Sivut


perjantai 26. lokakuuta 2012

Talvi, tunnelmia ja tiskiharja

Nyt se talvi meinaa iskeä oikein tosissaan. Yöt ovat kunnolla kylmiä ja luntakin satoi eilisen illan ja yön aikana yli kymmenen senttiä. Onneksi tuli vaihdatettua ne talvirenkaat niin ei talvi päässyt yllättämään. Olen ennenkin kehunut palvelua autoni suhteen ja ei saata pahaa sanaa sanoa nytkään. Toisen polven korjaaja oli harjoittelussa isällään ja näppäränä vaihtoi talvirenkaat alleni sillä aikaa kun itse olin töissä. Ei voisi paremmin olla. Nyt kelpaa kaasutella taas.

Tulipa tässä oltua poliittisesti aktiivinenkin. Käväisin vaalipaneelissa, jossa käsiteltiin lasten ja koulutuksen tulevaisuutta paikkakunnallamme. Hohhoijaa. Tavallaan minusta on upeaa, että tällaista järjestetään, ja koen, että on tärkeää osallistua. Mutta sitten toisaalta taas tuntuu, että se on sitä ihan samaa iänikuista jaarittelua ja poliittisten irtopisteiden keräilyä. Pikkaisen pelotti, kun olin käynyt jo ennakkoon äänestämässä, josko katumus iskisi ja pitäisi sitten räjäyttää ennakkoäänilaatikko tai ainakin koittaa kalastaa oma ääni pois, mutta ei onneksi. Ihan tyytyväinen voin olla.




Mutta tulipa sekin kuultua yhden ehdokkaan suusta, että "kuten lehdestä tässä taannoin luimme, paikkakunnallamme ei ole sisäilmaongelmia missään koulutiloissa". Moni muukin totesi, että tila-asiat ovat kunnossa. Sallikaa minun olla eri mieltä. Paitsi että - toisaalta - täytyyhän sen olla totta, kun se oikein lehdessä lukee. Hmmm, tyhmä minä! Todella: kotiin tultuani löysin 25 grammaa raesokeria villasukastani. Sellainen ei taatusti onnistu keneltäkään muulta kuin minulta.*

Tyhmä tai ei, mutta totesin alkuviikon angstin jälkeen, että ei minulla kai ihan hirvittävän patologisen kurjasti voi mennä, koska päivä kirkastui siitä kun löysin oranssin tiskiharjan. Olin koko loppupäivän kovin onnellinen. Saman värinen juuresharjakin olisi ollut, mutta en sentään heittäytynyt tuhlailevaksi.




Niin, ja viikonlopun voi vaikka viettää katselemalla pomppivia katteja. Minulla on välillä kova ikävä edesmenneitä kissojamme, mutta nyt voin huvittaa itseäni tällä. Varoitus, koukuttavaa!


*Karkasin paneelista kesken hakemaan kuopusta kyläpaikasta ja iltahommiin. Kahvitarjoilu oli vasta paneelin jälkeen ja minä nappasin lähtiessäni pari pullaa pojille kotiinviemisiksi (tunnustan). Sujautin ne villasukkaan automatkan ajaksi, etteivät liiskaantuneet käsilaukussa. Sukat laitoin jalkaan vasta kun pullat oli syöty.

4 kommenttia:

  1. Onneksi kerroit, muuten olisi mennyt päiväkausia ihmetellessä, miten se sokeri sinne sukkaan päätyi ;-D
    Meidänkin mäelle satoi ensilumen viime yönä! Ei niin kiva, kun en enää pääse pyöräilemään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä saattanut jättää sinua epätietoisuuteen ;-)

      Meille tuli tosiaan lunta koko eilisillan ja yönkin varmaan, ainakin siitä päätellen, miten paljon auton päältä sai lunta lapioida. Ja nyt jatkuu taas - juuri, kun tiet on jotakuinkin saatu aurattua. Ei ehkä ihan vielä lokakuussa olisi tätä toivonut, mutta parempi toki, kun se räntäsade ja loska.

      Olen samaa mieltä lumesta ja pyöräilystä: ne eivät sovi yhteen, tai ovat hemmetin pelottava yhdistelmä minun mielestäni.

      Poista
  2. 25 grammaa raesokeria sukasta? No tuota....miten tämän nyt sanoisi...mulla on muutama puhelinnumero josta voisi löytyä jeesiä ;D¨
    Sinä olet sitten oikeasti pienistä asioista onnellinen jos kerran päviäsi meni hyvin oranssin tiskiharjan johdosta. Niin sitä pitää - saisi moni muu ottaa oppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Peppone, otan yhteyttä, jos tuntuu, että apua kaivataan!

      Toistaiseksi olen onnellinen ihan näine hyvineni, ja tietysti uusine tiskiharjoineni ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana