Leppoisa lauantai

Perjantaina kävimme kaupungissa kuten suunnitelma oli ja istahdimmepa vielä sieltä palattuamme ex tempore iltaa meillä ystävän ja hänen tyttärensä kanssa. Ihanaa naisenergiaa eri ikäisten naisten kesken! Löysin puuroriisin ja uuden ripsivärin "luomuna", niitä ei vielä meiltä maalta saa. Minun on pakko aina silloin tällöin muulloinkin kun jouluna keittää riisipuuroa. On se vaan niin hyvää. Pullaleipääkin piti ostaa, kun suunnitelmissa oli taas köyhät ritarit ja paistoin nekin sitten heti riisipuuron jälkiruoaksi lauantaina.

Launtaina kuopus siis palasi kotiin ja perustimme taas kisakatsomon. Aika surkea esitys ja täytyy sanoa lisäksi sen verran, että Mertarantaa on kova ikävä. "Ei Mertarantaa rakkaampaa..." Peliä ennen ehdin kuitenkin nauttia mahtavasta kelistä terassilla ja se kyllä jo kovasti kaipaa kalusteitakin. Ensi viikon sääennuste näyttää muuten aivan ihanalta. Täytynee viikonloppuna, mikäli säät todella jatkuvat luvatun kaltaisina, se käsitellä ja sitten kalustaa. Perinteinen lauantaisauna koko perheen voimin kruunasi leppoisan lauantain. Sain levättyä ja vedettyä henkeä huomista koitosta varten: kuopukselle tulee viisi tarhakaveria viettämään syntymäpäiviä. Huh, mutta sitten tämä juhliminen riittää taas vuodeksi.

On minussa muuten joku valuvika. Minusta oli aika kiusallista, kun kuopus ja isänsä tullessaan ojensivat minulle kukkia. Vaikka olisivat kuopuksen poimimia, vaikka idea olisi ollut kuopuksen, vaikka tarkoituksena olisi opettaa lapselle herrasmiehen tapoja, vaikka mitä, mutta minä kiusaannuin. Eksä mikä eksä, ei kukkia minulle, kiitos!

Illan päälle kuopus katseli ikkunasta pihakoivuamme ja totesi: "lehmä ja koivu muistuttavat toisiaan".

Ja tottahan se on:

Esikoisen verhot

Anopilta aikanaan saatu lehmämuki

Kai...