Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Viimeistä viedään

Heinäkuun päivää nimittäin.

Minä olen jo eilen aloitellut työntekoa ja tänään jatkan iltavuorossa. 

Ihan sen kunniaksi, että kuopus, joka oli erinäisistä syistä liki kuukauden yhteen putkeen kotona, lähti tänään aamulla isälleen, kippis:





Kuva on eiliseltä, jaksoin jopa tehdä ruoan, illalla, jämäpastasta ja jämäkasviksista, koska huomenna tulee taas uusi vihanneskassi. Ohje oli Hesarista ja taitaa olla maksumuurin takana. Olen kyllä ollut ihan hurjan tyytyväinen tuohon kasviskassipalveluun ja sen tuotteisiin.


***

Jotenkin kun sitä tottuu tiettyyn rytmiin - vaikkapa omaan aikaan joka toinen viikonloppu - niin tällainen äkkinäinen muutos tuntuu jossain vaiheessa hiukan rankalta. No, nyt voin rentoutua, viettää synttäreitä ja sen kunniaksi mökkeillä ystävän kanssa, jahka tämän viikon työrupeama on ohi. Ensi viikolla on kaksipäiväinen työviikko, to-pe, kun koulut alkavat meillä vasta torstaina ja päätin pitää kaikki ylivapaat kerralla pois.

Mutta minun puolestani elokuu ja sen tunnelmalliset pimenevät illat saa tulla.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Ulvotaanko kuuta?

Olipa ihan järisyttävän hieno kuutamo tässä yhtenä yönä. Ei niin, että sitä saisi minun kamerallani ikuistettua, mutta silti. Viime yön pimennystä sen sijaan en nähnyt. Edellisenä yönä tosiaan olimme poikkeuksellisesti liikkeellä yhden aikaan. Olemme kuopuksen kanssa ihan tolkuttomassa rytmissä: olimme heränneet puolen päivän maissa, joten iltauinnin ja Harry Potterin* jälkeenkään ei vielä nukuttanut ja päätimme lähteä ajelulle. Jotenkin täysikuu ja utuinen maisema ja ankeuttajat/hän-jonka-nimeä-ei-mainita eivät olleet ihan minun mieleiseni yhdistelmä. Hrrr. 





Olen kaikkien aikojen pahin nössö. Joskus aikanaan esikoisen kanssa katsoin Harry Potterin ensimmäisen leffan ja totesin, että en kyllä uskalla katsoa enempää. Esikoinen katsoi ne sitten äitini (!) kanssa ja kuopus aikanaan isänsä kanssa. Olen jonkun kerran saanut kuulla tästä molemmilta pojilta, joten päätin rohkaistua ja ostin kuopukselle nimipäivälahjaksi boxin, jossa on kaikki Harry Potter -leffat. Lupasin myös yrittää uskaltaa katsoa ne, jos kuopus lupaisi pitää minua kädestä pahimmissa kohdissa.

Nyt olemme sitten lomalla suorittaneet *Potter-maratonia ja juuri tuona iltana katsoimme Feeniksin killan, joka on kyllä todella tummasävyinen ja ahdistava tunnelmaltaan. Mutta onneksi meillä on ollut kivaa ja hilpeää valvoessamme, kuopus on kyllä tosi hyvää seuraa. Esikoinen puolestaan otti eilen auton lainaan ja lähti mökille ainejärjestön tyyppien kanssa. Tänään minä olin lähikaupungissa ystävän kyydissä ja kuopus sen aikaa kylillä Pokemonjahdissa kaverin kanssa. Piti hänelle tekstaamani että "Olethan juonut tarpeeksi?" niin laitoin viestin vahingossa esikoiselle. Aikamoisten hymiöiden kanssa tuli vastaus että joo joo äiti olen kyllä huolehtinut kaikenlaisesta nesteytyksestä...

Pitäisköhän sitä huomenna ruveta orientoitumaan viikon mittaiseen työrupeamaan?!?

torstai 26. heinäkuuta 2018

Milloin on tarpeeksi lämmin?

Ja tarpeeksi pitkä yhtäjaksoinen hellejakso?

Kun huomaa alkavansa tottua liki 30 asteen lämpötiloihin. Ei niin, että edelleenkään pystyisi tai haluaisi tehdä yhtään mitään, mutta silti - elimistö alkaa selvästi tottua tähän. Sisäinen tai tuleva kreikkalainen?

Kun ei tee mieli ruokaa. Korkeintaan salaattia pystyy syömään kun oikein yrittää. Fetasellainen on aina hyvä valinta. Tarpeeksi suolainen ja raikas yhtä aikaa. Melonia kylkeen ja a vot!

Kun tuntuu, että mikään määrä vichyä, vettä, mitä tahansa nestettä ei riitä. 

Kun jopa minä himoitsen välillä jäätelöä.

Edelliseen liittyen: kun alkaa viihtyä pidempiä ja pidempiä aikoja hyvin ilmastoidussa kaupassa tai kirpparilla, jossa on käytössä ilmalämpöpumppu. Tai siis se viilennysasetus.

Kun minä uin Suomessa. 




Kun yöllä on ikkunat auki ja voisin välillä jopa harkita peitosta luopumista. Siitä, joka on merkiltään Himalaya, ja kuopuksen mielestä maailman paksuin ja ihanin.

Kun herätessä (olen totaalisesti lomarytmissä) on jo helle.

Kun on jo mennyt sekaisin siitä kauanko tätä on kestänyt, monesko hellepäivä on menossa ja  vasta 15 päivän ennuste lupaa ensimmäisiä ehkä alle hellelukemia.

Kun joogasta tuli hot joogaa... Kävin taas eilen samassa ihanassa ympäristössä kokeilemassa joogaa. Voi olla, että kun lämpömittari joogan jälkeen kello puoli yhdeksän (!) näytti edelleen 31 astetta, lajin nimi muuttui ihan lennossa: ei varmaan ole väärin todeta yin joogasta tulleen hot joogaa tai ainakin hot yiniä?

***

Ok, todellakoon, että sellaiset 20-25 kelpaisi minulle myös, tämä nyt on jo vähän liioittelua!

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Koko kuva

Tässä on aika lailla viime päivien koko kuva:



Kuopus siellä "kuun valossa"



Olemme viimeksi uineet kolme vuotta sitten ja nyt taas. Joka päivä. Mihin aikaan tahansa. Just tultiin rannalta ja oli komeaa, kun kuu möllötti ja aurinko laski. Ja vesi oli lämpimämpää kuin ilma. Ah!





No olen minä muutakin tehnyt, vihdoinkin kirppariurakka alkaa olla loppusuoralla: tyhjensin pöydän tänään (oli kolme viikkoa tavarat myynnissä) ja vein vielä loppuviikoksi ja viikonlopuksi eräälle kylätalollemme. Ne, mitä myymättä jää, lahjoitan sitten sinne.

Huomenna tulee ensimmäiset rahat ja onpas ihanaa, lomalla ollaan voitu tämän ansiosta olla vähän rennommin, ostaa herneitä, mansikoita, kesäherkkuja tuolloin tällöin. Ajella, käydä jäätelöllä, mitä nyt normaalit ihmiset lomalla tekee?

Ja viisi päivää vielä lomaa jäljellä!


***

Niin, ja huomiseen Jaakkoon en usko sitten vähääkään!

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Helle sekoittaa

paitsi ihmisten, niin myös eläinten pään ja elämän. Se kuulemma tyhmentää - siis helle, ihmisiä, ja luin artikkelin, että on niin kuuma, että oravatkin pyörtyilee. En ikävä kyllä enää löytänyt sitä linkattavaksi, ainoastaan niitä, joissa orava(rauka)t ovat nääntyneinä oksanhaarassa ja läähättävät. Meillä oli ilmeisesti yksi tällainen tapaus pihakoivussa ja rupesin miettimään akuuttiapua.






Ensimmäiseksi minulle tietysti tuli siitä artikkelista mieleen pieni orava, joka laittaa karvaisen käpälänsä otsalle, sanoo voih ja pyörtyy ja putoaa dramaattisesti alas puusta. Ei saisi nauraa, mutta tirskaus pääsi. Hätäpäissäni mietin, miten saisin kaverille vettä puuhun, mutta totesin sen mahdottomaksi. Olisi varmaan säikähtänytkin.






Entäs jääpala? Jos olisi hilannut sellaisen oravan lähettyville? Hmm, olisikohan sen kieli jäätynyt kiinni? Jooei, toinen huono idea. Päädyin siis lisäämään vielä toisenkin vesiastian pihaamme, lähemmäs tuota puuta ja myöhemmin orava oli kadonnut. Kurkin pensasaidan läpikotaisin, eikä siellä mielestäni ollut yhtään pyörtynyttä kurrea.

Hyvä niin!


***

Nyt on kuiva kuumuus vaihtunut trooppiseen kosteaan kuumuuteen. En vielä valita, koska sen verran hyvässä muistissa on kaksi edellistä kauheaa kylmää koleaa kesää, mutta olisihan se ihan kiva, jos tätä annosteltaisiin jotenkin vähän tasaisemmin eri vuosille...

torstai 19. heinäkuuta 2018

Oi tätä onnea!

Kun esikoinen oli pieni, tilasin Helsingissä viikottain kasviskassia. Siellä oli vaihtelevia luomuvihanneksia ja -juureksia ja välillä reseptitkin mukana vinkiksi, jos oli joku eksoottisempi tuttavuus. Oli aika ihanaa, kun tuli testattua vieraampiakin lajikkeita. Tästä on tietysti aikaa jo ikuisuus, mutta aina välillä olen kassipalvelua haikaillut ja muistellut. Olin siis hypätä housuistani (no okei, mekostani, näillä helteillä ei juuri housuja ole käytetty...) kun sain selville, että paikallisen suoramyyntitorin/kirpparin eteen on mahdollista saada torjunta-aineettomasti ja ilman keinotekoisia lannoitteita viljeltyjä vihanneksia kerran viikossa. Samantyylinen palvelu siis!






Oi sitä onnenpäivää, kun eilen hain ensimmäisen kassini. Arvatkaa tuleeko minusta vakiasiakas? Tomaatit ovat mahtavia, jokainen eri makuinen (11 eri lajiketta, en tosin tiedä onko niitä kaikkia tuossa mukana mutta montaa on), japanilainen salaattinauris on kuin karkki ja viinimarjat ennätysaikaisin kypsiä. Lisäksi kassissa oli sipulia, retiisiä, porkkanaa, kahta salaattilajiketta sekä korianteria ja chili. Hinta tänne kuljetettuna 15€ - ei ollenkaan paha!

Viinimarjat jo hävisivät parempiin suihin, porkkana on kuulemma ihanaa, ja minä tein iltapalaksi itselleni omituisen herkullisen raejuusto-juures-salaattihässäkän, kun raejuusto veteli viimeisiään ja kaipasi jotain kaverikseen. 

***

Tämän onnen lisäksi löysimme taas meidän uimarannan. Kolme vuotta sitten oli sellainen kesä, että Suomessakin pystyi uimaan. Nyt vesi oli aamulla ollut 25-asteista ja iltapäivällä pinnassa jo varmasti 28, joten me murmelitkin uskaltauduimme uimasille. Kyllä nyt kelpaa!

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Aika lämmintä

En tiedä kumpi noista alla olevista mittareista oli oikeassa, mutta joka tapauksessa on melko lämpimät lomasäät. Kyllä meitä nyt hellitään.






Tosin alkaa olla minullekin liian kuuma istua auringossa tai tehdä mitään, mutta lukeminen ja loikoilu aurinkovarjon alla onnistuu oikein hyvin. Voipahan hyvällä omallatunnolla olla vaan!






Lämmintä ruokaa ei juuri tee mieli, tuonkin salaatin kun tein, ajattelin, että syön sitten illemmalla kunnolla. No, saimme jonkun ihme päähänpiston ja ajelimme iltayhdeksän jälkeen lähikaupungin Prismaan kuopuksen kanssa. Soitin sitten vielä esikoiselle ja pistäydyimme hänen luonaan kylässä. Tarjosi itsetekemiään perunarieskoja ja siinäpä ne sitten sen päivän syömiset olivatkin. Vötkistelimme pojan luona melkein puolille öin, oli taas kiva vaihtaa kuulumiset. Lähtiessä kohtasimme citykanin, joka oli söpö eikä kauhean säikkykään. Paluumatkalla minä olin säikky: olen jotenkin hirveän arka ajamaan yöllä, hämärissä tai pimeässä, pelkään hirveästi hirviä.






Kun pääsimme (turvallisesti) kotiin, oli siellä sopivasti viilentynyt, kun jätin ikkunat reissun ajaksi auki. Päiväsaikaan kaikki lävet ovat kiinni ja kaihtimet tiukasti alhaalla nekin. Pysyy sisälämpötila parempana nukkumista ajatellen.

Eilen kuopus lähti kaverilleen yökylään, kävivät leffassa ja paljuilivat kuulemma illalla. Minulla on vastaavasti ollut mukavan rauhallinen päivä ja aamuhetki. Vaikka rauhallista meillä toki on silloinkin, kun kuopus on kotona. Sen kanssa on helppoa ja mukavaa, leppoisaa. Ja ihanaa, että esikoisellekin voi mennä noin ex tempore. Se vain vilkaisi vähän ympärilleen ja totesi puhelimessa, että ei täällä oo ees kauheen sotkusta, tuulkaa vaan. Eikä ollut.

Ihanat pojat!

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Oma maa mansikka

Onpas mukava(n leppoisa) päivä taas. 

Käytiin hakemassa luomumansikoita yhdeltä mahtavalta Mr. Mansikalta, jolta joka vuosi haemme satsin. Tämä on myös se yksi kerta kesällä jolloin mansikka-allergisena testaan saanko vielä oireita. Välillä en luomumansikoista saa, mutta nyt vähän tuli. Mutta oli se sen arvoista, aivan mahtavaa kesäherkkua!




Syötiin mitä jaksettiin ja pakastettiin esikoiselle loput. Kuopus ei syö kuin tuoreita mansikoita ja esikoinen lupasi ottaa niin paljon kuin liikenee. Kaupanpäällisiksi sain vasta nostettua pottua ja kylläpä oli ihanaa, kun kuori irtosi suunnilleen hipaisemalla ja voin ja savukalan kanssa  olivat kyllä todella hyvä kesäruoka!

Paluumatkalla napattiin kuopukselle kaveri kylään ja juotiin sitä ennen hänen äitinsä kanssa ex tempore kesäkahvit. On mainiota, kun ei ole kiire minnekään ja eikä mitään muuta kuin aikaa. Mansikoita pakkaseen laittaessa bongasin sieltä vielä talvella tehdyt lumipallot. Meillä on vuosikausia ollut tapana pakastaa niitä ja ilotella sitten pahimmilla helteillä. Sattui tosi sopivasti ja pojilla oli hurjan hauskaa.






Joku uusi urheilulajikin vissiin syntyi, joku joustavalla alustalla pelattava jääpallokiekko/lumipallokiekko tms.






Niin, ja tietysti sitten iltapäivällä ihan oikeaa jalkapalloa!

Huomenna tulee finaali. Sen jälkeen ei ole ole mitään pakollista ohjelmaa. Televisiosta ainakaan.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Pekka ja Pätkä

lomafiiliksissä.

No okei, ei. Ajattelin, että laitan koko kolmeviikkoisen loman ajan joka päivityksen otsikoksi jotain lomaan viittaavaa, mutta ei ehkä sittenkään. 

Halusin joka tapauksessa esitellä teille uudet ystävämme Pekan ja Pätkän:






ne muuttivat eilen meille kirppikseltä. En vaan voinut jättää heitä sinne. Paljon muuta emme sitten eilen tehneetkään, lueskelimme, kävimme tosiaan kuopuksen koulun lähellä kirpputorilla, saunoimme ja katsoimme illalla jalkapalloa. Aika leppoisaa.

Ai niin, kävin minä kokeilemassa Yin-joogaa ihanassa ympäristössä vanhassa asemamakasiinissa. Voisin helposti kuvitella siitä itselleni uuden harrastuksen. Tai siis vanhan. Joogasin ennen esikoisen syntymää ja kävin muiden valaiden kanssa mammajoogassakin vääntyilemässä, samoin ennen kuopuksen syntymää, mutta se katkesi siihen, että paikka aiheutti minulle oireita. Nyt taitaa yksi ryhmä kokoontua uudella päiväkodillamme, joten täytyy syksyllä katsastaa kansalaisopiston ohjelma. Nyt kun kuopus on jo niin iso, että voisin oikeasti ottaa itselleni harrastuksen. Huisaa!



Näääin iso se jo on!



Mutta nyt jatkan velttoilua, mittari hipoo kolmeakymmentä ja auringossa on liian kuuma jopa minulle. Nautin siis aurinkovarjon alla, luen ja kurpin vichyä. Oi tätä elämää!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Lomalla viimeinkin

voi ottaa iisimmin...

Jep, pahimmat menovipinät on kuopus saanut taas isänsä kanssa taltutettua joten meille on jäänyt vain tämä loikoiluosasto. Sopii mulle. 

Totta puhuen on tässä vähän puuhattukin; auto oli pakko katsastaa remontin jälkeen lähikaupungissa ja samalla reissulla päätin sitten tehdä selvää lopuistakin lomarahoista. Mietimme kotona mitä kaikkea syksyä varten tarvitaan ja lähdimme listan kanssa matkaan. Kuopus osti omilla rahoillaan uuden pelihiirimaton ja minä sitten hänelle repun ja verkkarit. Olipa muuten fiksu aika ostoksille: oli alet, ja syksyn uutuudet eivät vielä olleet tulleet, joten hinnat olivat enemmän kuin kohdillaan. Haimme myös kirjastosta pari varausta ja hoidimme ruokaostoksia. Juomaakin katson ansainneeni. 

Kaikkineen reissussa meni tunti jos toinenkin ja kun pääsimme kotiin, säntäsin heti terassille eväineni. Kuopus oli syönyt jo kaupungissa. Ihan hurjaksi heittäydyin ja join koko pullon itsekseni.






Nyt voimme sitten taas hyvällä omallatunnolla olla vaan ja öllötellä. Sovitaan muutama kaverivierailu, lueskellaan, pelaillaan ja katsotaan jalkapalloa vielä kun sitä on tarjolla. Niin, ja minä tietysti käyn kirpparilla oikomassa tavaroita ja toiveikkaana katsomassa josko kauppa olisi käynyt. Ensi viikolla täytyy laittaa kaikki sitten isoon aleen, koska nyt saa kyllä loppua tämä kirpparitouhu. Johan tätä on vuoden aikana aika monta kertaa tehtykin. Lisäksi lempikirpparilla on meneillään myllerrys, kirpparipöytien ehdot muuttuvat aika lailla, eivätkä suinkaan parempaan suuntaan. Pelkään pahoin, että koko touhu on katkolla tämän vuoksi, mutta toivotaan, että olen väärässä.

Niin tai näin, nyt nautitaan.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

On loma

aluillaan ja on tehty jo vaikka mitä. Ja samalla ei kuitenkaan juuri mitään. Aivan juuri sellainen loma josta haaveilin!

Ja ilmojakin on pidellyt. Lämmintä, aurinkoista, samanmoista on luvattu ainakin viikoksi eteenpäin. Kelpaa mulle.




Meillä oli täällä paikkakunnallamme lomanaloitusviikonloppuna oikea superviikonloppu: parit markkinat, kirppareita ja kaikkea sellaista tungettuna parille päivälle. Olemme käyneet markkinoilla, yhden taidenäyttelyn avajaisissa, kahdella eri kirpputorilla sen päivittäisen oman lisäksi, jossa oion tavaroitani ja joudun vähän myös säätämään työasioita. Onneksi en kovin paljoa, ja uskon, että se on nyt jo ohi.

Naapurin lapsi on käynyt tramppakaverina melkein joka päivä ja muitakin kavereita on nähty. Kuopus on vierallut yhden ystävän luona ja minä tietysti nähnyt omaani. Olemme syöneet herneitä kilpaa, maistelleet oman maan mansikoita, aloittaneet Harry Potter -maratonin, katsoneet jalkapalloa ja vain olleet.

Parasta kuitenkin on tuo öllöttely omalla terassilla, välillä varjossa, välillä auringossa, toisinaan sekä että, hyvän kirjan kanssa. Molemmat.

Ihan parasta!!!

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Tänään alkaa loma

Taas.

Ensin olin kaksi viikkoa lomalla, joista toisen Kreikassa. Välissä viikko töitä ja nyt on kolmen viikon lomapätkä kuopuksen kanssa. Saman ajan on myös pöytä kirppiksellä. On hyvää aikaa käydä oikomassa ja mahdollisesti lisäilemässäkin tavaroita sinne. Tällä viikolla ja tulevana viikonloppuna on ollut ja on siinä lähimaastossa yhtä sun toista tapahtumaa, joten toivoa sopii, että myyntiäkin tulisi kun ihmiset ovat liikenteessä. Ja kesällä tietysti muutenkin ovat. Alku näytää ainakin ihan lupaavalta! Jospa sitä jotain raaskisi sitten tehdäkin tässä lomalla?



Kreikan lempiravintolamme "sisäänkäynti"


Tämän lomapätkän jälkeen kuopus on vielä viikon isällään ja minä teen taas viikon töitä. Sitten on kolme päivää vapaata kun koulu meidän suunnalla alkaa torstaina. Jotenkin on sellainen olo kuin olisi koko kesä lomaa. Ei muuten haittaa yhtään se tunne, päin vastoin!

Olkoon tämä lomapätkä yhtä ihana ja värikäs ja lämmin kuin tuo kuva ja sen aikaansaamat muistot.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Onko elämää 15.7. jälkeen?

Silloin siis on MM-jalkapallon finaali.

Kuukauden mittainen rymistys alkaa olla jo yli puolivälin. Alkuunhan matseja saatoi tulla kolme tai neljäkin päivässä, mutta nyt sentään enää korkeintaan kaksi. Ensimmäisestä välipäivästäkin selvisin (mm. avaamalla Susijengin koripallopelin äänimaisemaksi). Ongelmia katsomismaratoniin on tuottanut vaikkapa lentopäivä Kreikasta Suomeen - yllättäen - sekä kotiseutuyhdistyksemme järjestämä teatteriesitys, johon olin pahaa-aavistamatta lupautunut kahvia keittämään. Eilen. Juuri samaan aikaan kun Brasilia ja Meksiko taistelivat puolivälieräpaikasta. Otin läppärin mukaan ja pysyttelin avoimen wi-fi -verkon ja Yle Areenan avulla ajan tasalla muiden puuhien lomassa. Myös iltavuorot töissä hieman hankaloittavat harrastusta, mutta onneksi perjantain jälkeen alkaa jo taas loma.

Jopa Kreikassa jalkapallo oli jossain muodossa läsnä, sekä seinällä että ihan otteluiden muodossa. Välillä oli aika mukavaa viettää siestaa ilmastoidussa hotellihuoneessa matsia väijyen. Illalla kun istuimme terassilla, tv oli auki, ja kumpi vessassa tai jääkaapilla sitten kävikin, tiedotti pelitilanteesta. Selostus oli luonnollisesti kreikaksi ja opimme ainakin sanat pallo πάλα ja maali κολ.


Seinällä tarkoittaa tuota pelipaitaa joka oli mallina,
että osasin ostaa kuopukselle oikeankokoisen tuliaisen


Mutta saisi tuo kuopus jo tulla kotiin: viime päivinä matseja katsellessa olen keskustellut niistä Kössin kanssa. Olen oppinut, että Kössi yleensä kannataa niitä, joiden pelipaidan väri on lähinnä oranssia, esim. punainen tai keltainen. Yhden kerran se oli erotuomari... Muutenkin hänen jalkapallotietämyksensä on aika lailla kapeampaa kuin kuopuksella.



Futiskaverini Kössi The Maasika


Olenkohan minä tulossa mökkihöperöksi?

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Hei hei heinäkuu

Onpa kiva olla kotona taas!

Kesällä on kaikkea mukavaa ja virkeää kulttuuri- sun muuta elämää tälläkin kylällä, ja eilen sitä oli ihan iltapäivästä iltaan asti. Ystävän ja hänen miehensä kanssa yhdessä harrastettiin vähän juhlia ja sitten kotona jalkapalloa. Tämän jälkeen sain heidän auton käyttööni ja kuskailin itseäni ja heitä paikalliseen ja takaisin. Taas vähän jalkapalloa ja vielä sitten ihan iltamyöhällä kävin itse kahvilla ja jäävedellä ja kuuntelemassa mainiota oman kylän poikien rautalankabändiä. Kyllähän sitä nyt kerran kahdessa vuodessa kapakassa pitää käydä - vai mitä?






Tänään oli sitten vuorossa auton palautus ja kiva kirppisreissu yhdelle kaukaisimmista kyläkunnistamme. Siellä on joka heinäkuu kahvio-kirpputori, ja kävimme ystävän kanssa katsastamassa tarjonnan. Löytyihän sitä yhtä ja toista: minä löysin huivin. Pentikin puisia tarjoiluastioita, joita minulla oli ennestään jo yksi vähän samaa sarjaa (tuo, jossa on tomaatti), ja Philipsin sähkövatkaimen vanhan tilalle, jossa on enää yksi asento: turbo. Aika hankalaa ja sotkuista, uskokaa pois. Kaikki löytöni maksoivat yhteensa 6€. Tulipas tuhlattua...

Ystävä osti minulle pupupannunaluset ja ihanan voimataulun. Laitoin sen jääkaapin oveen. Saatoin ehkä reissussa vähän puhua itsetunto- ja -luottamusteemoista, painoindeksistä ja sen sellaisesta. 



Ihana Virkkuukoukkunen täällä


Muista loistaa ja säteillä - eikö ole aika ihana?


***


Niin se kesäkuu vaan meni, itse asiassa nyt pitää siis sanoa hei hei kesäkuu ja tervetuloa heinäkuu!