Sivut


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Piristystä

tarvitaan, kun kymmenen päivän sääennuste näyttää tältä:



tosin sekin auttaisi, jos tuo lumi jäisi maahan edes hetkeksi. Saa nähdä.


***


Ja sitä piristystähän tuli, tänään tupsahti postilaatikkoon tällainen:





suurkiitos, lämmitti ja maistui!


***

Niin, ja piristihän sekin, kun kuopus "piiloutui" pöydän taakse:






koitin kyllä sanoa sille, että peppu näkyy, mutta mitäs pienistä.


***

Huomenna vielä iltavuoro, lapsi lähtee isälleen ja vapaa viikonloppu odottaa. 
Kyllä tämä tästä!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Sielun pimeä yö

(Aika mielenkiintoista materiaalia löytyy googlaamalla tuo ahdistuneeseen mieleeni juuri pulpahtanut lause). Talvipäivän seisauskin on tulossa - onneksi - alle kuukauden päästä. Kirkasvalolamppu paistaa aamuisin, mutta silti ahdistaa.





Rämmitään sitten.

Kolme päivää töitä, joista kaksi iltaa. Tänään täytyy vähän emännöidä Suomi100 -hengessä sekä virallisemmin että epävirallisemmin, toinen on ihan normi-ilta, torstaina. Kuopus tulee bussilla koulusta, piipahtaa syömässä luonani kirjastolla ja jatkaa tunnin päästä isälleen viikonlopun viettoon.

Sitä minäkin odotan. Viikonloppua. On onneksi ihanaa ystäväterapiaa luvassa vissiin sekä perjantaina että lauantaina. Ei tarvitse olla yksin.

Valoisampaa viikkoa teille, ystävät!

lauantai 25. marraskuuta 2017

Viikonloppuna

voi käydä muka pikapikaa marketissa heti töiden jälkeen. En ymmärrä, miten minä, shoppailua vihaava rahaton äiti, jouduin siitä sitten vielä kaupunkiin ja juuri Mustana Perjantaina. Kuopuksen vika. Syytän sitä. No, löysimme hurjalla alella juuri sen mitä etsimme ja tarvitsimme. Kannatti, kaikesta kamaluudesta huolimatta: ihmisiä oli liikkeellä liikaa, parkkiaika loppui kerran ja talvitakki päällä oli hiki

illan voikin sitten ottaa ihan rauhallisesti vaikka meditoiden, tirsk

saa herätä myöhään ja lojua sohvalla senkin jälkeen vaikka kuinka pitkään

voi käydä aamukahvilla kello 11 kirpparilla ja sitten tehdä palapeliä kun kuopus halusi katsoa uudelleen Nälkäpelin 

levätä ja sitten katsoa itse viikolla väliin jääneen Australian MasterChef jakson sillä aikaa kun kuopus oli lähikaupungissa katsomassa peliä

ehtii myös pistäytyä ex tempore ystävän luona samaisen matsin aikana

täytyy tietysti myös saunoa ja sen jälkeen pukeutua jumpsuiteihin. Me olemme niin edelläkävijöitä, jos nyt Amerikoissa suurin hitti on famjam, niin me olemme jo vuosia leikkineet isoa pahaa porsasta ja pientä kilttiä sutta oloasuissamme.


Kuva on surkea,
mutta siinä ne molemmat ovat!


Mitähän sitä sunnuntaina keksisi, suunnitelmia ei ole ja se on kyllä ihan parasta!

perjantai 24. marraskuuta 2017

Tällä viikolla

olen tonttuillut siitä asti, kun päätin ostaa joulumuorin mekon

löytänyt kirpparilta myös ihanat joululahjat molemmille rakkaille naisystävilleni

istunut kirkasvalolampun vieressä aamuisin

ollut ehkä hieman pirteämpi päivisin?






ollut alkuviikon rikkonaisesti töissä kun kuopus oli puolikuntoinen

tehnyt moninaisia pieniä asioita loppuun ja tänään vielä poikkeuksellisesti menen töihin

ihmetellyt eilistä myrskyä ja nyt kuuntelen, kun lumiaura jyrisee pihassa ensimmäistä kertaa tänä talvena.


Mutta nyt toivotan teille oikein mukavaa perjantaita ja viikonloppua, siitä on tulossa leppoisa ainakin täälla!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ihan tonttuna

Mietin viikon joulumuorin mekon ostamista. Se oli ilmestynyt myyntiin paikalliselle kirppiksellemme viime viikolla ja keskiviikkokierroksellani sen bongasin. Liian kallis, en välttämättä tarvitse sanoi järjen ääni. Lauantaina oli vapaata ja käväisin aamukahvilla kyseisessä paikassa. Sovitin mekkoa. Aika kivasti se laskeutui, vaikka on villakangasta, enkä paksuudesta (siis kankaan) huolimatta näyttänyt hirveän tanakalta - tai siis paksummalta kuin yleensäkään (siis minä). Hmm, ihanan lämminkin. Ja jouluinen. Värikäs. Piristävä. 

Olen jostain syystä viime aikoina piiloutunut pukeutunut paljon mustaan ja se ei ainakaan kohota valmiiksi jo vähän latistunutta ja harmaata tunnelmaa. 

Olin fiksu, jäin vielä miettimään ostosta, mutta kun äiti antoi rahat sisätilanlämmittimeen ja muutenkin viikonloppu meni itsekseen liki nollabudjetilla, päätin maanantaina, että käyn mekon hakemassa. Se on ollut ihana ostos, olen onnellinen, että järjen ääni vaimeni tällä kertaa. 


Siinä on kaunis
liehuva helma
joka ei kuvassa näy



Sitä paitsi missä tahansa muualla olisin joutunut lisäämään 25€ hintalappuun vähintään sen ykkösen eteen. Joulupukin muorin mekko on kotimaista käsityötä aina kankaanvalmistusta myöten: Tarina-asu


lauantai 18. marraskuuta 2017

Pala kuuta

Ostinpa sitten tilipäivän kunniaksi itselleni Palan taivasta maata kuuta! Kirpputorilla tuli vastaan tuon niminen taulu ja kun kotona huuteli sen ilmiselvä kaveri, en voinut jättää teosta hankkimatta. 




Viikonloppuun kuuluu myös tällaista:




marraskuun kolmas torstai, Beaujolais Nouveau -päivä, oli ja meni. Minä leivoin taivaallista sipulipiirakkaa - sipulit haudutettiin siiderissä, slurps - ja ystävä toi paitsi viinin myös upean kynttilän. Ja Naisen voimakalenterin:




Ihana äiti maksoi sisätilanlämmittimen. Vapaa viikonloppu. Elämä voittaa, taas, pienin askelin.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Raskaita aikoja

Joskus ei vaan meinaa jaksaa.

Olen kertonut taloudellisesta tilanteestamme mm. täällä. Tuonkin jälkeen on tapahtunut muutoksia, asumistukemme käytännössä lakkasi kokonaan kun esikoinen muutti kotoa pois. Asunto on meille kahdelle liian iso (Kelan silmissä) mutta poiskaan ei voi muuttaa, koska - no, sisäilmasairaus. Kaikesta ihanasta tuesta, jota saan ystäviltä ja äidiltäni, huolimatta, olemme monta kertaa kuussa sellaisessa tilanteessa, että tili on tyhjä. Nyt siellä on 3€ ja tänään piti jo ostaa ruokaa tilille. Eilen oli ostettava Visalla bussilippu kuopukselle, että pääsee isälleen torstaina ja sunnuntaina pois sieltä. Tänään meinasi itku tulla, kun vein lasta oikomishoitoon lähikaupunkiin ja paikka oli vaihtunut niin, että pysäköinti ei ollutkaan enää ilmaista. Sain raavittua kokoon 0,90€ ja se riitti juuri ja juuri. Paluumatkalla bensavalo syttyi.





Huomenna pitää maksaa nuo ruokatilin ja visan ostokset pois, kun on tilipäivä. Kummallekaan en kerrytä, en uskalla enkä pysty, käytän vain hätätilanteissa. Lisäksi maksan laskut ja hierojan (hieronta-aikaa olen jo lyhentänyt, mutta tämän tarvitsen, että pysyn työkunnossa) ja parturin (on ihan pakko mennä) ja lopulla mennään lapsilisäpäivään. Sillä Kelan elatustukeen ja taas seuraavaan tilipäivään.

Auton sisätilan lämmitin hajosi. Kuopus tarvitsi futsal-pallon. Molemmat ovat muutaman kympin ostoksia, mutta saattavat juuri silloin kaataa talouden. Pidemmän päälle tämä alkaa rassata mielenterveyttä. Sellainen elefantin paino on sekä harteilla että rintakehässä, kun muutosta ei ole näkyvissä.





Välillä sitä kestää paremmin ja välillä huonommin. Juuri nyt, kun on kylmää, koleaa ja harmaata, huonommin. Flunssan jälkimainingit ovat kestäneet kohta kaksi viikkoa, tauti kokonaisuudessaan kolme.

Ehkä tämä taas tästä, joku päivä. Viikonloppu on ainakin vapaa, joten koitan kerätä voimia.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Vapaapäivänä

ehtii käydä aamulla rauhassa kaupassa

ja apteekissa

hakea munia luomukanalasta

kivuta samalla reissulla lintutorniin





ja etsiä löytää joutsenia.




Ehtii käydä ystävän luona aamupäiväkahvilla

ja toisen kanssa iltapäiväkahveilla.


Kerkiää katsoa viikolla väliin jääneen Austalian MasterChefin

tehdä palapelin loppuun




käydä saunassa

ja tehdä jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt: katsella radiota.

(Väijyimme kuopuksen kanssa Nenäpäivän 36h YleX naurumaratonia livestreaminä ja olipas se kertakaikkiaan kummallinen kokemus!)


Ja näitä on vielä kaksi lisää - ihanaa!

torstai 9. marraskuuta 2017

Ihanin, kamalin

Nappasin Helmiltä haasteen, tätä oli kiva miettiä.       


***

Kamalin ruoka: Minulla on paljon muistoja liharuoista, joista en tykännyt pienenä. Läskisoosi, tilliliha, tietynlainen grillikyljys jossa oli "läskiä ja liukasta", yyh. Ei ihme, että minusta tuli kasvissyöjä.

HerkkuruokaKyllä se sinne mättöosastolle menee: pizza, pastat. Tosin fetasalaatti on asia, jota söisin, jos pitäisi valita yksi ainoa ruoka syötäväksi joka ikinen päivä elämän loppuun asti. Namia on myös se lempparipaikkani caesarsalaatti roseeviinin kanssa.

Kahviherkku, jolle sanon ei: Jooei, ei taida olla sellaista, kaikki makea käy minulle!

Kahviherkku, jolle sanon kylläVastaus taisi tulla jo tuossa edellä, mutta kaikki suklainen eritoten.

Telkkariohjelma, jota en katsoSuurin osa. Seuraan tällä hetkellä vain Australian MasterChefiä. Sitten kun se loppuu, alkaa varmaan piakkoin Voice of Finland, sitten Vain elämää, no, onhan näitä. Loppuja en katso!

Telkkariohjelma, jonka katsonSekin tuli tuossa äsken. Niin, ja jalkapallo (ja jääkiekko) kuopuksen kanssa.

Inhokkisää: Harmaa, sateinen, kolea, sellainen, joka menee luihin ja ytimiin ja sisälläkään ei lämpiä ennen kun pääsee saunaan. Kutakuinkin sellainen, kun tällä hetkellä ainakin sisältä käsin näyttää olevan. Hrrr!




LempparisääKesäkesäkesäkesäsää. Mitä kuumempi sen parempi. Ah, aurinko, ystäväni!

Kamalin musiikki: Jazz ei ole oikein tippunut koskaan, fuusio-fissio-improvisaatio-mikätahansa sellainen, ei ei ei.

Kamalin aika vuorokaudesta: Liian aikaiset aamut, heittämällä.

Paras aika vuorokaudesta: Illansuussa, kun on tultu töistä ja syöty. Sohvannurkassa rauhassa.

Tästä menetän hermot: Aika harvasta asiasta sillai tosissani ja kunnolla. Mutta sanottakoon vaikka epäreiluus ja - myönnettäköön - lasten kanssa vääntäminen. Se ottaa kyllä päähän.

Tästä rauhoitun: Lukeminen, palapelin tekeminen, sohvalla loikoilu kuopus kainalossa.

Huonoin mielialaSellainen ärtynyt ja levoton, josta on vaikea päästä irti ja yli.

Paras mielialaVatsa täynnä, rakkaiden kanssa, iloinen, tyytyväinen, harmooninen.

Kodin turhake: Onko hifistelykahvintekovehkeet turhake, jos on myös kahvinkeitin? Toisaalta teen pavuista jauhettua ja pressossa haudutettua (espresso)kahvia vaahdotetun maidon kera kotona todella paljon useammin kuin käytän Moccamasteria.

Paras tavara: Onko sohva  tavara? Kirkasvalolamppu tällä hetkellä? Kynttilät!


Kuva, ja palapelit viime vuodelta


Vaatteet jota en suostu laittamaan päälleni: Sellaiset, joissa en tunne oloani kotoisaksi. Näitä ovat usein liian tiukat tai sitten yltiöasialliset vaatteet. Ne vain eivät ole minua.

Vaatteet, joissa viihdyn: Mekot ja hameet. Tunikat. Väriäkin saa olla.

Haju, jota en kestäHome.

Paras tuoksu: Näitä on paljon: piparit ja glögi tässä kohtaa vuotta, kynttilä, kesällä se ensimmäinen ruohonleikkuu, kuuman aurinkoisen päivän tuoksu kanervia ja suopursuja pursuavassa paikassa. Pullosta Green tea.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä: Itsekkyys, kataluus, kaksinaamaisuus, epärehellisyys ja se, ettei näe asioissa koskaan mitään hyvää.

Mukavin luonteenpiirreNoiden vastakohdat, tietenkin, huomaavaisuus ja ystävällisyys, aitous, vilpittömyys.


***


Olipas kiva.
Nappaa jos nappaa!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Hyvää yötä ja hulluutta

No niin, tämä hulluus jatkuu:




minä sitten rakastan näitä Colin Thompsonin palapelejä, hauskoja, täynnä yksityiskohtia. Mitä en rakasta, on se, että olen nukkunut viime aikoina tosi huonosti. Minä olen ihan hirvittävän hyvä nukkumaan normaalisti, joten tämä on jotain hyvin kummallista. Lisäksi viime viikon tauti koittaa vai vihkaa hiipiä poskionteloihin.

Tiedättekö kauhean mutta tehokkaan konstin, jolla minä uskon välttäneeni monta onteloihin pesiytymässä ollutta tulehdusta: raastetaan tuoretta piparjuurta ja sekoitetaan sitruunamehuun. Otetaan lusikallinen aamuin illoin. On muuten ärjyä tavaraa, huh!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Päivän kuva

Ulkona on harmaata ja kostea, sisällä oikein viipyilevää ja viihtyisää. Mukavastihan se vapaapäivä menee näinkin




Käyn minä hautausmaalla sitten kun tulee pimeää. Vien kynttilät ja ihmettelen tunnelmaa ja kaiken kauneutta.

Illalla tulee ystävä istahtamaan, luvassa lienee sitruunaista pastaa ja viiniä. 

Ei hullumpi elämä!

***

EDIT:



valmista tuli!


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Uusia taitoja

tai vanhojen verestämistä?

Nyt kun olemme olleet kuopuksen kanssa vuoron perään puolikuntoisia, olohuoneestamme on pikku hiljaa muodostunut lepäämö ja kisakatsomo. Säästimme tässä alkusyksystä pojan kanssa yhdessä PS4-peliin FIFA18, ja kun tilasimme sen ennakkoon, saimme etuna kuukaudeksi Viaplayn ilmaiseksi. Tämä tarkoittaa järkyttävää määrää jalkapalloa ja merkillisiä järjestelyjä. Televisiomme on niin vanha, että katsomme pelit läppäriltä joka on yhdistetty telkkariin. TV on myös niin pieni, että jouduimme siirtämään sen sohvapöydälle, jotta ylipäätään näkisi pallon ja pysyisi pelissä kiinni. Läppäri ja piuhat ovat sitten tv-tason ja sohvapöydän välissä. Tämä tarkoittaa kaaosta, pujottelua ja ylimääräisiä askelia.

Sillä viikolla kun kuopus oli poissa koulusta väijyimme todella monta matsia, Valioliigaa, La Ligaa, Serie A:ta, Bundesligaa... - ihan liikaa. Mutta perustelin sen itselleni paitsi sairaudella, myös kuopuksen harrastuksella ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, kielikylvyllä. Suurin osa otteluista on ilman suomenkielistä selostusta ja siispä saimme rautaisannoksen englantia. Kartoitin miten paljon kuopus ymmärtää ja miten hyvin pysyy autenttisesti ääntävien selostuksen mukana ja todellakin yllätyin. Hänellä on mielettömän laaja passiivinen sanavarasto ja varsin hyvä kielitaito jo nyt. Siitä kertoo myös se, että hän opetti minulle siinä sivussa futistermejä englanniksi.


Treenikamat odottavat pukijaansa


Olen minä ennenkin koukuttunut futikseen, vaikka periaatteessa lätkätyttö olenkin. Ensimmäisen kerran silloin kun odotin esikoista katsoimme veljeni kanssa MM-kisoja ja siitä se lähti. Olin aivan varma, että vatsassani kasvaa tuleva jalkapalloilija, mutta toisin kävi. Vasta kuopuksesta tuli futari. Normaalioloissa katsomme hänen kanssaan lähinnä arvokisoja ja se on kyllä mainiota viihdettä ja yhdessäoloa. Samalla tulee rapsuteltua ja juteltua paljon muutakin kuin vaan pelin tapahtumista ja meillä on kyllä todella hauskaa.

Nautitaan nyt tämä kuukausi loppuun ja sitten palataan taas normaaliin televisiottomaan elämään - 2018 MM-kisoja odotellessa!