Sivut


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Se vaan jaksaa





















Minä sen sijaan, en nyt oikein jaksa. Palaan asioihin, jahka tähän tulee muutos!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kiitos

ja anteeksi tästä mielikuvasta...


Pelisilmää?
Auts...
(Suomen kuvalehti, aina yhtä hauskat Jyvät ja akanat,
11/2017)



Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Hassu huomio

Katsokaapa blogini osoitekenttää ja kertokaa mulle, mikä maatunnus siellä näkyy.






Nimittäin itse kun kirjoitan marjaananmaja.blogspot.fi päädyn nl-loppuiseen osoitteeseen.

Alanko- vai enkö ala -maat?

Ja miksi?

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Opiskelupaikka?

Esikoinen tuossa pyörähti ilmoittamassa, että hänellä taitaa olla opiskelupaikka ensi syksyksi. Hui! 

Tänään oli matikan yo-kirjoitukset ja oli tarkistanut hyvän vastauksen tunnusmerkit ja verrannut omiinsa. Eximia kuulemma riittää suoraan sisäänpääsyyn. Fysiikka oli lähtenyt sellaisena ja nyt vissiin matematiikka meni myös varsin mallikkaasi. 

Mikäänhän ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa, mutta aika hyvältä tuntuu sen puolesta juuri nyt. Kemia vielä perjantaina jäljellä, ja se "ei ole niin tärkeä". Yksi laudatur on syksyltä jo plakkarissa ja ainakin yksi magna. 

Katsotaan mitä vielä.


Reilu viikko sitten näytti tältä.
Ei näytä enää...


Ylpeä äiti...ei sille vaan voi mitään💓💖💗!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Mukavaa viikkoa

Piti ottaa rauhallisesti koko viikonloppu, mutta kun kuopukselle tuli kaveri (=oli poissa jaloista) ja aurinko paistoi niin paljastavasti, päädyin siivoamaan sunnuntaina. Ja on sitä kyllä sitten aivan mahtava olo kun on saanut matot ulos, lattiat pestyä ja muutenkin siistittyä paikkoja. Sen päälle vielä laitoin ruokaa ja istuttiin pitkästä aikaa kolmisin syömään - on vähän ollut reissua itse kullakin ja aikataulut erilaiset. Nyt oli mukava porukassa syödä. On ihanaa, kun pojat kasvaa ja erilaisia ruokia alkaa mennä molemmille. Tällä kertaa oli pinaattilettuja (eines, mutta luomu), keitettyjä perunoita kuopukselle voin ja meille esikoisen kanssa kanariansaarten mojo-kastikkeen kera. Lisukkeena fetasalaattia; tästä olen ylpeä, kun molemmat pojat ovat sitä oppineet syömään. 




Jälkkärikahveilla teki sitten - tietysti - mieli jotain herkkua palkkioksi uurastuksesta. Olen koittanut vähän loman jälkeen keventää, niinpä kokeilin "somehittiä", lakritsitaateleita. En kylläkään ostanut niitä valmiina vaan dippasin ihan itse taatelin lakritsijauheeseen. Helppo, nopea ja suht terveellinen herkku, eikä näitä todellakaan voi syödä määräänsä enempää.

Mukavaa viikkoa, herkuilla tai ilman!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Rentoa rentoa

Rakastan näitä rauhallisia viikonloppuaamuja. Eilen nukuimme yhdeksään ja tänään jo sitten vähän ennakoimme huomista koulupäivää ja nousimme aiemmin. Kuopus on saanut jet lagin ja univelkansa kuitattua ja alkaa muutenkin olla kunnossa pientä yskää lukuunottamatta. Tuolla se makoilee sohvalla ja katsoo televisiota. Jos sieltä ei tule mitään, vilkuilee hän (peli)videoita puhelimeltaan. Minä saan rauhassa lueskella nettiuutiset ja blogit. Aamupala syödään joskus kun vatsa herää. Esikoinen vielä nukkuu.





Olemme jälleen ottaneen viikonvaihteen rauhaisasti. Perjantaina oli pelipäivä ja illalla katsoimme kaksin Voice Of Finlandin. Esikoinen nappasi auton ja ajeli kaverilleen naapurikuntaan. Eilen kuopuksella oli taas kaverivierailu ja minä kävin kahvilla siellä kaverin äidin kanssa myös. Sauna, Bumtsi Bum ja sen sellaista kotikeskeistä oleilua. Paitsi - taas - esikoisella. Se lähti toisen kaverin kanssa jonnekin autolla. Hyvin on saatu vuoroteltua piku Pösön kanssa ja bensa-asiatkin sujuvat. Joskus tankki on jopa täydempi kun edellisellä ajokerrallani. Nuoret näkyvät mukavasti maksavan toisilleen kuskaamisesta niin kuin tietysti oikein onkin.

Tänään taitaa minulla olla Essokahvipäivä, kuopukselle tulee toinen kaveri kylään ja esikoinen kääntää katseensa taas kirjoituksiin. Keskiviikkona on matematiikka, se kaikista tärkein, ja perjantaina kemia. Menneellä viikolla kirjoitti äidinkielen ja fysiikan. Perjantaina rutistus on sitten ohi ja ensi viikonloppu taitaakin olla vähän toisenlainen. Auto jäänee minulle kun pitää juhlia urakan loppumista. Kuopus on isällään joten vieläkin rennompaa on luvassa!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Murha-Mirkku

Tulin vain kertomaan, että yhteydet toimii ja olen Murha-Mirkku. Älkää silti säikähtäkö, kyse on vaan Pöllöltä nappaamastani kirja-aiheisesta testistä ja sen tuloksesta:



EDIT: Testasin saman miespuolisena, ja vastaava olisi Dekkari-Pekka😀. Tuliskohan Murha-Mirkusta ja Dekkari-Pekasta hyvä pari?


No nyt just on alullaan esikoisedekkari Maestro! Hyvältä vaikuttaa.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Vaihtoehtoinen totuus ja valokuitu

Joku muukin on kiinnittänyt huomiota samaan mainokseen kuin minä taannoin. Turveväittämiä on ammuttu Hesarissa alas ihan ansiokkaasti.



Minä ammun kohta alas valokuituverkon, koska se ei toimi. Saimme maanantaina kauan odotetun uuden yhteyden ja keskiviikkona se lakkasi toimimasta *kele.

Palaan aalloille jahka asia korjaantuu!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kylmästä lämpimään

Mietin pitkään tämän postauksen kirjoittamista, kertaalleen jo julkaisin ja poistin. Vähän muuttelin, mutta tulin siihen tulokseen, että teen sen sittenkin. Tämä on osa minun elämääni ja sellaisena sitä teille tarjoilen. Toki nykyään pakostakin vähän vähemmän, sensuroiden ja ympäripyöreämmin, mutta kuitenkin.

En ole pitkään aikaan voinut niin hyvin kuin reissussa.

Tämä oli sellainen oivallus, joka yhtä aikaa sattui ja tuntui hyvältä.

Se oli myös syy lähteä reissuun, vaikka rahatilanne on mikä on. Saada itseään vähän parempaan kuntoon.

Olisi ihanaa, jos elämä olisi normaalistikin sellaista: ei saisi oireita joka paikassa. Pärjäisi vähemmillä lääkkeillä. Heräisi virkistyneenä, ei tukossa, ei tarvitsisi miettiä, että jaksaako kroppa tänään tämän ja tuon menon. Jätänkö välistä keskiviikon vai torstain kokouksen tai palaverin. Koska elimistö nyt vaan ei kestä.

Reissussa kesti. Kanariansaarilla on niin kuivaa. Suolapitoinen meri-ilma helli myös keuhkoja. Voisin jopa jaksaa taas kävellä, kohottaa kuntoa. Tiedän, että monet altistuneet pakenevat sinne joko aika ajoin tai kokonaan. Ns. homepakolaisia.


Siellä se siintää, meri ja aurinko!


Kotiin palattua nenä taas on sellainen kuin aina, limakalvot kovilla. Sulava lumi paljastaa luonnonhomeet. Olo ei ole järin hehkeä. Nyt se tuntuu hetkellisesti tavanomaista hankalammalta ja raskaammalta, kun on kokemus jostain muusta. Paremmasta.

Toisaalta on lohdullista tietää, että jos olo oikein huonoksi menee, minulla on tiedossa tapa ja paikka, jolla toivun. Aina on vaihtoehto. Toivoa paremmasta.

En ole koskaan suunnitellut tosissani Suomesta poismuuttamista, mutta jos jossain vaiheessa se terveyden vuoksi olisi pakko tehdä, kai sitä sitten vaan sopeutuisi. Minun unelmapaikkani olisi Kreikka, mutta siellä ei ole tarpeeksi kuivaa ympäri vuoden. Kanarialla on. 

Onkohan minulla eläkepäivillä mökki Suomessa jossa vietän kesät ja keväitä ja syksyjä ja talveksi sitten palaisin lämpimään?

Mistä sitä tietää!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kaikki koolla

Tänään sain kuopuksen kotiin ja rutistelua on riittänyt ihan kiitettävästi. Hän oli poissa yli kaksi viikkoa, reissasi isänsä kanssa ja piti oikein kunnon talviloman. Maanantaina alkaa arki. Mutta sitä ennen otamme rennosti, saunomme, koitamme päivittää unirytmiä ja ehkä vähän kertaamme maanantaiseen äidinkielen sanaluokkakokeeseen, huomenna. 

Esikoisella alkaa jatkuu kirjoitukset maanantaina, lukuloma loppuu, ja vajaan parin viikon päästä koko homma on ohi. Hupsista! Kuinkas tässä näin kävi? Sitten pitäisi enää keksiä tekemistä ja ajanvietettä kevääksi, ylioppilasjuhlat ovat kesäkuun alussa ja sen jälkeen esikoinen starttaakin interrailille. Me jäämme kuopuksen kanssa harjoittelemaan kaksin asumista. Syksyllä se alkaa sitten oikeasti. Olemme isojen juttujen äärellä, mutta ei mietitä niitä nyt. Rentoudutaan.




Kotona,
lauma kasassa,
mitä muuta voi ihminen toivoa?!?

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Home sweet home

Kaikille matkapäiväkirjaa seuranneille ilmoittaudun, että kotiin on päästy. Liian lyhyiden unien jälkeen aivot taipuivat kolmen tunnin työpäivään mutta ensi viikolla sitten palataan päiväjärjestykseen. Oli ihana palata, kun ystävä oli käynyt vara-avaimella tuomassa kahvimaitoa, ruisleipää ja hedelmiä.


Kuvan figuurista, Tarasta, lisää myöhemmin!



Mukavaa viikonvaihdetta 💗



torstai 9. maaliskuuta 2017

Käyn päivisin hiekkarantaa

kohta enää vaan muistoissa. Alkaa olla kotiinlähdön aika. Tavarat on pakattu, käymme vielä aamupalalla ja sitten tulee lentokenttäbussi noutamaan. Aikataulu on onneksi armelias, ei tarvinut laittaa kelloa soimaan aiemmin kuin muinakaan päivinä, ja kotiSuomessa olemme iltakymmenen pintaan. Se taas tarkoittaa sitä, että meille kello on kahdeksan ja jaksamme hyvin vielä ajella kotiinkin. 





Nyt sanotaan hyvästit Bamsellekin. Kun on nähnyt hänet kuuman auringon alla paksuissa tamineissa tanssimassa Gangnam styleä, voi varmaan jo sanoa nähneensä kaiken?!?




Aurinko on paistanut koko ajan, tuuli ollut ajoittain kova, mutta se on vaan vilvoittanut täällä kuumassa. Pari viimeistä päivää oli jo aika tukalaa, mutta sitähän tänne tultiin hakemaan, lämpöä, aurinkoa, rentoutta. Loma on ollut juuri niin rentouttava kuin oli tarkoitus ja juuri oikean mittainen. Nyt on kiva palata. 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Merta nähdä voin

Olen minä saanut loikoilla ja palvoa aurinkoakin, vaikka nämä päivitykset kertovat reissuistamme. Aina sen aikaa kun esikoinen lukee, minä luen ja lötköttelen altaalla. Se on ihanaa, mutta ei ehkä minullekaan riittäisi koko loman ohjelmaksi ja aktiviteetiksi. Kaksi kirjaa olen jo silti lukenut ja kolmas on hyvällä mallilla. Lomalukemiset ovat kevyitä ja laidasta laitaan: Cathy Kellyn lämminhenkinen hömppä Sisarten kesken, Rudbergin dekkari Kolmen kohtalokas leikki ja nyt sydäntä särkevä tositarinaan perustuva Tom Malmquistin romaani Joka hetki olemme yhä elossa.




Tänään olikin todella kuuma päivä, ja päädyimme viettämään aikaa hotellin läheisyydessä. Minä tosiaan laiskottelin altaalla ja omalla terassilla ja kävin välillä pulahtamassa kun tuli liian tukalaa. Tänään oli myös ensimmäinen sellainen siestan hetki, että teki mieli valkoviiniä ja kävinkin sitä kaupasta hakemassa. Olen löytänyt täältä itselleni ensi kesän valkkarin: Torres San Valentin. Slurps!






Iltapäivällä suuntasimme taas paikallisbussilla kohti pientä kylää, josta olen kuullut hyviä kommentteja ja jossa olemme tainneet kymmenen vuotta sitten samaiselle saarelle suuntautuneen matkamme aikana kerran käydäkin. Kuopus oli silloin vajaan vuoden ja esikoinen kahdeksan vuotias. Välillä kyselen muistaako hän jotain tiettyä paikkaa, mutta aika hatarat ovat muistot. Jotain toki.





Tältä matkalta sen sijaan jää jälki. Meille molemmille. Minä mietin jo, että seuraava reissu voisi olla mukava tehdä ystävän kanssa. Ehkä sitten, kun täytän 50 vuotta, lahjaksi itselle? (Ja tietysti Kreikkaan)




Tähän loppuun kuva hetkeä ennen auringonlaskua. Oli pakko käydä liottamassa varpaita meressä.




Huominen vielä ja sitten kotiin. Ja ette usko, esikoinen pyysi, josko mentäisiin vielä ostoskeskukseen viimeisen päivän kunniaksi. Pakko kai se sitten on 😀😀! 

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Niin kauas kuin silmä kantaa

No niin, tänään kävimme kuin kävimmekin pääkaupungissa. Mitään ihmeellistä ei ollut suunnitelmissa, muutama tuliainen ja vapaata maleksimista, oleilua, kahvittelua ja syömistä. Näissä kaikissa onnistuimme vallan mainiosti.




Täällä on karnevaaliaika, mutta emme ole tällä kertaa käyneet katsomassa kulkuetta tai esityksiä. Edellisellä reissulla saimme riittämiin sitä laatua, minä jopa ikuiset traumat Maija/Matti Mehiläisestä... Hienoja hiekkaveistoksia tosin on nähdy monessakin paikassa.






Tein muuten tässä viikon kuluessa mielenkiintoisen huomion homeasiasta: pärjään täällä varsin vähällä lääkityksellä. Tiedän muutamia altistuneita, jotka lähtevät nimen omaan Kanarialle tervehtymään ja ymmärrän nyt täysin sen. Suolapitoinen meri-ilma tekee hyvää astmaattisille keuhkoille ja kuuma ja kuiva ilma taasen ei suosi homekasvustoa. En muista, milloin viimeksi olisin ollut missään (muualla kuin omassa kodissa) näin oireettomana! Aika ihanaa!





Tuo yllä oleva oli ihan pakko kuvata RH:lle  ja alla oleva itselle ja Puskissalle. Se on biblioteca publica:

Tuo valkoinen talo tuossa liikennemerkin
oikealla puolella...


Illalla söimme paikallisella aukiolla Erittäin Hyvää meriahventa. nam. Huomenna ehkä kalastajakylään ja lisää tuoretta kalaherkkua.

... to be continued...

Vielä on kauniita päiviä

Eilisen viiniretki meni mainiosti, oli ihana nähdä vähän vuorimaisemia, vehreämpää maastoa ja kasvillisuutta. Meidän hauska kansainvälisyyskirouksemme jatkui: opastus oli ruotsiksi, hih. Tai skandinaaviskaksi. Muut matkalaiset olivat Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista ja opas norjalainen, mutta hyvin se meni. Kummasti se kouluruotsi aktivoitui jopa niin, että puhuakin vähän uskalsi. 







Ylhäällä oli markkinat ja viiniopastus, ja sitten vielä ihailimme maisemia. Paitsi kasvillisuus, niin myös ilma oli tyystin erilainen. Lämmintä oli 13 astetta ja tihkusadetta. Onneksi olimme varautuneet. Kaikki eivät olleet. 


Auton ikkunasta otettu...

Palattuamme rannikolle aurinko taas paistoi, mutta oli jälleen varsin navakka tuuli. Loppupäivä menikin rauhassa ollessa, syödessä ja käppäillessä.

Nyt esikoinen kuuluu heräilevän ja suuntaamme aamupalalle. Saa nähdä, mitä tänään hänen luku-urakkansa jälkeen keksimme. Olisikohan aika ottaa paikallisbussi ja pistäytyä pääkaupungissa?

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Vielä on lomaa jäljellä

Eilen matkustimme paikallisbussilla katsomaan dyynejä. Wow! Muistaakseni kymmenen vuotta sitten kävimme vilkaisemassa, mutta matkarattaiden kanssa urakka oli mahdoton. Nyt halusin oikeasti päästä upottamaan varpaat hiekkaan ja esikoinen suostui lähtemään mukaani. 




Hänen kanssaan on kyllä mukava matkustaa. Teemme juttuja erikseen, mutta myös yhdessä. En ehkä haluaisi ihan yksin olla reissussa. On kivempi mennä kaksin syömään, retkille, ja muutenkin. Esikoinen on ihana, kun hän tilaa ruoat ja hoitaa muutenkin asiat, jos minä auringon pehmentämine aivoineni en jaksa vääntää englantia. Niin, ja sujuihan se ruoan tilaaminen saksaksikin ensimmäisenä iltana...





Minusta on hassua, että matkassa on kaksi aikuista, mutta toinen kuitenkin on minun lapseni. Otamme ruokajuomaksi olutta tai minä viiniä ja esikoinen olutta. Omalla terassilla saatamme illan päälle tehdä rommikolat paikallisesta hunajarommista. Kummallista on myös se, että tänään menemme retkelle, jossa pääsemme tutustumaan paikallisen viinitilan toimintaan, syömään tapaksia ja maistelemaan viinejä. Oman pojan kanssa?

No, voisivathan ne asiat olla hullumminkin!


Tällaisissa tunnelmissa eräänä iltana hotellilla.
Viini maksoi 3,75€ litran pullo ja oli ihan juotavaa.


Vielä on pääkaupunki näkemättä, se on yhden omatoimipäiväretken paikka ja mistä sitä tietää mitä vielä keksimme. Aikaa on!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Voi ottaa iisimmin

Tässähän alkaa jo muodostua rutiini: heräilen aamusta ennen esikoista, laitan itseni aamupalavalmiiksi ja sitten surfaan hetken. Hotellin aamupala on kuulunut rutiineihimme aina kun olen matkustanut lasten kanssa - ja muutenkin. Lomakeskuksissa yksi ylihintainen kahvi, appelsiinimehu ja croissant tulee kahvilassa samoihin hintoihin kuin etukäteen ostettu matkaan kuuluva aamiainen. Täällä se on valtava, todella monipuolinen ja sen avulla selvisimme eilenkin pitkälle iltapäivään. Silloin söimme tapaksia ja illalla sitten kävimme kunnolla ulkona syömässä. 



Esikoinen sai lukukavereita


Sillä aikaa kun esikoinen kertasi kirjoituksiin, minä lököttelin altaalla ja tällä kertaa sain olla rauhassa ilman Bamsea. Toki taustallä häälyi joku ohjattu jumppa (!) mutta se oli helppo jättää omaan arvoonsa kääntymällä grillaamaan vaihteeksi selkäpuolta. 





Eilen oli vallan navakka tuuli, joten ei ollut lainkaan liian kuuma, oikein mukava päin vastoin. Jos ikkunasta kantautuvista äänistä voi jotain päätellä, tuulee tänäänkin. Tuossa kuvassa kivet puhuvat jo aika kovaa. Alemmassa näyttäisi, kuin veneessä lukisi - no - vene!




Tänään taitaa olla luvassa omatoimimatkailua ja huomenna retki markkinoille ja viininmaistajaisiin. Mä niiiiin nautin!


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Lomalla viimeinkin

Oli alusta pitäen selvää että tästä tulee erilainen reissu kuin yleensä. Olemme kaksin esikoisen kanssa matkassa, hänen pitää hieman lukea ja muutenkin kohde on meille vähän epätyypillinen: totaalinen turistirysä. 

Asenne ratkaisee! Minä nautin lämmöstä, siitä kun meri tuoksuu - ja näkyy omalta terassilta. Juuri aukaisin oven tuulettaakseni, niin aallot kuuluvat ja tuoksu tulee sisään. Täällä rannan kivet puhuvat, Kreikan hiekkarannoilla sellaista ei ole.

Eilen oli hieman vaikeuksia sen asenteen kanssa aluksi, mutta sitten pienen hysterian kautta saimme sen kohdilleen. Taustaksi kerrottakoon, että ke-to -välisenä yönä ajoimme Helsinki-Vantaalle, minä nukuin katkeillen pari tuntia ennen sitä, esikoinen - teinin rytmissä kun muutenkin on - ei sitäkään. Lento lähti varhain aamulla ja koneessa torkkuminen nyt on mitä on. Niinpä olimme umpiväsyneitä, mutta päätimme olla paikkaamatta päivällä ja mennä sitten illalla aikaisin nukkumaan.




Minä lekottelin hetken altaalla, nautin lämmöstä ja oli jo melkein täydellistä tuhansista lapsiperheistä huolimatta kun Bamse ja hänen kaverinsa tulivat pitämään paraatia altaan reunalle. En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraako; otin sitten pari kuvaa (jos katsotte tarkkaan tuota yllä olevaa, saatatte bongata Bamsen...) ja  jatkoin aurinkolasien takana hömppäkirjaani lukien. 

Iltasella ajattelimme lähteä kävelylle että pysyisimme hereillä ja etsiä sitten pikku hiljaa ruokapaikkaa siinä samalla. Näin teimmekin, mutta kuvitelmani siitä, että ruokapaikkoja olisi viiden metrin välein osoittautui virheelliseksi. Lomakylien välillä onkin aika pitkät etäisyydet (paljon portaita ja korkeuseroja) ja me olemme toosi kaukana villistä keskuksesta. Se toki oli tarkoituskin, ja yöllä palattuamme kyllä kiittelimme tätä. Oli hiirenhiljaista nukkua!




Hiki päässä tarvottuamme löysimme paikan jossa meitä palveltiin saksaksi. Esikoinen heittäytyi mukaan ja leikimme sitten hetken saksalaisturisteja. Sain ensimmäiset papas arrugadasit ja mojon ja yksinkertaisimmatkin salaatit nyt vaan ovat taivallisen hyviä näistä aineksista. Palatessamme otimme suosiolla taksin, jotka ovat täällä aivan puoli-ilmaisia. 

Uni maistui, ja uusi päivä on nyt alkamassa. Esikoinen heräilee ja menemme aamupalalle. Sitten minä lötkötän auringossa sen aikaa kun esikoinen lukee tämän päivän rupeamansa ylioppilaskokeisiin. Olisi sitä hullumpiakin paikkoja kerrata, varmaan!

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Jiihaa,

pupuvahti on asettumassa taloksi ja kohta mennään!



Ei paha!

Katsotaan pääsenkö päivittämään reissusta, muutoin tavataan sitten viikon päästä.