Sivut


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Pupu pahvilaatikossa

Voi hyvää päivää! Vielä ette saa raporttia yöpymisestä Mahdollisessa Majassa vaan ajastetun postauksen miten harvinaislaatuisen vapaani eilen käytin (EDIT: raportti on kuin onkin postauksen alalaidassa). Sen kerran kun kuopus on pitkän viikonlopun isällään ja esikoinenkin on määrä olla koko viikonlopun poissa kotoa (ensin kaverilla ja sitten mummilla) joudun minä huolehtimaan apaattisesta pupusta. Kyllä, luit oikein. Pistin merkille heti herättyäni lauantaina, että Lurk ki oli jotenkin kovin vaisu. Ruokakaan ei maistunut. Tarkkailin tilannetta pitkin aamupäivää, mutta kun otus vaan loikoili tavanomaisen touhotuksen sijaan, menin tutkimaan lähemmin. Kani, joka normaalisti panee varsin ärhäkästi hanttiin kun sitä nostetaan syliin, köllötti kaikessa rauhassa selällään sylissäni kun tarkastelin sitä. Ei hyvä! Soittelin eläinlääkärille ja sain ohjeita, mutta heillä oli jo koko päivä täynnä. Toiseen paikkaan sain ajan ja poimin esikoisen kaveriltaan kyytiin ja ajelimme lähikaupunkiin.


Lurk ki aika paljon pienempänä



Eläinlääkärillä Lurk ki jo käyttäytyi normaalimmin, eikä mitään selkeää vikaa ollut havaittavissa. Saimme antibioottikuurin ja ohjeen tarkkailla kaveria edelleen. Jätin esikoisen mummille ja ajelin pupu pahvilaatikossa takaisin kotiin. Olisin minä ehkä keksinyt muutakin tekemistä vapaalleni, mutta aina ei voi valita. Lemmikeistä on vastuu kannettava yhtä lailla kuin lapsistakin. Illalla Lurk ki vaikutti jo sen verran normaalilta että uskalsin lähteä yöpymään toisaalle. Pakkasin mukaan taittopatjan ja muutkin yöpymistarpeet. Lisäksi minulla oli huonekalujemme mitat ja maalarinteippiä. Aikomus oli hahmotella konkreettisemmin, miten tavaramme asuntoon asettuisivat mikäli muutto toteutuisi. Siitä miten kävi, kuulette heti kun kotiudun. Ajattelin editoida tähän postaukseen kuulumiset tuoreeltaan!

***

Tuota, minä olisin ehkä kasvattanut nenän suorilta oikealle paikalle?!?

***

EDIT: Tulin juuri kotiin suoritettuani suuren ihmiskokeen. Nukuin siis yön yli kaksiossa, jota pankinjohtaja minulle kovasti koittaa kaupata. Taitaa tämänkin asunto jäädä haaveeksi, vaikka ihan varma en oireista nyt ole. Tarkoittaa siis sitä, että kämppä oli puhtaampi kuin moni muu taikka sitten minua ärsyttivät vaan uusien materiaalien VOC-päästöt. Täytyy vielä illalla käydä esikoisen kanssa haistelemassa ja on minulla mahdollisuus yöpyä siellä toistamiseenkin. Kuten sanottu, pankinjohtaja haluaa ilmeisen kiivaasti asunnosta eroon, hän on kovin joustava ja ymmärtäväinen. Tarjosi jopa sitä ensin meille vuokralle, jollen uskalla oireiden pelossa heti sitoutua ostamaan. Kerroin, etten voi ottaa sitäkään riskiä ja päästää irti tästä nykyisestä, joka on siis tällä haavaa ainoa tietämäni asunto paikkakunnallamme jossa en saa oireita. Hän ehdotti parin-kolmen viikon ilmaista koeasumista. Voi olla, että katson tämän nyt ihan loppuun asti vaikka olo epäilyttääkin. Syysloma on tulossa ja silloin voisimme esikoisen kanssa majailla puoliksi tuolla ja puoliksi kotona. Kuopuksen ei tarvitsisi vielä tietää kokeiluistamme mitään. Tämä tarina saa todennäköisesti vielä vähän jatkoa, vaikka aika varma jo olenkin...

14 kommenttia:

  1. Asunnon pohjapiirros vaikutti mukavalta - mä etsin vähän saman tyyppistä asuntoa. ;)

    Teidän täytyy vielä testailla asuntoa. :)

    Onneksi Lurkilla ei ollut suurempaa hätää.

    Aurinkoista sunnuntaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lurkki vaikuttaa jo aika lailla omalta itseltään. Aloitin eilen antibioottikuurin. Taidat kissanomistajana tietää, että sen antaminen ei ole mitään helppoa homma. Jatkan tänään niin, että esikoinen saa pidellä Lurkkia ja minä ruiskutan nesteen sen suuhun, onnistuisi niin varmaan paremmin.

      Lurkin koppi on ulkoseinää vasten, joten voi olla, että on vähän liian vetoisa paikka. Keksimme siihenkin tänään jotain, ehkä makuualusta lämpöä eristämään alle ja päälle vaikka vanha räsymatto. Pelkkää makuualustaa on kokeiltu mutta se ryökäle pureskeli sitä. Ei liene kovin terveellistä joten luovuimme kyhäelmästä.

      Asunto mietityttää minua kovasti, mutta taidan tosiaan ehdottaa, josko toistaisimme kokeen syyslomalla kun kuopus on isällään. Tarvittaessa vaikka monta kertaa, jotta voisi sitten olla ihan varma, suuntaan tai toiseen.

      Minä pidän peukkuja sinun asunnonetsinnällesi. Tuo pohja oli muuten oikeasti ihan hirveän toimiva, avara ja valoisa, muuntelukelpoinen. Huomenna aiheesta lisää ;-)

      Poista
    2. Eläimelle lääkkeen antaminen voi joskus olla melkoinen operaatio! Kollo sai kerran päiviä kestäneen nuhan oltuaan raollaan olleen tuuletusakkunan äärellä.
      Mä eilen leikkasin huopaantunutta takkua kissan turkista ja kissa ei ihan koko ajan ollut samaa mieltä saksimisen tarpeellisuudesta. :D Käytin (70-luvulta peräisin olevia?) tylppiä lastensaksia etten vahingossa tökkäisi kissaa. ;)

      Poista
    3. Lurkki hermostui eilen oikein tosissaan kun eläinlääkäri ajeli siltä vatsakarvoja. Mulla on muistona raapimisjäljet paitsi ranteissa niin mystisesti myös poskessa?!?

      Poista
  2. Lemmikkien lääkintä on vihoviimeistä hommaa. Kissojen kanssa se on täyttä tappelua ja jos yrität sekoittaa lääkkeen ruokaan, ne ryökäleet päättävät yhtäkkiä alkaa paastota. Toivottavasti lääkkeen antaminen Lurkille on edes hiukan helpompaa ;)

    Pidän edelleen peukkuja sen asunnon puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa jo Sirpalle totesin, että eilisestä hoivasta palkintona mulla on naarmu poskessa ja ranteet melkein auki ;-) ja muistan hyvin, millaista oli madottaa edesmenneitä kissojamme. Huhhuh!

      Käytän tänään sekä esikoista että yhtä pahasti altistunutta kaveria asuntoa haistelemassa. On pakko katsoa loppuun saakka, koska niin harvassa edes yhtään potentiaaliset kämpät ovat. Kiitos siis peukuista!

      Poista
  3. Pidän peukkuja täällä minäkin sen asunnon suhteen. Oikein hyvä, että saat mahdollisuuden testailla kunnolla siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikein millään voi ottaa kovin isoja riskejä tämän altistukseni kanssa, joten onneksi on ymmärtäväinen (tai epätoivoinen?) pankinjohtaja. Mitä enemmän asiaa ajattelen sen enemmän innostun. Mutta jäitä hattuun ja testailu jatkukoon syyslomalla, jos se käy pankinjohtajalle, niin kuin hän lupasi.

      Poista
  4. Tuntuu todella epätoivoiselta pankinjohtajalta mutta toisaalta se on hyvä enkä minä nyt niin kamalan pahaa hänestä ajattele vaikka koittaakin "tuputtaa" sitä asuntoa. Hyvä vaan että pääset testaamaan kunnolla niin sittenpähän tiedät paremmin. Olet oikeastaan aika onnekas sillä nykypäivänä tämän tyyppinen tutustuminen asuntoon on ihmeeseen verrattava juttu ja siksipä toivonkin ettei oireita ilmene vaan saatte kaipaamasi kodin.

    Hyvää sunnuntai-illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mmietin itsekin, että jos olisi marssinut ison kaupungin ison pankinjohtajan juttusille, asiat tuskin olisivat edenneet näin. Pankinjohtaja itse ehdotti vaikkapa 2-3 viikon ilmaista testiaikaa - ymmärtää hyvin, etten voi luopua tästä nykyisestä enkä myöskään maksaa kahta vuokraa päällekäin. Siksi kehtaan kysellä syyslomaviikosta ja sitä ennen vähän ilmanvaihdosta ja sen sellaisista asioista. Ja siivotakin siellä aion ennen kun seuraavan kerran siellä yövymme. Rakennsupölyä on valtavasti.

      Saa nähdä, minä jo vähän innostun!

      Poista
  5. Toivon että saat hyvän ja kelvollisen asuntoon -jossa saat rauhassa hengittää, ja pupule terveisia ja parantumisia ... pojillesi halejaan, huomenna viimeinen syyskuunpäivä ja alkaahan lokakuu - en halua sitä märkäääää .....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy ei ole munkaan lemmpivuodenaika, mutta koitetaan kestää. Minäkin pidän peukkuja että tuo asunto olisi sellainen johon voisimme muuttaa. Katsotaan!

      Niin, ja Lurkki on jo paljon pirteämpi, se sai antibioottikuurin.

      Poista
  6. Tulin edellisestä postauksesta kiiresti katsomaan onko maja ollut sopiva ja säikähdin sun otsikkoa. Mutta Lurkki on ollut siellä vaan kuljetuksen takia, huh. Onko sun pankinjohtaja miespuoleinen kun hän haluaa niin kovasti olla sulle mieliksi ja järjestää noin hyvät tarjoukset.
    Se on tämä mun pakko-oire löytää sulle mies :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mies (ja suloinen sellainen) mutta naimisissa (ihan kaamean akan kanssa ;-)

      Tonne Majaan ei kyllä miestä mahtuisi. mäkin joutuisin nukkumaan kuopuksen sängyn alla. (No oikeasti se on puoliparvi, joten ei ihan niin kurjaa kun miltä aluksi kuulosti...)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana