Sivut


tiistai 21. toukokuuta 2013

Varoitus, öttimönkiäisiä!

Älä lue äläkä varsinkaan katso yhtään alemmas, jos vihaat ötököitä!

Minä en oikeasti ole mikään ötökkäkammoinen, mutta jossain minullakin kulkee se raja. Konnadonna, olet minun idolini, minä en selviytyisi käärmeen kohtaamisesta omassa puutarhassani. Iiik! Aika tiukkaa myös teki, kun olin istahtanut eilen aamulla kuskin penkille huomatessani tuon alla olevassa kuvassa köllöttelevän kaverin aivan pehvani vieressä oven karmilla. Voitte arvata, että aika nopeasti tempaisin oven kiinni ja jäin miettimään selviytymisstrategiaa. En ollut varma onko tyyppi hengissä vai kuollut, enkä todellakaan halunnut tehdä lähempää tuttavuutta selvittääkseni asian. Suunnittelin väliaikaista kulkua vänkärin ovesta ja mietin, missä menee luottokorjaajani raja. Voinko ajaa sinne ja pyytää häntä korjaamaan avaamaan etuoven ja tarkistamaan tilanteen? 





Hetken suunnittelin myös, että pyydän sitten aikanaan palvelusta katsastusmieheltä. Olisin ehkä tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen, kun olisin kömpinyt autosta ulos pelkääjän puolelta vaihdekeppi persiissä ja pyytänyt poistamaan koppakuoriaisen oven ja tiivisteen välistä ennen varsinaista katsastusta. Iltapäivällä sitten kuitenkin päättelin otuksen olevan vainaa aika monen silmät kiinni suoritetun oven avaamisen ja sulkemisen jäljilät. Uskalsin jopa juuri ja juuri kuvata otuksen teidän iloksenne. Mutta poistamaan sitä en pystynyt, joten siinä se nätisti kulkee, oven välissä, edelleen. Saa nähdä kuinka kauan. Kuvaa ottaessani kiljaisin ja hyppäsin takavasemmalle, kun tuo mittatikkuna oleva tikkuaski tipahti ja liikautti koppakuoriaista. Hrrr. Yhteen asiaan minä ainakin taidan siis tarvita miehiä, eikä kyseessä nyt todellakaan ole vaakamambo vällyjen alla.


Norjanangervo rupesi kukkimaan eilen!


Muuten päivä meni oikein mainiosti, kiitos kysymästä! Viime aikoina on ollut varsin runsaasti puutarha-aiheisia päivityksiä, suunnittelin tässä jo syksyäkin. On ehkä pakko hankkia yksi tällainen: Kukkiva syyspervo ruukussa. Tuo on taatusti syksyn hulvattomin uutuuskirja. Tämä kummallinen kasvi oli myynnissä jossain kaupassa, ainakin lehtimainoksen mukaan. Samoin espanjan kokoiset siemen-neste vesimelonit. Hui!


***

Suihkuverho. Tästä tulee etsimättä mieleen Psyko. Sain katsoa sen joskus teininä niin, että isäni käski minua laittamaan silmät kiinni, välillä sekä silmät että korvat. Silti vihaan edelleenkin suihkuverhoja. Taisin kurkkia...

22 kommenttia:

  1. Samaa mieltä - mies hoitaa näppärästi tuommoisten ötököiden poistamisen paikalta. ;)

    Iiik, kylmät väreet menee selässä - tuo kuoriainen on miltei tulitikkuaskin mittainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se oli, yäääks!

      Kuopus osoitti tänään siviilirohkeutta ja keikautti sen kyydistä tikkua apuna käyttäen. Pojasta polvi paranee!

      Poista
  2. Okei, voi olla, että tossa menisi munkin raja, mutta toissapäivänä ylitin kyllä itseni myös, kun vein yhden 2 cm mittaisen koppiaisen pihalle Elävänä Kädessäni. Piti vielä laittaa toinen käsi kupiksi päälle, kun meinasi karata. Kivasti kutitti kämmentä, kun vaelteli ja yritti päästä karkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekaan ei koppikset oikeasti yleensä tuota mitään ongelmia, ihailen vaan niiden upeita metallinhohohtoisia kuoria. Mutta tuo kokoluokka. Ja takamukseni läheisyys? Hrrrrr!

      Poista
  3. Tuosta tekstisi loppuosasta herää kysymys, että mitä lie mielessäsi liikkuukaan;)

    Minä en inhoa kovakuoriaisia, öhöm, olen rohkea. Siirtelen kovakuoriaisia aina ulos varovasti, että pysyvät hengissä.

    Mutta käärmeet, ne ovat minun kammoni, hyi kamala, ajatuskin puistattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä mielessä liikkuuu puutarhanhoidon lisäksi ...hmmm... kaikenlaista ;-)

      Pienet ja keskisuuret koppikset ei aiheuta mussa muuta kuin ihailevia silmäyksiä - ne värit on usein huikeita. Mutta tuossa kulki joku raja, ihan selvästi. Ja käärmeet, isot tai pienet, no, no no, no!

      Poista
  4. Aikamoinen koppis!
    Minä puolestani tapoin eilen ensimmäiset liljakukot kukkapenkistäni. Voi baskerville kun niistä ei pääse eroon millään ja syövät liljat ihan tärviölle. :(

    Syyspervo... Onko olemassa myös kesä- ja kevätversio? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en noista pervoista niin tiedä, mutta sais kyllä olla ;-)

      Joo tuo ylitti mun sietokykyni. Toinen oli viime keväinen Ukkoetana, joka käärmemäisyydessään aiheutti kyllä kylmiä väreitä sekin (kuva alempana:
      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/09/etanan-vauhdilla.html )

      Poista
  5. Aikamoinen ötökkä sulla matkaseurana. Mun olisi ollut ihan pakko heti hakea joku tikku ja tökätä se pois siitä. En olisi kestänyt matkaa tuollaisen otuksen kanssa.
    Nuo mä vielä jollain tavalla kestän, mutta käärmeet on mun inhokkini. Onneksi en ole vielä joutunut mökin pihalla niitä kohtaamaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopus sen sitten tikulla hätisti, koska tulin siihen tulokseen,että kuitenkin pääsen helpomalla jos häädän sen pois kun varon joka kerta kun astun autoon ;-)

      Käärmeissä on jotain, joka nostattaa sellaisen primitiivisen inhoreaktion ainakin minussa.

      Poista
  6. Söpö koppis :) Yleensä pidän ötököistä, lähinnä kotilot ja hämikset saa mut vähän hätkähämään. Sisiliskot on ihanoita <3

    Psykoa en ole koskaan jaksanut katsoa loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, kun mulla taas on hämisten kanssa ihan hyvä suhde. Ja koppisten yleensä, mutta tuo järkälemäinen otus sai mut kylmille väreille.

      Ja sisiliskot on söpöjä, niitä on välillä meidän terassilla lämmittelemässä. Toivottavasti tulee tänäkin vuonna.

      Psykoa en ole minäkään varmaan sen koomin katsonut, mutta suihkuverhon muistan ;-)

      Poista
  7. Sinä siis loikit kuolleen ötökän yli autoon ja ulos muutaman kerran? Mielenkiintoista... :D Senhän olisi voinut pyydystää vaikka tuohon tulitikkurasiaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks, mutta kun en pystynyt lähestymään sitä... Yli hyppiminen on eri asia. Onko tämä nyt sitä naisen logiikkaa?!?

      Poista
    2. Saattaa olla, en mä tiedä. Mulla on kuulemma miehen logiikka :P

      Poista
    3. Mulla on kyllä naisen, tunnustan. Ja tippaleipäaivot!

      Poista
  8. En ole ikinä tappanut eikä kammonut ötökkoita, sontiaisia, hämähäkkejä,muurahaisia, sammakkoita, kastematoja, lapsesta asti olen niiten kanssa leikkinut, kun kasvoin maalla ja tutkin niitä aina joka paikassa. Ne olivat kivoja elukkoita. Löytyi niitä kivien alta ja kuivunut puissa. Tykkäsin vielä katsoa perhosia kun olivat niin kauneita. Kärpäsiä olen tappanut lätkällä, kun oli ihan pakko. Kevätpörriäinen oli vasta pari päivä sitten kyläilemässä ja aukaisin hänelle kaikki ikkunat, että se pääsi ulos ...
    Marjaana -ihanat kukat -ihana kevät.
    Toivotaavasti sun vieras poistuu vapaehtoisesti ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopus oli sankarini ja poisti sen tikulla. Nyt on siis kaikki hyvin! Muuten öttiäiset eivät minua pelota, mutta tuo oli niin julmetun iso, että vähän piti nieleskellä. Meilläkin auotaan ikkunoita pörriäisille sekä autossa että kotosalla.

      Meillä tuntuu jo olevan kesä! Nautitaan tästä, Nata!

      Poista
    2. ilman muuta Ystäväiseni !

      Poista
  9. No hirveen kokoinen öttömönkiäinen, apua :D Saakohan sen syyspervon jättää talveksi pihalle hyvin peiteltynä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyspervo on syytä ottaa talveksi sisäruokintaan, luulenma.

      Ja joo, ihan kauhean hirveän iso oli tuo. Käääks!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana