota hän on yrittänyt tuoda esille. Pyssyleikit kuuluvat kasvuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne taitavat kuulua, kiitos Sari kommentista!

      Minä olen jotenkin teitä lukiessa ja teidän kanssa "keskustellessa" saanut perspektiiviä tähän asiaan ja olen nyt paljon enemmän sinut sen kuopuksen pyssynpaukuttelun kanssa.

      Nuo sinun esimerkit teidän pojista on hyviä, lapset on erilaisia eikä aiempien vuosien leikeistä tai mielipiteistä voi oiken kauhean varmasti päätellä mitään. Kasvavat ja muuttuvatkin vielä, ryökäleet ;-)

      Leppoisaa viikkoa sulle!

      Poista
  7. Moi,

    mun lapsuudenkodissa ja kasvuympäristössä niin tytöt kuin pojatkin leikkivät pam pampatipyssyillä ilman vaurioita. Vanhempani ovat ikihippipasifisteja mutta eivät kieltäneet tai tuoneet kantaansa ilmi vaikka "ryssiä" metsässä ammuinkin singoilla ja muilla aseilla. Lapsen mielikuvitusta ei pitäisi aikuisten ryhtyä hallitsemaan, vaikka olisikin vanhemman ideologiaa vastaan.
    Musta iltapäiväkerhon asekielto on, noh, merkillinen. Samalla periaatteella pitäisi kieltää monia muitakin mahdollisesti turmiollisia asioita. Olisi kiva tietää mikä pohjimmainen tarkoitus sellaisessa kiellossa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi

      (ja kiva kun piipahdit)

      joo, en tiedä mikä tuolla kiellon taustalla on. Jotenkin, vaikka välillä istun ihan kepeästi ja hyvin siihen kukkahattukategoriaan, on hankala käsittää tätä. Takana lienee aikuisten mukavuus ja se, ettei mene liian villiksi tai jotain. Tai sitten sen kummemmin perustelematon ja ajattelematon "no pyssyleikit nyt vaan on saatanasta" -ajatus. Isomman keskustelun paikka musta on se, miten paljon mennään lasten ja miten paljon aikuisten ehdoilla. Onhan se tietty hankalaa kun tulee meteliä ja sillai ;-)

      Iltapäiväkerho on kuitenkin paikka, jossa koulun jälkeen voisi vähän irrotella, kun on ekaks istuttu koko koulupäivä aloillaan. En kuitenkaan laiskana jaksa ottaa tätä esille siellä missä kuuluisi. Aataminaikuiset asenteet istuu niin tiukassa ja olen joitakin niitä aiemmin kyseenalaistanut. En aina jaksais olla se "hankala" ja "kyseenalaistava " äiti.

      Paukutelkoon sitten kotona, perskules. Kyllä mä sen kestän - jos sun ikihippipasifistivanhemmatkin kesti!

      Poista

    2. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012101216194522_uu.shtml
      Löytyihän yksi lehtijuttu, jota pengoin pitkään! Tuollainen kaikki on aivan käsittämättömän argh. Ei lapsia tartte ohjata leikkimään "oikein". No joo, tuli siis mieleen tuo tuosta asekieltohommasta.
      Hulluinta että iltalehden galluppiin vastanneidenkin mielestä tenavien leikkimisiä pitäisi ohjata. Tietty joo ettei itseään tai muita telo, mutta muuten aikuiset pysyköön lestissään ja antaa lasten toteuttaa itseään. Ja koko jutun sukupuoliroolitus ärsytti minua ja miespuoleisia kamujanikin runsas vuosi sitten fb-keskustelun perusteella.

      Poista
    3. Ristus tätä maailmaa. yli 70 prosenttia?!? Totta hitossa lasta ohjeistetaan niin, ettei kädestä saa ottaa eikä toista löydä eikä töniä ja sen sellaisia itsestäänselvyyksiä. Mutta että opetettais leikkimään? Jooei. Leikki on lasten hommaa ja sellaisena se pysyköön. Luovana, epäloogisena, sottaisena, anarkistisenakin. Aikuiset pitäköön näppinsä erossa siitä.


      Aivotutkija Bergström kieltää kiivaasti aikuisia sekaantumast lasten leikkeihin. Ehkä me uskotaan häntä mieluummin? ( http://www.hs.fi/tulosta/970810119 )

      Niin, ja vissiin sitten niistä pyssyleikeistäkin pitää pitää suunsa. Mun mielipiteeni alkaa muotoutua!

      Poista
  8. Annoin leikkiä aivan kaikella, mutta häpeillen tunnustan muutaman kerran kyllä varoittaneeni lasta tarhaan viedessä, että kaverit voi sulle nauraa. Lapsi kun oli kovasti korujen perään ja meni melkoisissa helminauhoissa ja nappikorviksissa kerhoon. Mitä kiiltävämpiä ja paksumpia niin sen parempia oli. Meillä oli My Little Ponyt, barbit ja nukkekodit aseiden kanssa sulassa sovussa. Olen aivan varma, että nuorimmainen on niin ajattelevainen ja kultainen ettei pyssyleikeistä ole ollenkaan haittaa hänelle. Se on vaan vaihe ja menee ohi kun leikit aikoinaan loppuvat. Ei meilläkään enää helminauhat kelpaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö tuo onkin sitten toinen ongelma: sukupuoleen liittyvät stereotypiat! Olen ymmärtänyt, että juuri noin kuuluu äidin tehdäkin, itse sallia ja kannustaakin jopa sukuppuolirajat ylittäviin kokeiluihin, mutta samalla olla reilu myös lasta kohtaan ja kertoa, että maailma voi olla raaka paikka ja kaverit nauraa. Siinä voi sitten itse päättää vieläkö haluaa ne helmet kaulaan.

      Mua vieläkin kiukuttaa, kun kuopus oli tehnyt itse omilla pikku kätösillään kotona kaulanauhan helmistä ja laittoi sen ylpeänä kaulaan. Mä en älynnyt varoitella ja joku s**tanan valopää oli tietty laukonut sille että pojat ei käytä koruja. GRRR. Ja ei, ei ole käyttänyt sen jälkeen vaikka miten olen puhunut.

      Poista
    2. Olen kovasti näin vuosien jälkeenkin miettinyt, että teinkö väärin kun sanoin kavereiden saattavan kiusata. Kun tuntuu, että sellaisella lausahduksella voi olla sellainen viesti, että nyt sinä teet jotain epäsopivaa. Ja nyt mää poraa roinotan täällä kun sain sulta synninpäästön, että sehän oli vaan sellainen maailma on raaka paikka - teko.

      Poista
    3. Sillä lausahduksella on ainoastaan se viesti, että ympäröivä yhteiskunta on suvaitsemattomampi kuin koti, jossa korujen käyttäminen on ihan ok, eikä siitä tehdä numeroa.

      Poista
  9. Meillä ovat kyllä saaneet leikkiä pyssyillä, mutta heti pienestä pitäen olemme opettaneet, ettei pyssyllä osoiteta mitään elävää olentoa. Nykyään esikoinen käy airsoftaamassa kaikkien varusteiden kera (itse maksoi) ja minusta on hyvä, että jollain konstilla senkin saa metsään useaksi tunniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin muuten esikoinen on käynyt värikuulasotimassa jokusen kerran, unohdin sen ihan tyystin tästä! Ja olen jopa maksanut sen, että pääsee ulos, pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Nyt lopetan huolehtimisen siitä että kuopus "paukuttelee" puupyssyillään ;-)

      Kiitti Puskis, tuli taas oivallus ja perspektiiviä!

      Poista
    2. Olepa hyvä vain. Joskus tämä tällainen vertaistuki auttaa eniten :)

      Poista
    3. Se on kyllä niiiin totta! Joskus tietää mitä ajattelee vasta kun formuloi sen toisia varten tai peilaa muiden ajatuksia vasten.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana