Sivut


torstai 11. huhtikuuta 2013

Rakasta, kärsi ja unhoita

Minulle rakkaudessa on yksi sääntö ylitse muiden: kohtele toista kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Pätee kyllä ihmisiin noin ylipäätään, ei pelkkään rakastettuun. Jo tämä yksinään vie melko pitkälle. Siihen pakettiin livahtavat yhtä lailla ystävälliset sanat, kunnioitus, läheisyys ja koskettelu arjessa kuin avoimet ja keskustelevat välit mahdollistava kunnioittava kuuntelu. Rehellisyys  - itselle ja toiselle - on yksi hyvä avainsana myös. Kun siitä lipeää, alkaa mennä huonosti. Yksi ehdoton sääntö minulle on se, että riidat ja ongelmat pidetään kodin seinien sisäpuolella ja kahdenkeskisinä. Muita ei omaan surkeuteen tarvitse sotkea. Terapeutit ovat tietysti asia erikseen.




Pettämisen suhteen minä olen myös ehdoton. Se on kerrasta poikki. Se, mitä pettämiseksi lasketaan, voidaan vaikka määritellä siten, että sallii itselleen ainoastaan sen, minkä sallisi toisellekin. Tulematta mustasukkaiseksi. Totta kai tämä raja voi eri ihmisillä olla erilainen, joten siitä on hyvä keskustella ennen kuin rajoja edes lähestytään. Ettei vahingossa tule loukanneeksi toista. Toisen tukena pitää myös oikeasti olla. Myötä- ja vastamäessä.  Kumppani saisi mieluusti olla myös hyvä ystävä. Ehkäpä paras? Ja minä kyllä olen sen verran prinsessa, että haluan olla toiselle se ykkönen. Tärkein. Ennen työtä, harrastuksia, äitiä, mitä näitä nyt on. Ykkönen. 




Rakkaudessa tarvitaan myös joustoa, kompromisseja, puolin ja toisin, tasapuolisesti. Jos vain toinen joustaa, ollaan kohta niin vinossa että sieltä voi olla vaikea nousta. Tästä on Irene Kristeri kirjoittanut hienosti kirjassaan Itsensä näköinen ihminen: "Vastavuoroisessa, kypsässä ihmissuhteessa ... on tunnusmerkkinä molempien osapuolten kyky antaa ja ottaa vastaan. Siinä ei lasketa, kumpi saa enemmän ja kumpi vähemmän, vaan kaikki on luonnostaan itsestään selvää ja joustavaa. Antaminen ja saaminen on joskus hyvinkin epäsäännöllistä. Toimivassa parisuhteessa ei pidetä lukua siitä, kuka on tehnyt mitä ja kuka on kenellekin velkaa, sillä silloin emme ole tekemisissä vastavuoroisuuden vaan kirjanpidon kanssa."

"Vastavuoroinen ihmissuhde on kappale taivasta maan päällä." 
(Kristeri: Itsensä näköinen ihminen.)

Oi voi, ei ihme, että olen sinkku!

***

Rakkauden säännöt.

20 kommenttia:

  1. Niin totta nämä lauseet - erinomaisia periaatteita ihmissuhteisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisen kun löytäisi ;-)

      Mutta mulla on kyllä ihan hyvä yksinkin; olen mieluummin yksin kun kuluttavassa parisuhteessa !

      Poista
    2. On sitten yksin tai yhdessä - niin pääasia, että on (kumpikin) onnellinen. :)

      Poista
  2. Jousto ja kompromissit yms. molemmin puolin ovat todella tärkeitä asioita parisuhteessa. Esimerkiksi tilanne, jossa toisella on ehdoton tarve olla oikeassa aina erimielisyyksien sattuessa, on kestämätön. Tämä siis riippumatta siitä, kumpi oikeasti on oikeassa vai onko kumpikaan.
    Erään exän kanssa oli tällainen tilanne, ja absurdeimmillaan se ilmeni niin, että seuraavana päivänä hän oli vaihtanut näkemystään (siis omaksunut minun näkemykseni) ja väitti koko ajan sanoneensa näin ja minun sanoneen päin vastoin (siis niin kuin hän itse oli inttänyt). Kuulostaa vitsiltä, eikö totta? Se vaan ei ollut sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa todellakin vitsiltä, mutta ei varmasti naurata kun kohdalle sattuu! Onneksi on eksä jo.

      Meille tuo joustaminen oli todella vaikeaa. Tai siis miehelle. Minä joustin liikaakin, niin, että rupesin voimaan huonosti ja huomasin muuttuvani katkeraksi. Askelmerkkien vaihtaminen ei auttanut vaan sittemmin totesin, ettei sellainen suhde ollut minua varten. Moni näistä ajatuksista kumpuaa juuri tuosta erostamme ja siitä miten olen sitä käsitellyt. Ja tätä kautta hahmotellut minkälaista parisuhdetta tarvitsen ja haluan, jos nyt minkäänlaiseen enää päädyn ;-)

      Poista
    2. Toisen osapuolen joustaminen yksipuolisesti tai useimmiten taitaa valitettavasti olla aika yleistä. Monille joustajille tilanteen nostaminen pöydälle on varmaan vaikeaa, jos tulos, esim. ero, pelottaa. Kokonaistilanteessa on niin monta tekijää, että suoraviivaisia ja noudattamiskelpoisia neuvoja voi olla vaikea löytää sivusta katsellessa.

      Poista
    3. Totta puhut! Jotenkin minusta vieläpä tuntuu, että se toinen osapuoli on usein nainen. Tai ainakin minun otokseni perusteella. Sekin on totta, että toisen parisuhteesta ei tiedä kun pääpiirteet, koko tilanteen voi tietää vain ne kaksi ihmistä - ja niilläkin voi olla ihan eri versiot.

      Poista
  3. Olen jo pitkään tykännyt teikäläisestä ja nuo sun ajatukset vain vahvistavat tätä tunnetta. Sulla on arvot kohdillaan ja juurikin noita piirteitä meikä arvostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla! Kylä mä joskus vielä jostain löydän toisenkin miehen joka niitä arvostaa ;-)

      Poista
    2. No niinpä! Olet kyllä sellaisen ukon arvoinen nainen!

      Poista
    3. Kyllä se jostain vielä löytyy - ja te kuulette ensimmäisenä!

      Poista
  4. Jep, joustoa ja kompromissia, sitäpä sitä. Tiettyyn rajaan saakka, mutta niin että kummallakin on hyvä olla. Muuten, tuo pettäminen taas ei ole minusta se kerrasta-poikki-juttu, ehei. Senkin sujautan osumaan sinne joustoon ja anteeksiantoon =). Sen sijaan väkivalta taas olisi minusta ehdoton kerrasta poikki. Tai siis heh, pitää tietysti ajatella, että eri ihmiset pitävät eri asioita pettämisenä. Tai väkivaltana?! Nämä siis ovat selvästi sellaisia asioita, että jokaisella on omat rajansa ja ulkopuolinen ei voi tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on ihan totta, mitä kirjoitat, ihmisillä on eri rajat ja eri toleranssi. Mulle pettäminen on sellainen luottamkseen kytkeytyvä juttu, josta vaan en pääse yli. Tai sitä luottamusta en saa takaisin ja usein se suhde kaatuukin sitten ennemmin tai myöhemmin juuri tähän. Mutta me ollaan erilaisia!

      Poista
  5. Tulin sitten käymään ja jäin lukijaksi, kun tuolla Luostarissa tutustuttiin.

    Reilun 20 vuoden avioliiton jälkeen sanoisin, että meille sopii ainakin se vanha ohje hahmoteoriasta (Perls): "Minä elän omaa elämääni ja sinä elät omaasi. Minä en ole olemassa sitä varten, että voin vastata sinun odotuksiasi, etkä sinä sitä varten, että voit vastata minun odotuksiani. Sinä olet sinä ja minä olen minä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa matalaan majaani!

      Kukin taaplaa tyylillään - tuo Perlsin tyyli ei kuulosta hullummalta sekään.

      Poista
    2. No täällähän tuo Rantis onkin, lähti varmasti heti hiihtelemään tänne suuntaan kun kuuli kemuista puhuttavan. Jos muita nunnia näkyy niin et juota niitä änkyrään tai tämä Maja menee remonttiin, on ne sellaista sakkia.

      Poista
    3. Voi kuule Peppone, tänne Majaan mahtuu jos jonkinmoista elävää - ja liki kuolluttakin (Kuopus eritoten rakastaa zombeja) joten remontista viis. Onhan meillä remonttitaitoinen apotti ;-)

      Poista
  6. Olet sää Marjaana kyllä viisas nainen ja ihana <3 Mää täällä nauroin, että ollaan tässä riidat kodin seinien sisäpuolella aivan erilaisia. Olen laskeskellut, että meillä on miehen kanssa parin, kolmen kuukauden päästä jokavuotinen tora ja aion siitä kyllä tehdä postauksen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postaa toki meidän kaikkien iloksi ja riemuksi. En nimittäin tarkoittanut sitä - itsekin rassaan ystäviäni sillä, että joutuvat kuuntelemaan miten hyvä ja oikeassa minä ole(i)n ja miten juntti mies on(oli) - vaan, että silloin kun riidellään, ei tarvitsisi olla kolmansia korvia kuulemassa. Joillakuilla pareilla on sellainen hirvittävä tapa testata kumpi on oikeassa ja keskustella omista ongelmakohdistaan toisten kuullen. Ihan kamalaa olla todistamassa sellaista.

      Viisas, vai? Hmm...kiitos. Ja ihana? Oi, kiitos taas - ja ite oot!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana