Sivut


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Prinsessa ja herne

Minulla meni herne nenään. Liekö se sama, joka prinsessaa yöllä piinasi?

Umayya Abu-Hanna ja hänen adoptiotyttärensä ovat päässeet otsikoihin. "Rasistinen Suomi ajoi kosmopoliitin lapsineen pois." "Hyvä kun lähti, kurja, kiittämätön." "Sinun tulisi olla kiitollinen kaikesta mitä olet saanut." Paskastakin. Ilmeisesti. Tämä on aihe, josta on helppoa olla mieltä. Mutta onko oikein olla mieltä kenenkään puolesta? Mitä me todella tiedämme siitä, mitä toinen ihminen on kokenut, vaikka hän kirjeen taikka puheenvuoron kirjoittaisikin?


Tässä sitä on analysoitu uutisia ihan kunnon ottein.


Lottovoitto jäi siis lunastamatta ja Appelsinin Ulla provosoitui iltapäivälehdessä vastineeseen asti. Puuttumatta kumpaisenkaan sisältöön sen tarkemmin, kerron Oman Henkilökohtaisen Mielipiteeni. En ole kosmopoliitti vaikka olenkin jonkin verran matkustellut. Asuin Helsingissä kolmetoista vuotta. Se puhuttu ja kohuttu ilmapiirin muutos lienee tapahtunut muuttoni jälkeen, joten en siis tiedä tästäkään sen enempää. Mutta minä olisin kyllä varovainen väittäessäni, että "ei se Hollantikaan mikään onnela ole". Ei ole, ei, mutta varmasti pidemmät perinteet monenmoisesta maahan-muuttamisesta siellä on. Eikä lintukotoja ole enää missään, mutta valita aina saa ja voi. Sen itselleen paremman vaihtoehdon.

Valitseminen ei ole haistattelua sille, joka jätetään valitsematta, vaan toisen vaihtoehdon paremmaksi punnitsemista. Valitseminen ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi sitä, mitä toisilla vaihtoehdoilla oli antaa ja tarjota. On vaan se vieläkin parempi vaihtoehto. Omasta mielestä. Subjektiivisesti. Ei meidän pitäisi jäädä kiitollisuuden velkaan siitä, että asumme jossain, maksamme veroja ja käytämme palveluja. Saamme ja annamme. Ymmärrän Umayya Abu-Hannaa. Minäkin olen äiti. Lasteni parasta minäkin olen omilla ratkaisuillani ajatellut.

Tänään alkaa arki. Tai työt nyt ainakin - arki on kevennettyä, koska kuopus on isällään ja olemme esikoisen kanssa kahden. Leppoisaa! Toivottavasti teilläkin, oli loma eli ei.

***



Jotain uutta. Tämä vuosi on vielä uusi, tuore. Ajattelin haastaa itseni kokeilemaan tämän vuoden aikana jotain ihan uutta. En vielä edes itse tiedä mitä se on, mutta saatte heti ensimmäisenä kuulla, jahka se tulee vastaan. Tai siis melkein ensimmäisenä, minun jälkeeni.

6 kommenttia:

  1. Luin tarinan Umayyasta ja lottovoiton lunastamatta jättämisestä. En vastinetta sille. En ehkä luekaan, vaikka asenneilmapiiri olisi miten muuttunut. Minä lähdin Helsingistä noin 8 vuotta sitten. Sen muutos täytyy siis olla vieläkin tuoreempi. Tosin aina löytyy niitä, jotka eivät oikein osaa suhtautua toisen värisiin, toisen uskontoisiin jne. ihan vain ihmisinä.

    Minulla on naamakirjassa pari sellaista kaveria, joiden päivityksiä en enää edes jaksa lukea. Tai ei heitä oikeasti voi edes kavereiksi kutsua, koska joskus aikojen alussa olen ilmeisesti vain ollut tarpeeksi valkoinen ja tarpeeksi nainen, että he ovat katsoneet haluavansa olla naamakirjakavereitani. En tunne, jostain hämärästä syystä olen kaveriksi silti hyväksynyt. Mutta pidän heidät siellä, jotta voin aina silloin tällöin käydä muistuttamassa itselleni, että vaikken ehkä ole suvaitsevainen kaikelle, niin ainakin siedän erilaisuutta.

    Onneksi on vapaus valita omaksi parhaakseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Valinnanvapaus on, kaiken muun voi valita paitsi sukulaisiaan ;-) Mutta siinäkin voi tehdä sen valinnan, onko tekemisissä vai ei.

      Asiaan: minun on aina ollut hyvin vaikea ymmärtää minkäänlaista rasisimia, kohdistui se sitten ikään, sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautumiseen, katsomukseen tai tähän yleisimpään, ihonväriin. Ihminen ihmisenä ja silleen.

      Minä lähdin Helsingistä 2002 - olemmekohan olleet siellä yhtä aikaa?!?

      Poista
    2. Minä taisin jatkaa Helsingissä siitä, mihin sinä jäit. Loppuvuodesta, elo-syyskuusta 2002 olen sinne tupsahtanut. Ehkä me oltiin samaan aikaan, edes hetki?

      Sanovat muuten, että tieto lisää tuskaa, mutta tietämättömyys se vasta kummallisia saa aikaiseksi. Kuten nyt vaikka tuntemattoman pelkoa ja rasismia.

      Poista
    3. Todennäköisesti juuri tuosta on kyse, kun ei ole kokemusta, voi olla irrationaalisiakin pelkoja. Minusta ehkä kummallisin on homofobia. Eihän heidän mielnkiintonsa edes kohdistu meihin heteroihin. *Hän huokaa syvään*

      Hehheh, minä muutin elo-syyskuun vaihteessa 2002 pois joten sait jatkaa siitä mihin jäin. Ehkä jokusen päivän siellä olemme yhtä aikaa asustelleet ;-)

      Poista
  2. Aloitin luostarin seinäblogeihin tutustumisen täältä kun kerran lupasin. Heippahdus ja tervehdys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipahdus ja tervehdys! Tervetuloa toistekin matalaan majaani, Tsompi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana