Sivut


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Minä vain tällainen tavallinen...

... Jörn Donner. 

Kuka muistaa Lapinlahden lintujen biisin Tavallinen Jörn Donner? Ihan mahtavat sanat, oikeasti. Jörn on nousemassa eduskuntaan Astrid Thorsin tilalle, ja voi miten virkistävää oli lukea Jörkan haastattelu. Arvostan ihmisiä, jotka ovat aidosti sitä mitä ovat. Vaikka ärsyttäviäkin. Ja Jörn Donner on ehdottomasti yksi heistä. Vieläpä kestosuosikkini. Olen nimittäin pitänyt Donnerista esitelmän luokion äidinkielen tunnilla 80-luvun loppupuolella. Olen siitä edelleenkin todella ylpeä. Meitä oli kolme tyttöä, istuimme löysästi opettajanpöydän takana, soitimme tuon kyseisen biisin ja raavimme jalkoväliämme. Emme sanoneet mitään koko aikana. Toki meillä oli myös piirtoheitinkalvolle kerättynä valaisevia faktoja Donnerista sillä tavalla, että ensin tuli otsikko, Donner Jörn, ja siinä sitten alekkain erinäisiä häntä kuvaavia määreitä kuten Takinkääntäjä Jörn, elokuvaohjaaja Jörn, näyttelijä Jörn, kirjailija Jörn, poliitikko Jörn jne. Kun biisi loppui, loppui myös esitelmämme.


Krassit avautuivat syntymäpäiväkseni,
kohta aukeavat myös auringonkukat.


Pidimme enemmänkin ikimuistoisia esitelmiä lukiossa ystäväni kanssa. Yhden aiheena oli postmodernismi. Hyvä jos ymmärsimme esitelmäämme itsekään, luokkatovereista puhumattakaan. Beatnikeista taas olimme niin innoissamme ja valmistelimme kattavan katsauksen jonka opettaja sitten tunnin lähetessä loppuaan raa'asti keskeytti. Outoa, eihän se ollut kestänyt kun sen 45 minuuttia!?! Mutta kun  tiedostavia "isänmaan toivoja" ja äidinkielestä kiinnostuneita olimme, meidät pyydettiin pitämään itsenäisyyspäivän aamunavaus. Mikä kardinaalimoka konservatiiviselta opinahjoltamme, jossa olimme jo aiemmin herättäneet pahennusta presidentinvaalikampanjan aikoihin liimailemalla Kokoomusvaltaisen luokkatoverijoukkomme salkkuihin (!) Kalevi Kivistön Liike 88 -tarroja. 

Kun tuli kiistanalaisen itsenäisyyspäivän aamunavauksemme aika, lukkiuduimme keskusradion ääreen ja soitimme Sielun Veljien "On mulla unelma" -biisin, jonka sanat eivät ehkä aivan myötäilleet opettajakuntamme ajatusta siitä, mitä vakavastiotettavalta itsenäisyyspäivänvietolta oli ajateltu. "Pyyhin perseeni siniristilipulla, panen LSD:tä syömään Suomen leijonan. On mulla unelma, vapaa maailma, ilman rajoja, on mulla unelma". Olin vissiin astetta ehdottomampi silloin, kahdeksantoista kesäisenä, mutta minulla on edelleen unelma. Vapaa maailma, ilman rajoja. Täytyy tässä yhteydessä todeta, että olen kyllä paljon velkaa silloiselle kannustavalle ja ymmärtävälle äidinkielenopettajallemme Pentille. Saimme ystävämme kanssa häneltä myös ylioppilaslahjat. Minä sain Sirkka Garamin kirjan Veljeni Pentti, johon opettaja oli kirjoittanut omistuskirjoituksen "Marjaanalle muistoksi piristävistä ajatuksista ja keskustelutuokioista." Se on aarteeni edelleen. 

Lukeminen kannattaa aina!

***

Minä kun luulin, että Päivi Räsänen on outo, mutta se onkin vasta alkua. Tämä mies uskoo olevansa profeetta ja haluaa raamatun lainsäädännön pohjaksi, ihan oikeasti. Voi hyvä luoja sentään!

8 kommenttia:

  1. Sinustahan paljastuu mielenkiintoisia puolia :DDD

    Luin tuon profeettajutun, ja minua alkoi kauhistuttaa se, että ko. henkilö hieman "erikoisine" ajatuksineen on työskennellyt luokanopettajana muutaman vuosikymmenen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mietin minäkin. Mitähän kaikkea se on ehtinyt lapsille opettaa (tai aivopestä heitä)?Huhhuh!

      Pikku hiljaa paljastuu yhtä ja toista ;-)

      Poista
  2. Kiitos! Tämä postaus sai minut hymyilemään lämpimästi. Onneksi on muitakin, jotka ovat lukioikäisinä olleet "omaperäisiä" tempauksissaan. ;)

    Toivottavasti syntymäpäivä- & kreikkalaisjuhlanne sujuivat rattoisasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne sujuivat, oli aivan ihanaa!

      Ja hei kiitos, kiva jos onnistuin ilahduttamaan. Me oltiin kyllä aika kummajaisia siellä eliittilukiossa, johon siis jouduttiin, kun kaikki pitkän venäjän lukijat kerättiin yhteen ja samaan kouluun. Vahvasti näyttää, että tää on geeneissä. Esikoinen on kyllä aika oman tiensä kulkija myös .

      Poista
  3. Huh, miten rohkea olet ollut lukioikäisenä. Minä olen aina ollut sellainen kilttityttö, eikä mieleenkään olisi tullut tehdä mitään radikaalia. Ihana lukea kuinka toiset uskaltavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin periaatteessa olin (ja olen) kiltti tyttö, mutta joskus onnistuimme tempaisemaan ;-) Oltiin olevinaan niin fiksja ja erilaisia...

      Poista
  4. Meillä ei kyllä koulussa ollut noin mielenkiintoisia esitelmiä :D Mää olen luullut, että mulla on liian vilkas mielikuvitus, mutta kyllä häviän pahasti ihmiselle, joka näkee pankkikorteissa pedon merkin. Mutta kyllä nyt häviää Päivikin näille palopuheille. Mää tykkään Paavo Väyrysestä kun hän niin ihanan avoimesti aina syyttää muita epäonnistumistaan. Monihan niin tekee, mutta harva sitä kehtaa tunnustaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paavo on tosiaan pop, rehti oma itsensä. Ja kattoo niin söpösti kieroonkin ;-)

      Sä oot kuule käynyt koulusi ihan väärässä paikassa, meillä oli montakin mielenkiintoista esitelmää, kuten kuuluu... Ja ai että me kiusattiin opettajia, kauheat pikku vanhat kakarat!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana