Sivut

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Marjaana ja lupa parkkeerata

Kiki teki minusta melkein elokuvatähden lanseeratessaan tuon otsikon lentävän lauseen ja kadehti kovasti Nollavaimolta saamaani parkkeerauslupaa. Kyllä kuulkaas saa kadehtiakin. Lupa parkeerata just niin kuin haluaa. Juttuhan lähti siitä, että joskus taannoin Nollis moitti varsin värikkäin sanankääntein sellaisia (yleensä nais)kuskeja, jotka parkkeeraavat arkuuksissaan liian kauas viereisestä autosta ja vievät näin ihan liikaa tilaa. Minulla, jolla meni vuosi autokoulusta ennen kun uskalsin ylipäätään ajaa omaani kahden auton väliin, nousi postausta lukiessa ...kröhöm... hento puna kasvoille. Tämän jälkeen olen aina autoani toisen viereen tällätessä kuullut Nolliksen ärhäkän kuvitteellisen äänen joka komentaa että "olisi se v*ttu lähemmäksikin mahtunut". Mutta nyt voin ruveta irrottelemaan!





Tämä tumpelouteni johtuu varmasti siitä, että ajoin kortin vasta pari vuotta sitten ja silloinkin vastentahtoisesti ja pakon edessä. En vieläkään miellä itseäni autoilijaksi ja pysyttelen enimmäkseen maalla poissa vilkkaasta liikenteestä ja ruuhkista. Ja täällähän onneksi riittää sitä tilaa parkkeerata. Pupunhakumatkalla huomasin, että vielä tuota parkkeerauslupaakin kipeämmin tarvitsisin luvan pysähtyä rampin päähän tai muuten vaan luvan olla arka kuski. Koska sellainen minä olen. Esikoinen lupasi ilmoittaa minut Suomen huonoin kuski -ohjelmaan, mutta se nyt on kyllä silkkaa panettelua, sanon minä. Juttelen itselleni rauhoittavasti ja suomin kiihkeästi muita liikenteessä liikkujia, mutta ei se vielä tee minusta surkeaa kuskia, omituisen vain. 

Muutenkin minulla tuntuu olevan sellainen kummallinen magneetti auton perässä, että siihen imeytyvät kaikki Audi-, Bemari- ja Mersukuskit aivan huolimatta siitä paljonko nopeusmittarini näyttää. Viimeksi kun ajoin lähikaupunkiin sain todistaa kahta mahtavaa ohitusta risteysalueella joista ainakin toinen on merkitty erillisillä ohituskieltomerkeillä ja toisessa on kuudenkympin rajoitus. Mutta ohi piti päästä ihan vängällä. Oi, minä niin mielelläni luopuisin tuosta autosta. Josta tulikin mieleeni, että se pitää katsastaa tässä kuussa. Ihan vast ikään tuli täyteen 315 000 kilometriä. Vieläköhän ranskatar vuoden jaksaisi? Menisiköhän se vielä kerran läpi? Viime vuonnahan ystävä avitti rukoilemalla katsastusaseman lähellä kaupan pukukopissa. Silloin vielä oli suhteet yläkertaan kunnossa. 

Suomalaiset ovat sielultaan autoilijoita. Anteeksi kuinka?

***

Tämä ei ole aprillipilaa, jos sellaista epäilit, vaan totisinta totta!

24 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No ehkä vähän.

      P.s. Musta tuli heti Masafani. Se muuten varmaan rakastaisi mua kun tykkään paljon oranssista ja yhdistelen sitä usein mustaan ;-)

      Poista
    2. Sä olisit taatusti sen Suuri Rakkaus ! :)

      Poista
    3. Oi, Masa & Marjaana - match made in heaven?

      Poista
  2. Olipa mukava lukea, että muillakin on näitä persiissä roikkujia autoillessa. Ettei siis ole pelkästään meikäläisen ärsytyksen aihe. Toisaalta -tässä tapauksessa vahinko on heidän, koska ajopelini tapaa hieman tupsautella, kun kaasua painaa, joten asenteeni: "siinähän tukehtuvat". ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä näille höpötän taustapeilin kautta niin että esikoista hävettää ;-)

      Mutta oikeasti, jos rajoitus on 80 ja mun mittarini näyttää 90, pitäisi sen kyllä ainakin autokoulun oppien mukaan riittää niille takanatulijoillekin, oli mittarivirhe sitten millainen tahansa. Grrr! Ei sillä, kyllä musta ohi saa päästellä mutta turvallisissa paikoissa, kiitos.

      Poista
  3. Mun on pakko päästä joskus sun kyytiin sillä pulinaa olisi perin mukava kuunnella, ihan vaan että tietäsin mitä mieltä suomalaisesta liikennekulttuurista olet ;D

    Ps. Ranskatar menee läpi ja kestää vielä ainakin sen yhden vuoden, ellei peräti kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI oraakkelini, kiitos! Tästä hyvästä kyllä ansaitset sen kiirankarkoitusvideon ensi pääsiäisenä jos tuo ennustus pitää paikkansa <3

      Se onkin sellaista enemmän aikuisille sopivaa kommentointia. Mutta sulle saattaisi muuten tulla hiki ja kotiin ikävä, mä en ole ihan parhaasta päästä mitä esim just rampilta liikenteen sekaan livahtamiseen tulee ;-)

      Poista
  4. Voi miten suloiset ja ihanat pupuset teille on tulleet! Nyt sinä kyllä vähättelet itseäsi autoilijana ja parkkeeraajan. Hyvinhän sinä olet pärjännyt, ranskatar seisoo pilttuussaan ihan nätisti:) Olisitpa nähnyt minun sähellykseni Jyväs-parkissa viimeksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin halunnut olla näkemässä!

      Ranskattaren pilttuu on onneksi aika iso ja aukea, mutta vieläkin nolottaa se, kun en hoksannut, että siitä voi peruuttaa pois myös toisinpäin. Eli että ratti kääntyy taaksepäinkin mentäessä molempiin suuntiin... Oppia ikä kaikki.

      Niin, ja puput, ne on kyllä sydäntenmurskaajat!

      Poista
  5. Koska meillä aikoo miesväki ilmoittaa mut sille Suomen huonoimman kuskin seuraavalle tuotantokaudella niin tästähän tulee aivan mahtavaa :D Mää olenkin halunnut ihan hirmuisesti nähdä sut ihan livenä. Koska sun ilmoittaminen ohjelmaan on silkkaa panettelua niin sää voit sitten olla se joka istuu vieressä :D Mää olen aivan varma, että siitä tulee mitä mahtavinta viihdettä, kun me kaksi duona suomisimme muut autoilijat :D Sää voisit sitten heiluttaa sitä lupaa parkkeerata ja ainakin yhden osion voitto olisi taattu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon niiiin mukana! Luulen jopa, että tästä saatais ihan oma formaatti ja pari tuotantokautta vähintään: Kiki ja Marjaana, lupa solvata! Oi jee, pitää heti alkaa teroittaa hampaitaan ja hioa ulosantiaan. Niin, ja vähän laihduttaakin vois, ainakin naamasta (se vissiin siitä pelkääjän paikalla parhaiten kuitenkin näkyy). Saataiskohan me jotenkin ujutettua vielä mukaan se että olisin miestä vailla - voisi markkinat laajentua ihan koko maata kattaviksi kun tää 4000 asukkaan tuppukylän tarjonta on ...no... nähty?

      Poista
    2. Mulla on varmaan huomenna kylkilihakset kipeät, koska nauroin justiinsa kippurassa vartin :D Kiki ja Marjaana, lupa solvata :D Mää joudun tällä nauramisella kohta lähtemään Siwaan ostamaan sitä Tenaa missä on kaatosateen verran niitä pisaroita kyljessä :D

      Poista
    3. On se hyvä että välillä treenaa kylkilihaksiakin (ja niitä kuuluisia lantionpohjanlihaksia..)

      Mustakin olisi kiva nähdä sut livenä ;-)

      Poista
  6. Mä olen aina tykännyt parkkeerata mahdollisimman kauaksi muista autoista ja motarille liikenteen sekaan pujahtaminen ei ole mun parhaiten taitamiani juttuja.;-) Nykyään mulla ei ole omaa autoa, kun asun niin keskustassa. Ajokortin ajamisesta tulee kohta 20 vuotta.;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että löytyy kohtalotovereita. Markttien parkkipaikat on siitä ihania, että siellä kyllä löytyy tilaa ainakin perimmäisessä nurkassa. Pitää vaan jaksaa kävellä vähän pidemmäsi. Mutta tuota ramppiongelmaa en ole vielä saanut ratkottua ;-)

      Poista
    2. Markettien pihoilla riittää onneksi tilaa, kun ei aja ihan liikerakennuksen viereen.;-) Taloyhtiön parkkipaikka saisi olla tilavampi. Ja rampilta liikenteen sekaan solahtaminen on vaativaa - mua jännittää, että joku ajaa päälle.;-)

      Poista
    3. Mulla on ihanasti kotipihassa parkki sillai, että pääsen siihen suoraan sujahtamaan, kun taas naapurin pitää peruutella ja vekslata omaansa ;-)

      Poista
  7. ei ole aprilli - minulla ei ole autoa, eikä ajokorttia , mun kaikki mieheni(3)- (tämäkin ei ole APRILLI ) ovat olleet ja on edelleen hyviä kuskamaan .. ja tosi hyvia autokuljetajia... Eestissä nuorena ei ollut raha, että olisin hommanut kortin, mutta Suomessa olin jo liian vanha- että aloita kerämään kokemuksia autokuljetttajana toisien kustannuksella ,ehkä myös oman terveydeen kustannuksella ... Kokemus on tärkeä, kun olet ratissa !!!!!... ei halunut tappa teidät ihanat suomalaiskuskit ja jalankulkijat ... eikä itse ajaa puuhun tai pensaan ... minä vaan kun olen näin vasttuullinen että tiedän ettei pärjää automaailmassa eheheh ... Nyt on minulla taksikortti ja olen tämän ansiosta oppinut tuntemaan monet monet taksikuskit meidän kaupungissa ... Niitäkin on laitasta laitaan - jokun kanssa on kiva keskustella ja kemiaa sopii, mutta on semmoisia- että vaan ei uskalla mitään puhua eikä keskustella .. ja sitten on ihana ajaa joka kerta uudella autolla. Ei ole pahaa ilman hyvää ...
    Kaunista aprillia Marjaana ja turvallista liikennettä sinulle jokaa matkaan mukana suojelusenkeleitä !
    Oletko kuullut jotakin uudesta tarinahaastesta tai loppu se nyt ikävä kyllä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tainnut uutta haastetta tulla!

      Minäkin ajelin toisten kyydillä ja taksilla 40-vuotta ja se toimi ihanasti. Olisin mielelläni jatkanut edelleen, mutta muutimme sen verran kauas keskustasta ettei enää onnistunut yhdellä ajokortilla.

      Enkeleitä tarvitaan, vaikka kun olen uusi kuski olen myös hyvin varovainen. Ja ajan enimmäkseen täällä maaseudun rauhassa.

      Mukavaa alkavaa viikkoa, Nata.

      Poista
  8. Ne kylkeen kiinni pysäköivät ovat ihan p:stä. Se on minun mielestäni pahempi ongelma kuin liian isot välit. Siinä vaiheessa, kun joutuu kömpimään ratin taakse pelkääjän puolen kautta, kun kuljettajan ovea ei saa auki 15cm enempää, niin kyllä tulee muutama ärräpää mieleen ja jokunen saattaa päästä ilmoillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just tänä aamuna sitten parkkeerasin eskarin pihalla sillei nätisti ettei jäänyt liian isoa väliä ja piti varmuuden vuoksi ite avata ovi kuopukselle ettei vaan paukauta toisen auton kylkeen meidän ovea auki. Mutta ihan hyvin mahtui aukeamaan, olin vaan varovainen ;-)

      Poista
    2. Jos sieltä oikeasti kuitenkin pääsi ulos, eihän se sitten _niin_ lähellä ollut ;)

      Poista
    3. No ei, pelkäsin vaan, että lapsi saa tuhoa aikaan...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana