Sivut

tiistai 6. marraskuuta 2012

Älä ruoki hukkaa

...ruoki äitiä. Tai juota. Minua tituleerataan meidän perheessä leikkisästi myös biojätepossuksi. Jos viikonloppuna on oltu koko porukalla kotosalla, ruokaa tuppaa jäämään vaikka kuinka nafteja annoksia koittaisin tehdä. Ja mikä ettei saakin jäädä, on sitten alkuviikosta evästä töihin joko valmiina tai tuunattuna. Saan (tästäkin) perverssiä tyydytystä, että loihdin uusia aterioita vanhoista. Ja eipä se kukkarollekaan haitaksi ole. Sunnuntaina ensin piilotin perunamuusin iltapalarieskoihin ja eilen minulla oli töissä eväänä täytetty lettu. Sekä lettu että täyte olivat peruja viikonlopun ruoistamme. Nam!

Eilen kun tulimme kotiin, kuopus toivoi, että lähdettäisiin syötyämme lenkille. Voi pahus, mistä sillä riittää virtaa kaikkeen tähän? Onneksi hänen käsityksensä lenkistä osoittautui sellaiseksi, että tallustellaan ystäväni luo ja toivotaan, että siellä olisi jotain pientä naposteltavaa tarjolla. Äidin poika, minun puolestani voimme ruveta harrastamaan lenkkeilyä vähän useamminkin. Eikös yhteiset harrastukset ole sitä kuuluisaa laatuaikaa? Naapurissa ei ollut tarjolla naposteltavaa, mutta kuulemma joitain vielä parempaa. Kuopus sai pelata Angry Birdsiä. Nykynuoret...


Tarjoa hukalle vaikka olut!


Täytyy viettää sitä laatuaikaa myös esikoisen kanssa ensi viikonloppuna, koska tuntuu, että teini on kovasti lietsussa ja kavereiden luona - niin kuin tietysti asiaan ja ikään kuuluukin. Silti minusta välillä tuntuu, että näemme vähän liian vähän. Toisaalta illalla sitten, kun kuopus oli jo nukahtanut, saunoimme kahden ja saimme kuulumiset vaihdettua. Eiköhän tässä olla ihan tasaisella ja hyvällä tiellä, kuitenkin.

Siitä huolimatta, että esikoisen alkutaival, ainakaan kuvasta päätellen, ei ole ollut ihan paras mahdollinen. Tässä hän järjestelee pari-kolme vuotiaana isojen bileiden jälkeen hienoa näyttelyä silloisen keittiömme lattialle. Joo ei, tämä ei kuitenkaan ollut (eikä ole) ihan joka päiväistä puuhaa. Jos jollakulla teki mieli soittaa lastensuojeluun ;-)

Vaikka siksi, että olemme sitä heikompaa ainesta. Aiheesta ihan timanttinen kirjoitus Vinkeä Väkkyrä -blogissa, klik klik klik!

2 kommenttia:

  1. Se on taitolaji tehdä vanhasta uutta, meinaten kun ruuasta puhutaan. Vaimo on siinä aika haka koska olen kaikki ruokainen niin hän yhdistelee (harvoin kun jää) edellisen päivän safkaan jotain uutta ja hyvää on!
    Sanos muuta, muksujen virtamäärän kun saisi... mutta turha toivo.
    Hubaa tiistaita sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitooos, mutta tästä ei tule ollenkaan hybaa, koska viime yö meni temuamiseksi. Haukotus.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana