Sivut

tiistai 22. tammikuuta 2013

Kulmia

Minulta kysellään, että "jokos sulla on joku uusi?" Erosta on jo hyvinkin yli vuosi kulunut, joten tämä olisi vissiin ihmisten mielestä ihan käypänen ja sovelias aika hypätä uuteen suhteeseen. Mutta kun ei. Minulla ei ole mitään kiirettä. Ei oikein edes ikävääkään. Tuntuu, että haluan rauhassa käsitellä asiat loppuun ja elelläkin hieman tätä omannäköistä elämää. Etten sitten toisen myötä sitä vahingossa hukkaisi. Minusta jotenkin tuntuu myös, että se suhde tulee sitten jos on tullakseen. Etsimällä en kyllä lähde etsimään, enkä usko, että sillä tavalla ketään ihanaa ja kivaa löytäisinkään. (Terveiset ja onnittelut vaan tänään 25 vuotta täyttävälle ikinuorelle Neolle.)

Miksi ihmeessä ihminen ei saisi olla yksin? Tuntuu, että nykyään ei oikein osatakaan olla itsekseen. Pitää heti äkkiä pian löytää joku, joku vain, ihan kuka vaan. Ei kyllä käy minulle, ei ollenkaan. Ehkä minä sitten olen jotenkin kulmikas ihminen. Toisaalta parisuhteessahan niiden kulmien ja särmien sanotaan hioutuvan. Paitsi että minulla on juuri viimeisin kokemus parisuhteesta sellainen, että ne särmät eivät hioutuneetkaan. Tai sitten ne eivät olleet särmiä vaan ihan sitä perimmäistä luonnetta, ja sitähän ei suhteessa saa lähteä muuttamaan.




Tuossa kuvan kulmasohvalla onkin mukava sitten tätä elämää ja sen kummallisuuksia ihmetellä. Siihen mahtuu koko pieni perheemme, jos minä valtaan kulman ja toimin erotuomarina. Päiväunillekin tuohon voi pötkähtää, niin kuin minä eilen. Lempipaikka talossamme, ehdottomasti. En raaskisi siitä millään luopua, mutta saa nähdä, jos pienempään mielimme, mahtuuko tuo rotjake mukaan.

***

Tässä on kuvakulma melkein kohdillaan!

***

Kulma. Näkökulma se on tämäkin:

Kuopus eilen aamulla: "Äiti, nää sukat on huonot. Nää on liian lyhyet"
Minä: "Ne on ihan samanlaiset kun kaikki muutkin sukat, sä et vaan oo käyttänyt niitä niin paljon." (Ostan sukat viiden paketeissa että varmasti olisivat samantuntuisia.)
Kuopus: "Näistä sukista kuuluu sateen ropinaa."
Katsoin poikaa äimistyneenä ja olin juuri avaamassa suuni kun se kohotti toista kulmakarvaa ja virnisti. Hitto, mun kuusivuotiaallani on outo huumorintaju!

10 kommenttia:

  1. Hyvää tekstiä kulmista, varsinkin tuo parisuhdepuoli. Ei se aina meneniinkuin yleisesti luullaan ja väitetään sillä me ihmiset olemme niin erilaisia.

    Päivän ykkösjuttu The Kuopus ja sateenropina! :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;-D

      Millainen ääni sun sukistasi kuuluu?!?

      Poista
    2. Nyt kuuluu hiljaista tassuttelun ääntä, sellaista mitä lumileopardin tassuista kuuluu (mielikuva johtuu Ähtärin eläinpuiston suuntautuneesta vierailusta jossa oli kunnia nähdä tämä äänettömästi etenevä yksilö).
      Ostin nimittäin heti helvetin pehmeät Susi-sukat ja niiden päällä kun on Metsäsjä-merkkiset puolivillasukat (<onko tuo oikea termi, ne eivät ole perinteiset villasukat mutta eivät myöskään tavan sukat) niin askellus on tosi hiljaista.

      Poista
    3. Hitsi, nyt vaan vaimoa ja Lätkistä säikyttelemään! (Kuulostaa lämpimältä ja ihanalta, muuten.)

      Poista
  2. Mun sukista kuuluu joskus outoa naksumista... ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla narisee lähinnä kengät... Mutta että sukat ;-D

      Poista
    2. Ei, ei sukat... suki s t a eli ehkä väsyneet varpaat?? :-D

      Poista
    3. Mä olen kuullut levottomien jalkojen syndroomasta, mutta "väsyneet varpaat" kuulostaa uudelta ;-) Ihana diagnoosi, vois olla peräisin kuopukselta!

      Poista
  3. Oi, sateenropinasukat! Ihanat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi varmaan aika meditatiivista. Mulla vaan ei ainakaan taipuisi korva lähelle koipea kuuntelemaan. Pitäisi kuunnella ennen kun pukee jalkaan ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana