Sivut


keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Höperö?

Onko silloin ollut riittävästi yksin kotona ja viettänyt riittävästi vapaata, kun juttelee pandalivelle? Tai siis niille hassuille pandoille?


Kuvakaappakuset täältä


Niin kun että "siihenkös sä höpöläinen olet nukahtanut? Oi voi..."

Tai: "Mitä sä siellä teet?" (ärsyttävällä lässyttävällä äänellä, jota en koskaan suostu käyttämään lasten ollessa kyseessä.)

EDIT: jostain syystä kuvat eivät heti suostuneet latautumaan


"Eikö sun jo pitäis olla nukkumassa tähän aikaan, höpsö?"

Mutta tässä niitä nyt on...kommenttien kera!


Pistäydyn huomenna esikoisen luona aamiaisbrunssilla. Siis hänen aamiais- minun lounas. Puolen päivän aikaan. Sitten nappaan kuopuksen asemalta. Voi tosiaan olla, että on jo aikakin saada seuraa...

tiistai 27. helmikuuta 2018

Minne ovat linnut kadonneet?

Olen miettinyt tätä pidemmän aikaa. Arvelin syyksi talon toisella puolella olevaa kilpailevaa ruokintapaikkaa. Paremmat eväät, monipuolisempi tarjonta. Sitten eräänä päivänä taisi syy selvitä:






Ihan ensimmäisenä katsoin, että paikalle on tullut harakka. Kuopus pani paremmaksi kun hihitellen pyysin sen katsomaan. Mikä toi on, riikinkukkoko?






Ai mää vai? Mauuuuu!

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Nyt on loma!

Veimme eilen kuopuksen lähikaupunkiin junalle, lähti isänsä kanssa mökkeilemään. Me menimme ystävän kanssa vakipaikkaamme syömään ja oli kyllä mahtavan rentouttavaa. Iivo Niskasen kunniaksi otimme skumppaa ja päädyimme sen tavallisen ja taivaallisen caecarsalaatin sijaan kierittelemään erilaisia herkkuja sulatetussa juustossa. Toisin sanoen jaoimme juustofonduen - mikä ihana talviruoka pitkän kaavan mukaan!




Tänä aamuna olen nauttinut kunnon aamupalan (en yleensä juuri syö aamiaista, mutta nyt heräsin niin myöhään ja vatsakin sai heräillä rauhassa niin maistui) ja jutellut toisen ysävän kanssa puhelimessa. Sen, joka muutti kuukausi sitten monen sadan kilometrin päähän. Tulee huomenna tänne, joten tapaamme. Onpas kivaa sekin.




Samoin kuin se, että ihana äitini laittoi eilen tekstarin: pistin vähän lomaraa sun tilille. 💗 

Tätä autuasta lomarauhaa kestää torstaihin saakka ja lomaa on koko viikko. Kuopus siis palailee loppulomaksi kotiin, joka varmasti on sitten jo varsin tervetullutta. Mutta sitä ennen ellunkanailen.


***

Kävin taas kurkkimassa hakusanoja, joilla blogiini on päädytty:


aurajuustoporkkanat


hermo tabletti koostumus


lauta kakarat

marjaanan maja

nyt on laulut laulettu ja lähdettävä on

sä puhut sitä etelää


yksin oot sinä ihminen


ystäväni on kuin villasukka


Hih!

perjantai 23. helmikuuta 2018

Lumi ja Pyry

Vähän jatkoa edelliseen pandalive-aiheeseen. Olemme totaalisen koukussa kuopuksen kanssa. Onneksi siellä ei näy taviskarhuja:



Kuva täältä


Suomalaisetko rasisteja?

Pieni välikevennys internetin ihmeellisestä maailmasta. Kollega näytti tämän minulle viime viikolla ja repesin!

Kohta alkaa loma...

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Bambua ja sillisalaattia

Olen ihan koukussa: pandalive. Vaikka enimmäkseen nuo vaan nukkuvat ja syövät. Bambua.

Jos sinun pitäisi syödä yhtä ainoaa bambua ruokaa elämäsi loppuun saakka, mikä se olisi? Minulle tämä on helppo: fetasalaatti. Se vaan on niin hyvää. 




Kuvassa näyte maanantaisesta versiosta, joka ei suinkaan ole oikeaoppinen, mutta se tässä onkin niin nerokasta. Voi varioida sen mukaan mitä kaapista löytyy. Nyt löytyi kurkun ja tomaatin sekä salaatin - joka siis ei sekään autenttiseen kreikkalaiseen kuulu - seuraksi myös rucolaa, avocadoa, keltaista paprikaa ja viinirypäleitä.

Niin, ja taisipa tässä tulle lomarahoille käyttöä. Varasimme ystävän kanssa viikon matkan Kreetalle ihan kahdestaan. Hihii! Aluksi oli tarkoitus, että lähdemme sitten kun täytän 50, mutta eihän me nyt niin pitkään jaksettu odottaa. Ensi vuoden lomarahat on budjetoitu kuopukselle luvattuun tietokoneeseen, nyt päätin käyttää nämä vain ja ainoastaan omaan hyvinvointiini.

Arvatkaas odotanko lämpöä, aurinkoa, ouzoa, valkoviiniä, paistettuja juustoja, tsatsikia ja sitä aitoa kreikkalaista salaattia?!?

maanantai 19. helmikuuta 2018

Tuleeko tauti?

Sunnuntaina kun heräsin, oli kurkku varsin karhea. Troppasin ja loikoilin päivän olympialaisia seuraten, join teetä ja hunajaa ja toivoin parasta. Olen sairastellut äärimmäisen vähän, jopa mitättömän vähän siihen nähden, että elelen altistuneena suht normaalia elämää. 

Silloin, kun asuimme hometalossa, olin kipeä koko ajan. Flunssa, joka meni posionteloihin. Siitä toivuttua tuli usein heti uusi perään, ehkä keuhkoputkentulehduksen kera. Rasittavaa ja kuluttavaa. Sitten kun muutimme pois, alkoi elimistö toipua. Vielä saatoin saada taudin vierailtuani paikassa jossa ei ollut hyvä hengitellä. Lämpö nousi, pöpöt iskivät ja olin aika herkillä. Nykyään pystyn olemaan ja käymään melkein missä vaan ilman, että tulee sen kummempia seuraamuksia kuin hetkittäistä räkäisyyttä, käheyttä, aivosumua, palelua ja huonoa oloa. Ei mitään, mikä ei lähtisi levolla ja saunomisella seuraavaan tai viimeistään sitä seuraavaan päivään mennessä. 







Olen onnellinen, että näin on. Nykyisellään vastustuskyky on oikeasti varsin rautainen. Kuopus kyllä sairastelee, mutta minuun taudit iskevät suunnilleen kerran vuodessa jos sitäkään. Tällä kertaa vitamiiniöverit taisivat tehota. *kopkop*

Tänään vietän vielä vapaapäivää ja otan edelleen rauhallisesti!

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Ohhoh!

Olipas yllätys! Esikoinen tuli perjantaina hakemaan auton lainaan ja nappasin hänet kyytiin  asemalta. Heti kaukaa katsoin, että nyt on jotain kummallista, erilaista pojassa. Rastat olivat lähteneet! Yksi aikakausi tuli päätökseen, laitoimme ne jouluna 2011 joten kerkesivät olla ja kasvaa kuusi vuotta. Alla olevassa kuvassa toissa kesältä rastat ovat jo aika pitkät.






Nyt ylettyivät liki persiiseen ja olivat tavallisesti nutturalla. Leikatut rastat painoivat puolitoista kiloa!





Esikoinen sanoi, että nyt on aika kevyt ja vapautunut olo. Edelleen tosin kuulemma on "pakkoliikkeitä": nukkumaan mennessä haroo niitä hartioiden kohdalta pois selän alta, roikkumaan tyynyn yli kohti sängynpäätyä, suihkuun mennessä nostaa kädet ylös alkaakseen irrottaa ponnarinauhaa.

Oli kuulemma pitkällisen harkinnan tulos. Vähän yleistä kyllästymistä ja tässä opiskelijaelämänvaiheessa olleet myös hieman työläät. Saunailtojen jälkeen kuivuminen kesti tuntikausia eikä kovin lentäviin lähtöihin tai ex tempore saunomisiin ollut oikein mahdollisuutta. Kuten sanottu, aikansa kutakin!





Tässä noutokahvi, jonka esikoinen jätti jälkeensä ja kauan sitten irronnut rasta, jonka jostain syystä olen säilyttänyt. Mun rakas rastapää. Tai siis rakas lapsi.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Loppuviikko vilahti mukavasti

Ystävänpäivänä käytiin kuopuksen kanssa kirpparikahvilamme bingossa. Minä voitin hannatädin kakkuja ja kuopus pannulapun. Teimme vaihtokaupat ja olimme molemmat tyytyväisiä. Eilen piti herätä viideltä katsomaan Suomen jääkiekkopeliä. Muuten en olympialaisia ole juuri jaksanut seurata. Kohta on viikon työt tehty, tänään karkaan katsomaan seuraavan jääkiekko-ottelun.

Poikkeuksellinen viikko siinä suhteessa, että oli töitä tiistaista perjantaihin, sisältäen mm. kuopuksen koululla e-kirjaopetusta. Onpas ihan hauskaa välillä tehdä jotain uutta. Koko kansa lukee e-kirja -kampanja jatkuu vielä reilun viikon. Oli ihanaa, kun koulut tarttuivat tarjoukseen. Kuopuksen opettaja on mainio näissä uusissa oppimisympäristöissä ja laitoin hänelle jo syksyllä viestiä tästä tulevasta tapahtumasta. Samaan syssyyn esittelin toisellekin luokalle heidän koulussaan miten e-kirjoja luetaan. Eilen kuulin, että lapset olivat innostuneet valtavasti ja lukeneet jo vaikka mitä! Vaikka me vanhemmat usein kaivataan sitä ihan fyysistä kirjaa, niin uudella sukupolvella on näemmä uudet kujeet. Yksi tunti on  vielä tulossa ensi viikolla täällä kirkonkylällä. Jospa näin tosiaan saisi vaikka niitä poikia(kin) innostettua lukemishommiin?


Kirjasta tietoa täältä


Täytyy koittaa omaakin vähän patistaa kirjojen pariin viikonvaihteen aikana. Minua odottaa kuvan kirja, joka vaikuttaa kuvauksen ja takakansitekstin perusteella varsin mielenkiintoiselta. Mitään erikoista ohjelmaa ei ole suunnitteilla, katsotaan mitä  tapahtuu ja minne nenä näyttää. Esikoinen pyörähtää tänään sen verran, että lainaa autoa yhden yön seudun verran. Aika kotikeskeinen alku siis, aavistelisin.

Mutta nyt, hyvää viikonloppua!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Tykkäsit tai et

Nimittäin ystävänpäivästä, sen ideasta. 

Silti.

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille, olette minulle tärkeitä!






Kortin tarina on hassu, löysin sen S-marketistamme ja oli heti selvää, että ostan sen rakkaimmalle ystävälleni. Mielessä käväisi, että hän varmaan näkee sen myös ja ihastuu, saattaa ostaa saman minulle. Ajattelin, että vaihdetaan sitten vaan samanlaiset kortit ja niihän siinä tapahtui! Hän touhusi löytäneensä ihan täydellisen kortin minulle ja tiesin heti mistä hän puhuu. Tämä taitaa todella olla tosiystävyyttä!!!

tiistai 13. helmikuuta 2018

Hih

illan koko kuva:








Villasukat jalassa Minion -lyhytelokuvia ja palanpainikkeeksi juustonaksuja!

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Vapaa

-ehtoishommia
kuin taivaan lintu
-päivä.

Tässäpä viikonlopun ja tämän päivän sekä huomisen sanat ja kuva.



Kamerasta löytyi tällainen
- mistähän tässä on kyse?


Perjantaina jo oli vapaata ja olimme rauhassa kotosalla. Saimme kuin saimmekin kuopuksen kuntoon ja hän pääsi lauantain futsalturnaukseen. Minä olin siellä neljä tuntia kahviohommissa myös. Kaksi peliä, toisesta voitto ja toinen tasan ja onnellinen poika. Hän lähti sitten isälleen ja minä palasin kotiin loikoilemaan - onnellinen äiti. Vapaa kuin taivaanlintu. Ystävä kävi kanssani istahtamassa iltaa.

Tänään käväisin laskiaistapahtumassa antamassa eläköityvälle pomollemme lahjuksen ja sen jälkeen luonto ry:mme kokouksessa. Saunoin ja tuijotan televisiota. Löysää.

Huomenna on vielä vapaapäivä ja kuopus tulee kotiin vasta illansuussa. Jaksaisikohan sitä taas näillä tämän viikon ja vähän  eteenpäinkin?

perjantai 9. helmikuuta 2018

Gnjäähäilyä

Gnjääh sen kun jatkuu.

Kuopus on puolikuntoinen. Minä olen huono äiti, kun en jaksaisi nyt yhtään mitään ylimääräistä. Haluaisin vaan sitä omaa aikaa ja äkkiä. No, huomenna onneksi lähtee isälleen, joten sitä on luvassa. Aina maanantai-iltapäivään saakka. Vapaata töistä myös, mitä nyt sunnuntaina on käytävä pikimmiten yhdessä laskiaistapahtumassa palkitsemassa eläköitynyt pomomme. 

Gnjäähätykseen ei auttanut edes joululahjahieronta, jossa kävin aamulla. Saimme kunnalta hyvinvointilahjakortit joululahjaksi ja minä käytin sen näin. Normaalisti minulla vierailee hermoratahieroja lähikaupungista, mutta kyllä tämä tavallinenkin olisi ihan taivaallista käyntien välissä, jos vaan olisi varaa. Täytyy laskeskella, avaa taas eri tavalla jumeja. Ja laittoi kyllä myös aineenvaihdunnan liikkeelle, jota tekee toki hermoratahierontakin - ihan urakalla. Vichyä kuluu tänäänkin. 





Löysin tuon huoltoasemanoutokahvikupin Pösöstä esikoisen viime viikonloppuisen auton lainaamien jälkeen. Kahvillakin kävin, hieronnan jälkeen, ja söin superherkullisen kylmäsavulohi-tuorejuustosarven paikallisessa kirppari-kahviossa. Kuopukselle toin parantavan laskiaispullan ja uuden Aku  Ankan taskukirjan. 

Kylmä kahvi kaunistaa, mutta rajansa kaikella, tapasin minä aiemmin sanoa. Nykyään ei itsetunto enää anna periksi. Gnjääh.  Pikemminkin: kylmä kahvi kaunistaa mutta maha ei kestä niin paljon kun naama vaatis.

Gnjäähillä tai ilman, mukavaa viikonvaihdetta!

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Gnjäääh

Ärsyttää. Se on selkeä merkki siitä (että joko menkat on tulossa tai) että ei ole ollut vapaata liian pitkään aikaan.

Lapsi vänkää vastaan, kyseenalaistaa. Haluaa pelata ja kun ei voi, mököttää. On liikaa koneella jos lipsun. Niin, ja kun ei ole koneella, koittaa olla puhelimella. 

Eikös se tajua, että se on sama asia? Pelaamista sekin.

Tai tietty myös kavereiden kanssa yhdeydenpitoa, mutta kuitenkin.

No, on se luistellut kahtena peräkkäisenä päivänä kaverin kanssa pari tuntia. Hiihtänyt koulussa ja treenaa futsalia. Koittaa välillä lukeakin, ansaita näillä pelivuoroja.

Miksi tää kasvattaminen on välillä pyllystä?

Miksi tää elämä on välillä pyllystä?


Jos Suomessa alkoholin hinnat olisi tällaiset
- ja sitä saisi ruokakaupasta - alkoholisoituisin!


Uuh, huomenna onneksi alkaa neljän päivän vapaa. 

maanantai 5. helmikuuta 2018

Valoa ja ennakointia

Oi, tänä aamuna oli jo, jos ei nyt valoisaa, niin ainakin se sininen hetki, kun lähdimme kuopuksen kanssa kotoa. Voisin vaikka vannoa, että torstaina vielä oli pimeää tai hämärää. Aivan ihanaa, se vaikuttaa mielialaan tosi paljon. Kuten myös tuo pakkaspäivän valo. Ihastelimme jo aamulla, miten kaunista talvisessa Suomessa on. Emme kumpikaan ole talvi-ihmisiä, mutta huomioita voi aina tehdä.

Olen harrastanut kirkasvalohoitoa varmaan jostain syyskuusta saakka koko talven aina arkiaamuisin ennen töihin menoa. Jossain vaiheessa senkin voi lopettaa. Samoin tämän loputtoman kerrospukeutumisen. Tosin sen aika ei ole ihan vielä. Varmasti on vielä talvea jäljellä ja kylmiä päiviä. Menee myös aikaa, ennen kuin tuo lumikaaos sulaa. Sitä ei meinaa mitenkään saada tallentumaan kuvaan, siksi nuo lakaisuvermeetkin joutuivat ulos. Vähän niin kuin mittatikuksi ja mallaamaan sitä, miten on hanget korkeat nietokset. Ainakin metri.











Kynttilöiden ja tunnelmavalojen polttaminenkin on jo vähän vähentynyt (lue: alkaa myöhempään kellonaikaan) mutta ei toki kokonaan loppunut. Palapeliä tehdessä hyvä valaistus on A ja O. Sellaista puuhaa minulla oli viikonvaihteessa. Esikoisella tosiaan oli auto, joten olimme kyllä varsin rauhaisasti muutenkin. Eilen palautti Pösön, söi ja makoili hetken sohvalla ennen kun junaili takaisin kaupunkiin. Oli ollut mukava ainejärjestön hallituksenvaihto/ryhmäytymis/no-kyllähän-me-kaikki-tiedetään-mitä-ne-siellä-mökillä-tekivät/viikonloppu. Nyt taas rauhaisa uusi viikko on aluillaan.






Kuopus on ollut poikkeuksellisesti kaksi viikonloppua kotona ja lähtee futsalturnauksen vuoksi isälleen nytkin vasta lauantaina iltapäivällä. Vaikka nyt on vasta maanantai, tiedän mitä teen ensi viikonloppuna ja epätavallisesti ensi maanantaipäivään sijoittuvalla vapaallani... Vötkistelen!!! Ansaitusti.

Mutta sitä ennen: mukavaa viikkoa!

lauantai 3. helmikuuta 2018

No okei

otetaan sitten kolme hyvääkin. Ihan periaatteesta.


Kolme hyvää asiaa päivässäni

Mennään taas eilisellä:
1. Esikoisen tapaaminen kun vein sille autoa lainaksi. Se on aina niin ihanaa. Leppoisaa, helppoa. Se juttelee minulle, kertoo asioistaan, keskustelemme. Ihan kuin aikuiset ihmiset. Sitten se vielä tekstasi perään yhden hassun yhteisen muiston 💗. Täytyykin kirjoittaa siitä teille tarina. Oli nimittäin sen verran kutkuttava hetki, se muistoissa ollut.
2. Rauhallinen hetki ravintolassa junaa odotellessa. Iltapäivälehti ja skumppalasi. Ei sitä ihminen paljoa tarvitse.
3. Ihana ystävä haki minut asemalta ja sillä oli yllätyspizza ostettuna minulle ja kuopukselle.


Kolme hyvää asiaa minussa

1. Olen hyvä tyyppi...
2. Olen hyvä ystävä
3. Olen myös (omasta mielestäni) hyvä äiti.


Kolme hyvää asiaa elämässäni

1. Lapset, ehdottomasti!
2. Positiivinen mielenlaatu kaikista vastoinkäymisistä huolimatta
3. Ystävät. Ilman niitä en pärjäisi.



Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

1. Voi, minä tiedän, että niitä on tulossa! Tämä vuosi on alkanut lupaavasti. On tapahtunut muutamia mukavia asioita, pientä raha-asioiden kohentumista, toivoa uudesta asunnosta jne. Olisiko käänne parempaan  tapahtunut?
2. Sellainen rauhallinen flow. Liekö kotikutoisen meditointini ansiota?
3. Se, että talven osalta ollaan jo voiton puolella.





Onhan tuota lunta tullut. Ja kuva on otettu ennen eilistä ja toissapäivästä tuiskua. Riittää jo, kiitos!


torstai 1. helmikuuta 2018

Kolme kurjaa

Onpas ihanaa, kun aina ei tarvitse olla niin hiton positiivinen. Kas tässä: kolme huonoa -haaste, jonka nappasin Kinttupolkujen ihanalta Marikalta.


Jooei!



Kolme huonoa asiaa päivässäni

Nämä ovat nyt eiliseltä koska aamu on niin alussa, ettei tässä juuri mitään ikävää ole ehtinyt tapahtua.

1. Vähän liian vähäiset unet. 
2. Hartiat jumissa.
3. Yksi kesään liittyvä typerä vääntö.
Niin, eipä sitä eilenkään näemmä mitään isompaa vastoinkäymistä ole ollut, onneksi.


Kolme huonoa asiaa minussa

Jaa-a, mitä sitä nyt keksisi kehtaisi kertoa? 

1. Öö, olen aika suurpiirteinen. Monissa asioissa. Siivoamisessa eritoten. Hmm...
2. Itsekriittisyys on asia, jonka kanssa painiskelen. Omm, minä olen hyvä, minua tarvitaan...omm
3. Itsekurin puute ja persous sekä makeille että suolaisille herkuille. Huono yhdistelmä. Tosi huono!


Kolme huonoa asiaa elämässäni

1. Altistus joka aiheuttaa
2. Rahapulaa joka aiheuttaa ajoittaista 
3. Ahdistusta


Kolme huonoa asiaa tänä vuonna

Vuotta on mennyt sen verran vähän, että pitää ihan miettiä.

1. Epämiellyttävät ja epävakaiset talvikelit. Ei voi mitään, olen kesäihminen.
2. Ystävän muutto yli 200 kilometrin päähän on ehdottomasti kurja asia. Alan pikku hiljaa ymmärtää, että näin on tapahtunut ja mitä se tarkoittaa. Tokihan me emme katoa tosiltamme mutta muuttaahan tämä ystävyys nyt väkisinkin muotoaan. Ei voi ex tempore istahtaa iltateelleviinille ja piipahtaa hänen kaupassaan kahvilla. Nyyh!
3. Se saamarin elatustaisto oli huono asia. Onneksi se on ohi. Selvisin "voittajana".

Kolme huonoa asiaa blogissani 
(näitä ei Marikalla ollut, mutta löysin ne Tuulan katon alta)

1. No kuvat, ehdottomasti
2. Olisiko seuraava sitten loogisesti teksti? Tuota, sanottakoon vaikka se, josta jo avauduinkin blogiturhautumiseni yhteydessä, että en oikein osaa tällä hetkellä päättää mitä kirjoittaa, mistä, kuinka avoimesti jne. 
3. Ja siitä johtuva ajoittainen writers block sekä sekava höpönlöpö.


Nappaa jos nappaa!


***

P.S. Pakko jatkaa edellispostauksen linjoilla pohdintaa tortuista ja pipareista. Muistin, että minä olen jossain vaiheessa vienyt samaisen lehden toimitukseen paikallisia luomumunia kiitokseksi hyvästä työstä ja viikoittaisesta ilahduttamisesta. Kysymys kuuluukin, jos minä olisin ollut mies, olisiko se ollut sopimatonta, että vein kahdelle naistoimittajalle munaa munia?