Sivut


sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Horrostelua

Nyt näyttää olevan se aika vuodesta, kun tahti todella hidastuu. Oma ja myös bloggaustahti. Parina aamuna on ollut jo pakkasta ja auton ikkunoita on saanut rapsutella. Kuopus kaivoi pitkät kalsarit esiin kun yhtenä aamuna mittarissa oli -5. Ajatukset hidastuvat eikä oikein mitään kirjoitettavaa ole. Viikonloppukin on vietetty erittäin rauhaisissa ja kotikeskeisissä merkeissä. Eilen kello oli kaksi päivällä (!) kun sain kiskottua lapsen sängystä. Puolustukseksi sanottakoon, että hän oli viikolla vähän kipeä ja edelleen taitaa torkkumisen ja loikoilun tarpeesta päätellen olla vähän topipilas.

Minä sentään vääntäydyin kirpputorille kahville ja perjantaina kävi ystävä päivittämässä kuulumiset. Tänään kuopus menee kaverilleen. Eilen oli elokuvailta, katsoimme Outolintu -leffasarjan viimeisen dvd:n saunan jälkeen. 


Vompatti on kyllä kovin söpö!


Todellinen "outolintu" oli tämä yllä oleva posti joka minulle töihin tuli. En taida tilata lehteä joka päätoimittajan mukaan "ainakin yhtä korkelaatuinen kuin Tiede-lehti", mutta on kristillinen. 


***

Hui, ja huomenna on jo lokakuu!

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Kukkutimurusia

Pieniä iloa tuottavia asioita a' la Leena Erkkilä (näistä olen kirjoittanut ennenkin). "Kukkutimuruset ovat asioita, joita keltamekkoenkelit keräävät säkkiinsä ja tyhjentävät tuikeitten ihmisten iloksi. Asioita, joille voi hymyillä, nauraa, asioita, joista voi kiittää ja riemuita."

Näitä olen koittanut taas huomata ja kerätä.

Yksi on ehdottomasti paikkakuntamme yhdistetty suoramyyntipiste, kahvio ja kirpputori. Siellä voi käydä halvoilla kahveilla, nähdä ihmisiä, jutustella tai sitten vaan olla omissa oloissaan. Ja ne kirppislöydöt... 

Viimeksi parturissa kuopus muisteli haikeana mummin luona olevaa päänrapsutinta todeten, että haluaisi samanlaisen. Näkömuistista on todellakin hyötyä, sillä olin aivan varma, että sellainen olisi myynnissä jossain pöydässä kirpputorillamme ja niinhän siellä olikin. 0,50€. Eilen taas, kun löysin lehdestä ajatelman jonka halusin esille, lähdin samaan paikkaan tarkistamaan kehystarjonnan. Löytyihän sieltä, 1€.





Ystävät kuuluvat itsestäänselvästi kukkutimuruskategoriaan, samoin lapset. Ja äiti.

Myös se, että työ joustaa, työyhteisö joustaa silloin kun terveys sitä ehdottomasti vaatii. Ja toki myös se, että rakastan itse työtä.

Shindo, ehdottomasti. Eilen oli taas tunti ja minä aion hengitellä, venyä ja taipua koko talven.

Syksyn kauniit värit ja aurinkoiset säät ovat myös ilahduttaneet. Samoin sienet. Joku kertoi löytäneensä suppilovahveroita, joten niitä on mentävä seuraavaksi metsästämään.

Kasviskassi, ja sinne toisinaan sujautetut auringonkukat. Voi kun noita herkkuja riittäisi pitkälle pitkälle syksyyn. Tänään taas haen yhden satsin.






Tämän herran elämä ei ehkä ole kukkutimurusia täynnä, mutta niin hieno hän on... En ole ikinä ennen tuota huomannut vaikka varmaan päivittäin olen ajanut hänen ohitseen. Joskus pitää hidastaa huomatakseen iloa tuottavia asioita.

Mitkä jutut tuottavat sinulle iloa juuri nyt?

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Syksy on kaunis

Viikonloppu oli ja meni. Se oli ihana ja pitkä, ja pidentyy entisestään, kun toipuilen vielä huomisen kotosalla. Syksy ja luonnonhomeaika sekä mökkiympäristö ottivat vähän hengen päälle. Eiköhän tämä troppaamalla tästa parane. Lämpiämässä oleva saunakin varmasti auttaa. Sinne menen ystävältä saadun saunahunajan sekä -tuoksun kanssa. Eukalyptus se nyt olkoon, keuhkoni kiittävät!






Kaikesta huolimatta oli kyllä aivan mielettömän upea ja rentouttava viikonloppu. Seura oli ensiluokkaista, vieraanvaraista ja hulvatonta. Ei tarvinut puheenaiheita keksiä. Välillä hiljennyimme savusaunassa ja sitten taas jutustelu jatkui. Skumppaa kului mutta se ei haittaa, kuuluu asiaan, jopa, melkeinpä. Söimme hyvin, osin minun etukäteen valmistamia ruokia, osin ystävän tekemiä ja myös yhdessä ideoituja ja valmistettuja. Ihan parasta. Takkatultakin tuijotimme tovin jos toisenkin. Kyllä nyt pitäisi taas jaksaa, kun on akkuja ladattu ja kunhan altistuksen  taas saa kuriin.








Mökillä en ottanut ainuttakaan kuvaa, nämä molemmat ovat jo kotikonnuilta.





Mennen tullen oli upea ruska, oikein ilo ajaa. Lisäksi kuuntelin höpöhöpöohjelmia ja musiikkia kummallakin matkalla, lauloin kovaa ja ajoin hiljaa, kuten toinen ystävä ohjeisti. Hän tuli sitten luokseni pistäytymään ennen kuopuksen kotiinpaluuta. Nyt tosiaan rentoudumme ja orientoidumme jo uuteen viikkoon. 

Tulkoon siitä kaunis itse kullekin!

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Uusi vanha shindo

Shindo rentoutusvenyttely alkoi eilen ja se oli kyllä ihanaa! Vaikka edellisestä shindokokeilustani on vuosia aikaa, palautui asiat ja fiilis kyllä välittömästi mieleen. Keho muistaa? Ohjaaja oli minun makuuni: ei liian hörhö, ei liian puhelias, muttei liian hiljainenkaan. Just hyvä. Ja hyvä olo on vuoden understatement oli kyllä tunnin jälkeenkin. Rentoutunut, venynyt, mainio. Jotenkin tuli sellainen ajatus, että tuon avulla jaksan pitkän talven yli. Nyt nimittäin, harmaudessa ja vähän sisäisessäkin synkkyydessä on tuntunut hiukkasen toivottomalta tämä pimenevä vuodenaika, kevään kaukaisuus ja ajatus tulevan talven kylmyydestä. Taitaa olla aika kaivaa kirkasvalolamppu esiin.


Tämän hetken "kirkasvalolamppuni"
- kasviskassi tuli taas tänään


*Kipittää kaivelemaan arkistoja* ... Hetken kuluttua... En saanut täyttä varmuutta milloin viime vuonna otin kirkasvalolamppuni käyttöön, mutta lokakuussa se jo ainakin tuossa pöydällä mollotti. Olkoon nyt sitten vaikka kaikkien aikojen aikaisin ajankohta, mutta virtaa on saatava jostain lisää.

Sitä tulee varmasti ainakin vähän kun pääsen ystävän mökille viikonlopuksi. Mietimme juuri menu-asioita ja kasviskassin antimet pääsevät ilahduttamaan ystävääkin. Huomenna ennen iltavuoroa ajattelin käydä sienimetsällä. Josko saisin leivottua sienipiirakan matkaan?

