Sivut

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Pikasuomentajat ja karvaiset jalat

Te taidatte tietää, että kirjoilla ja kirjallisuudella on suuri paikka sydämessäni ja elämässäni. Luen aina kun voin ja jaksan. Lasten myötä repertuaarini on kovasti keventynyt, mutta koitan silti lukea monenmoista kirjallisuutta. Myös molemmat pojat on kirjakylvetetty vaihtelevalla menestyksellä. Esikoinen lukee sarjakuvia, lehtiä ja satunnaisesti kirjoja mutta pääasia että lukee jotain. Kuopus taas on siinä iässä, että mikä vaan menee. Luettuna, kuunneltuja ja vähän jo itse tavattunakin. Lukemisesta pääsemmekin kätevästi kirjastoon.

Kirjaston tiskillä kuultua:

"Milloin teille tulee se XX:n uusin?"
Virkailija katsoo tietokoneelta. "Hmm, ei näyttäisi olevan vielä julkaistu."
"Se tuli kyllä jo lokakuussa."
"Aha. Minä en ikävä kyllä vain nyt löydä sitä tietoa. Mistä sinä näit sen?"
"Amazonista." (Joka on siis ei-suomalainen verkkokauppa. Aika vähän siellä tätä marginaalikieltämme tulee kai vastaan.)
"Anteeksi, oletin, että haluat sen suomeksi?"
"Kyllä, haluan sen suomeksi."
Virkailija katsoo ilmeisesti Amazonista. "Tämä on tosiaan julkaistu englanniksi lokakuussa. Meille sitä ei vaan vielä ole hankittu."
"No, saanko sen sitten suomeksi jostain muusta kirjastosta?"
...Virkailija koittaa selittää, että kirjaa ei ole vielä ehditty suomentaa...
"Mutta kun mä olen odottanut sitä jo niin pitkään."


16.


Jotenkin tuosta juontui etsimättä mieleen Nemon hillitön uutuuskirja Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa jonka juuri luin. Seuraavat pätkät on varastettu sieltä:

Mitä kirjoja minun pitäisi ostaa, että vieraat katsoisivat kirjahyllyäni ja ajattelisivat: "Vau, siinäpä on älykäs tyyppi"? (Ehkä Süskindin Parfyymi?!? Paitsi että minun piti kysyä googlelta miten umlaut tehdään. Tosi viksu minäkin olen...)

Asiakas: Löytyykö teiltä sitä yhtä kirjaa - unohdan aina, mikä sen nimi on... Se kertoo ihmisistä, joilla on suuret, karvaiset jalat.
Kauppias: Tarkoitatteko hobitteja? Taru sormusten herrasta?
Asiakas: Ei... Se oli... The Hairy Bikers -miesten keittokirja.

Asiakas: (pidellen Harry Potter -kirjaa): Eihän tässä kirjassa ole mitään outoja juttuja...?
Kauppias: Tarkoitatteko niin kuin vaikka ihmissusia?
Asiakas: Ei, (kuiskaten) - homoja.

Asiakas: Jos tyttäreni haluaa ostaa kirjan nuortenosastolta, täytyykö hänen näyttää jonkinlainen henkilöllisyystodistus? Hän täytti kolmetoista tänä viikonloppuna. Voin näyttää teille kuvia kakusta. Voitte laskea kynttilät.

Asiakas: Häiritseekö teitä olla kirjojen ympäröimänä päivät pitkät? Luulen, että itse olisin ihan vainoharhainen ja vain odottaisin, milloin kirjat hyppäävät hyllyistä päälleni ja tappavat minut.

Minulla ei pokka pitäisi. Ei millään!

6 kommenttia:

  1. Ahhahahaahah *kierii naurusta*! Rakastan kirjoja ja tämä pelasti aamun :D Täytyy hankkia tuo kirja - ei, ei Amazonista! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Amazonista, ei ;-)

      Se oli hulvattoman hauska alusta loppuun, suosittelen!

      Poista
  2. No oli hemmetin hupaisia otteita, muutama pisti räkättämään oikein kunnolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tyrskähtelin ääneen. Mutta nauru pidentää ikää - vai miten se nyt meni. Selitin tuota sanontaa juuri kuopukselle joka halusi tietää onko se totta. Ei muuten mikään helppo homma selittää kuusi vuotiaalle.

      Poista
  3. Olet armoitettu otsikoiden rustaaja :-D
    Tuon kirjan minäkin haluan lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä, näinä pimeinä aikoina kaikki naurunpyrskähdykset on tervetulleita.

      Ja kiitos kehuista, välillä se on kyllä ihan hirveää tuskaa tuo otsikointi, toisinaan saa hykerrellä itsekin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana