Sivut


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kovin erilaiset pojat

Olohuoneesta kuuluu heleä lapsen ääni: "Äiti, mä piirrän tähän lyhyen kantaman aseen". Aha! Kuopus on niin tyypillinen poika kuin olla vain voi. Hän oppi pärisemään kuin auto varmaan jo ennen kuin sanomaan äiti. Angry Birds ja Star Wars ovat parasta mitä kuopus tietää ja tämän tästä alkaa hänen huoneessaan hyvisten ja pahisten väliset taistot. Esikoinen, joka kasvoi ensimmäiset neljä vuottaan Helsingissä ja olisi voinut ihailla loputtomiin autoja, tietyömaita, hälytysajoneuvoja, taas ei ole koskaan ollut kiinnostunut mistään teknisistä vempeleistä, sotaleikeistä, taisteluista tai muusta sellaisesta. (No okei, kyllä hän nykyään taistelee netissä kavereiden kanssa.) Kun hän oli pari vuotias ja pysähdyin tietyömaan reunalle esittelemään kaivinkonetta, hän huudahti iloisesti: kukka! Se oli ainoa asia, mikä siinä kuopan reunalla kiinnosti. Kovin ovat erilaisia nämä pojat.


"Mun piirustukset on ollut viime aikona vähän tylsiä
kun en oo keksinyt mitään uusia juttuja."


Esikoinen ei myöskään viihtynyt juuri lainkaan omissa oloissaan, kuopus taas piirtää ja tutkailee kirjoja, viettää pitkiäkin aikoja hiljaa itsekseen. Minun muistaakseni esikoinen ei myöskään leikkinyt sellaisia mielikuvitusta vaativia ja ruokkivia leikkejä kuin kuopus. Hän rakenteli legoilla, järjesteli asioita ja puuhasi muuta. Nykyäänkin hän on kovin totinen ja vähän mustavalkoinenkin siinä, mikä on totta ja mikä ei. Oikeustaju on järkkymätön myös. Hienoja piirteitä, totta kai, mutta joskus naurattaa, kun vaikkapa laitan sille mummin luo tekstarin, että "puput lähettää terveisiä" niin takaisin tulee "ei ne osaa puhua". Hmmmph. Kuopus taas saattaa pitkiäkin aikoja olla jedi tai ninja tai mutanttininjakilpikonna tai mitä näitä nyt on, ja veuhtoa ilmaa valosapelillaan villisti hypellen.

No, erilaisuus on rikkaus, mutta rajansa kaikella. Olen kertonut, että ruokahuolto on näiden sankarien kanssa hankalaa. Tykkäävät niin eri asioista. Tämä tarkoittaa sitä, että aina jommalta kummalta puolelta pöytää kuuluu nurinaa. Turhauttavaa. Toinen syö pinaatti- toinen porkkanalettuja. Toinen kalapullia, toinen kasvispihvejä. Toinen rakastaa pastaa ja toinen riisiä ja couscousia. Toiselle pitää olla tonnikalapizza, toinen inhoaa tonnikalaa ja haluaa kasvisversion. Ennen meillä oli yksi ruoka josta molemmat olivat vilpittömästi innoissaan, perunamuusi ja höyrytetty parsa, mutta muusi ei enää maistu oikein maistu esikoiselle. Grrr!  No, tänään esikoinen lähtee mummin luo ja minä tiedän mitä meillä syödään: kuopuksen lempiruokaa pastaa.


18 kommenttia:

  1. Teillä tehdään laajasti monenlaista ruokaa, kun on erilaiset ruokamieltymykset. ;)

    Mäkin aina laitan tulemaan kissalta terveisiä ja kissalle lähetetään terveisiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, täytyy todistaa esikoiselle, että jos kissat niin puputkin voi lähettää terveisiä ;-)

      Joo, meillä tehdään monipuolisesti ruokia ja välillä meinaa mennä hermo... Sitten kun vielä lisään soppaan omat mieltymykseni, voi yhden päivän menu näyttää vaikka tältä: höyrytän couscousin ja teen siitä itselleni salaatin (sipulia, paprikaa, kikherneitä, halloumia pannulla ja couscous sekaan). Pojat syövät sen sellaisenaan. Lämmitän oheen toiselle kalapullat ja toiselle kasvispihvit.