Perjantai-aamuna vien kuopuksen bussille ja starttaan itsekin saman tien matkaan. Toivotankin siis hyvät viikonloput teillekin jo tässä vaiheessa!

maanantai 17. syyskuuta 2018

Parempaa, parempaa...

Tuo viime viikon kasviskassista tullut iso ja tuijottava auringonkukka jo vähän oikeassa elämässä lurpattaa, mutta minä sitä vastoin olen hieman pirteämpi. Viikonloppu oli poikkeuksellisesti vain kahden päivän mittainen, joten suurimman osan siitä lepäsin. Tällä viikollakin on onneksi suht rauhallista joten hiljaiselo jatkuu.






Tällä viikolla alkaakin sitten shindo. Saa nähdä miltä se, ja viikottainen harrastus, pitkästä aikaa tuntuvat. Viimeksi  sekä shindo että jooga jäivät kesken, kun paikasta tuli minulle sisäilmaoireita. Nyt sali on toinen, uudempi, joten olen aika toiveikas. 

Perjantai-aamuna vien kuopuksen bussille, lähtee isälleen, ja minäkin nostan kytkintä ja ajelen ystävän mökille. Siellä on luvassa rentoilua myös, naurua, hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Odotan jo innolla!

perjantai 14. syyskuuta 2018

Vaikea viikko

Tämä viikko on ollut erinäisistä blogiin sopimattomista syistä aivan kaamea. Nyt on onneksi jo parempi. Suunnittelen huomiselle reissua Osta tilalta -päivän kunniaksi sinne, mistä joka keskiviikkoiset kasvikset tulevat. Kuopus nuorena ja urbaanina taas ajatteli lähteä kaverinsa kanssa mieluummin lähikaupunkiin. Menköön!



Tämän viikon kasviskassi


Tänään oli hieronta ja ai että se teki hyvää ruumiille ja sielulle rankan viikon päätteeksi. Meillä synkkaa hierojan kanssa tosi hyvin ja juttelimme paljon ja syvältä. Olo oli kyllä kokonaisvaltaisen puhdistunut ja euforinen session jälkeen. Illalla saunomme ja katsomme Vain elämää. 


Kassissa oli myös tämä, joka on tuijottanut
minua koko viikon intensiivisesti!


Hyvin rauhaisaa on luvassa maatilareissun jälkeen ja sunnuntaina samoin.

Toivottavasti teilläkin!

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Pitäisi ehtiä lukea

tämä kirja:






Löytyi varaston hyllystä kun pengoin siellä.




Lisäksi tilausta olisi myös mielenrauhalle ja optimismille.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kiitos ja anteeksi

No niin, päätetäänpä viikko sienillä.





Kantarelleilla ja niillä muilla.





Minä vaan niin rakastan Rivo-Riittaa...



Mukavaa alkavaa viikkoa, ystävät!

perjantai 7. syyskuuta 2018

Hakee hakee muttei löydä

Voi hyvää päivää... Eksyin taas katselemaan hakusanoja, joilla blogiini on tultu. No, en sentään eksynyt ... tuota ... lapseni sänkyyn...




aivosumu

menin humalassa poikani sänkyyn

aurinko aurinko lettuja paistaa

mun sydämmeni tänne jää

pakkanen m.a numminen

hermo tabletti

hermo tabletti koostumus

marjaana loven

tarkoitus osoite selvitetty postissa

yksin olet sinä ihminen




Siis anteeksi kuinka; menin humalassa poikani sänkyyn?!? Miten ihmeessä tällä on päästy blogiini? Hermotabletin ja oikeastaan kaiken muun tunnistan - lukuun ottamatta yhtä ylimääräistä ämmää sydämessä ja tuota toisiksi alinta. Ja paitsi että Pakkanen on kyllä Papu ja pojat -yhtyeen biisi.


Ihanasti kesä vielä muistuttelee itsestään



Oli miten oli, täten toivottelen kaikille hyvää viikonloppua. Minulla se jo alkoi. Vien kuopuksen bussille, lähtee isälleen. Mitähän sitä tekis että mainittais?!?

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Juhlapäivä

Tänään





hups, ihan kaikki ei kuitenkaan tullut kasviskassista...

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Onko minimalismin vastakohta monimalismi?

Miksi minä en ollut kuullutkaan minimalismipelistä? Pöllön blogissa tutustuin tähän haasteeseen ja samalla kun mietin osallistuisinko syyskuussa, onnistuin ostamaan ensimmäisenä päivänä kirpputorilta lisää tavaraa. Alku ei siis ollut kaksinen, mutta päädyin sitten karsimaan vastaavasti saman määrän ja sen yhden ylimääräisenkin, joten eikös tämä nyt lasketa ihan säälliseksi aluksi?

Minua pidempään seuranneet tietävät, etten oli mikään, tuota, kuinka sen nyt kauniisti pukisi sanoiksi, paras mahdollinen kuski. Sain ajokortin "vasta" kahdeksan vuotta sitten. Onko siitä niin kauan?!? Inhoan ajamista kaupungeissa ja vieraissa paikoissa, vihaan parkkitaloja ja peruuttamista ja parkkeeraamista ylipäätään. Mummoparkki on paras parkki. Vasta vuosi pari sitten tulin sinuiksi kahden auton väliin pysäköimisen kanssa. Sitä ennen tilaa sai kernaasti olla puoli hehtaaria vähän enemmän. Ja vasta esikoisen saatua kortin ja hänen ajamistaan vierestä seuratessa oivalsin, miten paljon helpompi on peruuttaa kun käyttää - köh - sivupeilejä. Nykyisin se siis sujuu vähän paremmin, ja etenkin siksi, kun opin pitämään rattia paikallaan. Mistä moinen avautuminen kehnohkoista ajotaidoistani? No perusteeksi yhdelle kirpputoriostokselleni:




Tiedän, että esikoinen tulee repeämään tuolle aivan täysin, kun seuraavan kerran lainaa autoa ja käyttää kiekkoa...

Ensi viikolla lempikirppiskahvilani sulkee ovensa poikkeuksellisesti jo kahdelta joka päivä, joten en yksinkertaisesti ehdi sinne. Jonkinmoinen mahdollisuus siis selvitä tästä haasteesta ainakin tulevan viikon verran. Kerrottakoon, että toinen päivä sujui jo paljon paremmin kuin ensimmäinen!

lauantai 1. syyskuuta 2018

Vielä kerran

Olen koittanut olla kuvaamatta tai ainakin postaamatta ihan joka ikistä kasviskassia, mutta en vaan voi itselleni mitään. Ehkä minun elämäni on just nyt sen verran pientä, että tällainen asia on viikon kohokohta. Tuoreet ja terveelliset satokauden tuotteet.






Ja siitä tehdyt erilaiset ruoat. Tästä kassista olen ottanut aineksia kolmeen eri aamusmoothieen, tyrni- ja pinaatti-marja- sekä porkkanainkivääri -sellaiseen. Porkkanoita on syöty myös sellaisenaan ja dipattu kermaviiliin. Salaattejakin noista on syntynyt: yksi tomaattimozzarella- ja pari fetasalaattia.  Kesäkurpitsasta tulee tänään paistosta tomaatin ja mozzarellan kanssa ja sitten vähän tuhdimpaa lasagnea papujen, tomaattimurskan ja juuston kera. Saa nähdä mitä muuta vielä...






Niin, ja sipuleista tuli kuvaelma, sukupuu. Tuo pienin, vasemmanpuoleinen, josta kaikki alkoi, on lapsisipuli ja vierellä sen perhe. Keskellä isovanhemmat ja oikealla sen serkut vanhempineen. Kuopus puisteli päätään mutta nauroi kyllä. Luulen, että minulle?