Ei mikään kärsimysnäytelmä

Oikein harmittaa, että en ymmärtänyt ottaa kameraa mukaani pitkänäperjantaina, kun lähdimme ystävän kanssa savusaunaretkelle. Luvassa oli sauna ja ulkoporeallas aivan järven tuntumassa ja vielä saunakahvit. Lähdimme niin hyvissä ajoin, että päätimme nauttia kahvit ja herkullisen rahkapiirakan ennen saunaa ja hyvässä seurassa nautimmekin. Omistajan vaimo on paikkakunnaltamme kotoisin ja hänen äitinsäkin, myös tuttuja, oli pääsiäisen vietossa. Hän esitteli meille upeita neuleita, jotka kaikki oli tehty erikoisilla tekniikoilla, mm. kantapäästä aloitettavat sukat (terkut RH:lle, ajattelin sua) ja kämmekkäät, jotka kyllä näyttivät tissinlämmittimiltä, kun ei vielä tiennyt mitkä ne olivat, mutta istuivat kuin - no - hansikas...😁

Sitten laskeuduimme rantaan ja saunalle, jonka isäntä oli lämmittänyt kunnolla. Pylly melkein paloi... Mutta olipas se elämys, yksi asiakas kiirastorstaina tätä minulle suositteli ja olen kyllä onnellinen, että tartuin tilaisuuteen. Ja siitä, että ystävä on aika helposti houkuteltavissa mukaan tällaiseen. Saunan terassilla oli ulkoporeallas ja siitä oli ihana tarkkailla lintuja, ja tietysti rentoutua. Jotenkin oli upeaa, miten helposti ja luontevasti me suomalaiset olemme alasti ihan ventovieraiden (tai puolituttujen tai asiakkaiden) kanssa. Ja juttua riittää.

Olin muuten aivan superlöysä tuon kokemuksen jälkeen, eikä ihme: savusauna, hierova poreamme ja koipien kastaminen jääkylmässä vedessä saavat varmaan kenet tahansa rennommaksi kuin laki sallii. Niin, ja paluumatkalla autossa nautittu järvikylmä skumppalasillinen, ystävä oli kuskina.