      Poista
  2. Lapset ovat kyllä tosi erilaisia. Meillä tosin kaikki ovat aina taistelleet ja leikkineet pyssyillä. Esikoinen rakensi sellaisen aina palikoista, jollei oikeaa ollut saatavilla. Mutta loppujen lopuksi oli äärimmäisen onnellinen, kun huonojen nivelten vuoksi ei tarvinnut mennä armeijaan. Yksi taas käy innokkaasti isänsä kanssa metsällä. Yksi lukee aina ja yksi ei koskaan. Onneksi ovat kaikki melko kaikkiruokaisia. Tosin pienenä kaksoset söivät niin, että toinen söi perunat ja toinen lihat annoksista. Joten pelleilin, että pojilla on myös yhteinen ruoansulatus. Lasten erilaisuus on kyllä suuri rikkaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että muuallakin on näin! Olen oikeasti siitä samaa mieltä, että lasten erilaisuus on rikkaus, mutta joskus se ruokaa laittaessa rassaa ;-)

      Toisaalta on ihana nauttia vuoroin kumpaisenkin seurasta, kun ovat niin erilaisia. Jutut on ihan spesiaalit kummallakin, erilainen huumointaju ja muutenkin on mielenkiintoista nähdä miten saman äidin lapset voivat olla niin erilaisia.

      Poista
  3. Pupuille terveisiä!

    VastaaPoista
  4. Esikoispoikani leikki pehmoleluilla ja jopa imetti niitä yhtaikaa kun minä pikkuveljeä... Autot alkoi 4-vuotiasta kiinnostaa kun pikkuveli konttasi niiden perässä ;-D Tällaista se on.
    Tykkään niin lukea näitä sun juttuja, kun niiden kautta voin muistella omien poikien lapsuutta, kiitos Marjaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että toimivat sillä tavalla, nämä tekstini! Kiitos itsellesi, kun jaat muistoja kanssani.

      Itse asiassa meilläkin esikoinen oli kovasti kiintynyt pehmoleluihin autojen sijaan. Hänellä on vieläkin sängyssä yksi unikaveri joka usein muuttaa minun sänkyyni huolehdittavasti kun hän lähtee reissuun (eikä kehtaa ottaa sitä mukaan ;-)

      Poista
    2. No miun opiskelijat on kumpikin jättäneet hoteisiini (=varastossa) säkillisen pehmoja, joita ei ole saanut myydä! Voi apua, arvaa montako muuttoa ne jo ovat kulkeneet mukana...

      Poista
    3. Meillä taas juuri muutoissa niitä mystisesti häviää... Mutta ei rakkaimpia ja tärkeimpiä, tietenkään!

      Poista
  5. Meinasin sanoa jotain poikiesi erilaisista geenicocktaileista, mutta kun näitä muita kommentteja luin, niin mikähän niitä erilaisia mieltymyksiä oikein selittää? Jos molemmat vanhemmat ovat yhteiset ja kasvuympäristökin samanlainen, mutta silti sisarukset ovat erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojilla on eri isät, joten tämä varmaan selittää asian tässä tapauksessa. Tosin olen ymmärtänyt, että samoilla geeneilläkin on mahdollista saada hyvinkin erilaisia tapauksia aikaiseksi ;-)

      Poista
  6. Ihanaa se erilaisuus vaikka se teettääkin sitten joskus ongelmiakin, vaikka vain ruuanlaitossa. Uskon, että poikasi ovat sopiva sekoitus vanhempiaan, toisessa tulee esille toisen puoliskon luonne ja toisessa taas voimakkaampina sen toisen vanhemman luonne. Näin on omilla tyttärilläni ja kaikista hassuinta heissä on se, että värit hiuksissa ovat taas sitten ihan eripäin kuin mitä luonteenpiirteet ovat. Kiva sekametelisoppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekametelisoppapa hyvinkin! Geenit on erilaiset molemmilla, ja vaikka (itsekkäästi) ajattelen heitä vain omina poikinani, on isien osuus tässä cocktailissa vissiin aika suuri, kun ovat noin eri puusta veistetyt!

      Poista
  7. Mää tuhisen ja puhisen jo yhdenkin lapsen ruokkimisen kanssa, mutta sää saat sompailla kahden maun välissä. Täytyykö mun lakata narisemasta :D Meillä se mikä kelpaa on spagettikastike. Kun mää joskus saan muksun maailmalle niin kyllä meillä on spagettikastikkeet syöty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä saat narista, kärsimys on subjetiivista ja aina itse kullekin totta ;-) Mutta mieti vaan mua kun ens kerralla nurisuttaa. Se voi helpottaa!

      Tänään tapahtui sellainen ihme, että kuopus totesi ruvenneensakin tykkäämään couscousista. Milloinkahan esikoinen sitten hylkää sen? Kasvispihveistä se jo nurisikin...

      Poista
    2. Kyllä se meidän vedettömyyden kanssa ainakin auttoi se Marjaanan ajatteleminen :D

      Poista
    3. Niin mä muistan auttaneen, ja se tuntui kyllä hyvältä! Pistä hyvä kiertämään, vai onkohan se tässä tapauksessa pikemminkin, että tapa vitutus vielä isommalla vitutukse(naihee)lla?

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana